1. Ilmanlaatuseikat
Viisivuotiskautena ilmat olivat ylipäätään maanviljelykselle jokseenkin epäsuotuisat, vaikka eivät mitään katovuosia tuottaneetkaan.
2. Ulkonaiset valtiolliset olot
Vaikka itämaista sotaa 1877-78 käytiin kaukana Suomen rajojen ulkopuolella ei se kuitenkaan voinut olla vaikutta- matta kauppaan ja tavaranvaihtoon. Myyntiä Venäjälle vaikeuttivat sekasorto, jossa kauppa-asiat siellä olivat ja ruplan alhainen kurssi. Maan tehdasteollisuus kärsi tämän vuoksi suuria tappioita. Lisäksi epävakaa valtiollinen asema ja pelko sodasta Venäjän ja Ison-Britannian välillä 1878 saattoi puutavarakaupan vaikeaan asemaan, jonka vuoksi eivät vain tulot tästä vientitavarasta suuresti vähentyneet, vaan myös tukki- ja sahakaupassa työskentelevien palkat tuntuvasti laskivat.
Ylipäätään voidaan kuitenkin viisivuotiskauden 1876-80 olleen Suomelle suotuisaa aikaa, jonka kuluessa väkiluku kasvoi, aineelliset voimavarat lisääntyivät ja sivistystyö edistyi.
3. Elinkeinot
Maanviljelys
Viisivuotiskausi on liian lyhyt, jotta se edistys, joka sen kuluessa voi tapahtua niin muutoksille vastahakoisessa ja isiltä perittyihin tapoihin juurtuneessa elinkeinossa kuin maanviljelys, tulisi numeroissa nähtäväksi. Tämä koskee varsinkin siirtymistä kaksi- ja kolmijakoviljelystä vuoro- viljelyyn. Muutokset, jotka tässä suhteessa tapahtuivat, vaikka eivät olleetkaan kyllin suuria vaikuttaakseen maan- viljelyksen kokonaiskuvaan, olivat yksittäisillä paikkakun- nilla huomattavia.
Uudellamaalla edistys on ollut ilahduttavaa. Turun ja Porin läänissä taas viljely perustuu melkein yksinomaan jyvän- viljelyyn, jonka vuoksi sadot ovat siellä suhteettoman vähäiset verrattuna laajoihin, mutta huonosti hoidettuihin ja laihoihin viljelysmaihin. Hämeenlinnan läänissä on rautatie- verkon laajentamisen myötä kasvanut karjatuotteiden menekki ja tästä syntynyt hintojen kohoaminen on ollut kiihottimena niitynhoidon ja välillisesti myös pellonvilje- lyksen kohottamiseen. Samoin on laita Wiipurin läänissä, jossa suuremmilla tiloilla ja lahjoitusmailla on ruvettu käyttämään vuoroviljelyä. Mikkelin ja Kuopion lääneissä viljellään vielä yleisesti kaskea, varsinkin kun sato vähistä pelloista ei riitä omaan tarpeeseen ja suoviljelystä sen vaatimien suurempien kustannusten ja suuremman työ- taakan vuoksi ei juurikaan harrasteta.
Parhaiten on maanviljelys edistynyt Pohjanmaalla, jossa soiden ja rämeiden viljely on vuosi vuodelta lisääntynyt. Samoin uudet maanviljelysvälineet tulevat yhä yleisemmin käyttöön. Sama koskee Oulun läänin rannikkoseutuja.
Maanviljelysseurat ja niiden vuotuiset kokoukset sekä uusien ulkolaisten maanviljelysvälineiden näyttelyt ovat vaikutta- neet maanviljelyn edistymiseen.
Jos Suomen viljantuotantoa viisivuotiskautena 1876-80 verrataan edellisiin viisivuotiskausiin, niin nähdään, ettei siinä sisällöllisesti tapahtunut huomattavia muutoksia. Kun viljantuotanto ylimalkaan on pysynyt saman suuruisena niin eri viljalajien viljelymäärissä on tapahtunut melkoisia muutoksia. Kauran viljely suhteessa rukiin ja ohran viljelyyn on lisääntynyt huomattavasti. Syynä tähän lienee kauran merkitys vientiviljana sekä karjanruokintaan kiinnitetty huomio.
Ylipäätään viljasato on viisivuotiskautena ollut niukanlai- nen, joka näkyy viljan ja etenkin jauhojen Venäjältä tuonnin jatkuvana lisääntymisenä. Ainoastaan vuodet 1879 ja 1880 muodostavat pienen poikkeuksen. Vuonna 1880 vienti Venäjälle jopa ylitti tuonnin sieltä. Syynä oli Venäjää samana vuonna kohdannut kato.
Pellavan ja hampun tuotannossa on myös selvää vajausta, koska niitä koko ajan joudutaan tuomaan enemmän kuin viemään. Tuonti kyllä tapahtuu pääosin tehtaiden tarpeeseen ja tehtaat vievät vastaavan määrän valmiita tuotteita ulkomaille, mutta valmiiden ulkomaisten kankaiden kulutus Suomessa on paljon suurempi kuin tämä vienti.
Karjanhoito
Valtion kustannuksella on edelleen ostettu oriita siitos- eläimiksi eri puolille maata hevoslajin parantamiseksi. Samoin on järjestetty samaa tarkoitusta silmällä pitäen kilpa-ajoja, jotka yleisesti katsotaan hyödyllisiksi paremman hevoshoidon kannalta.
Nautakarjan parantamiseksi on myös edelleen ostettu siitoseläimiä. Mielipiteet eri rotujen paremmuudesta vaihtelevat kuitenkin suuresti. Mustialassa toimitetun yhteenvedon mukaan on Suomen raavasrotu suh-teessa painoonsa paras maidontuottaja. Mitään yleisempiä johtopäätöksiä näistä tuloksista ei kuitenkaan uskallettu vetää koe-eläinten valinnan hankaluuksien vuoksi.
Meijerinhoidon kehityttyä havaittiin pula tieteelisesti oppineista miehistä, jotka voisivat maanviljelijöitä neuvoa meijereiden perustamisessa ja käyttämisessä. Tämän vuoksi nimitettiin kaksi valtionmeijeristiä hoitamaan tehtävää, tarkastamaan meijerikouluja ja ohjaamaan lääninkarjakoita. Näitä viimeksimainittuja on kansa ahkeraan käyttänyt, joten ne ovat tehokkaasti vaikuttaneet karjan- ja meijerinhoidon kehittymiseen viisivuotiskauden aikana.
Myös lammasrodun parantamiseksi on ulkomailta tuotu siitoseläimiä.
Kun kotieläinten lukumääriä verrataan väkilukuun huoma- taan, että Hämeenlinnan läänissä on eniten ja Oulun läänissä vähiten hevosia, Mikkelin läänissä eniten ja Wiipurin läänissä vähiten nautoja ja Turun ja Porin läänissä eniten ja Kuopion läänissä vähiten lampaita. Merkillinen on myös ero lammashoidon yleisyydessä kolmen läntisen läänin, Turun ja Porin, Waasan ja Oulun, sekä toisaalta kolmen itäisen, Wiipurin, Mikkelin ja Kuopion, välillä. Samanlainen ero huomataan sianhoidossa vaikkakin päinvastoin. Sikojen suhteellinen lukumäärä Mikkelin läänissä on kolminkertai- nen verrattuna Turun ja Porin lääniin ja 16-kertainen verrat- tuna Oulun lääniin.
Meijerinhoidossa tapahtunut edistyminen ja parantuneet kulkuyhteydet ovat melkoisesti vaikuttaneet karjatuotteiden viennin lisääntymiseen. Lisäys ei tule niinkään elävien eläinten viennin lisääntymisestä vaan pikemminkin erilaisten jalostustuotteiden, voin, juuston, lihan ja läskin sekä maidon, viennin lisääntymisestä. Voinviennin lisääntyminen varsinkin Englantiin näkyy vasta perustetun Hankoniemen kaupungin viennin huomattavana lisääntymisenä.
Viljelysosien lukumäärä
Kun tarkastellaan erikokoisten viljelysten suhteellisia osuuksia eri lääneissä huomataan, etä pieniä tiloja (vähem- män kuin 10 tynnyrinalaa) on eniten Wiipurin läänissä ja suuria tiloja (yli 200 tynnyrinalaa) Hämeenlinnan läänissä.
Metsänhoito
Hillitsemätön kulutus, jonka alaisina yksityiset metsät olivat edellisen viisivuotiskauden aikana silloisten korkeiden hintojen vuoksi, pysähtyi tai väheni melkoisesti kun kysyntä väheni ja tavaran arvo aleni. Vienti pysyi tosin edelleen suurena, koska edellisinä vuosina oli kaadettu suuret määrät hirsiä, jotka nyt täytyi myydä polkuhintaan. Nämä seikat näyttävät antaneen opetuksen, josta on hyötyä metsän- hoidolle. Mitään järkevää metsänhoitoa ei tosin harjoiteta muualla kuin kruununmailla ja eräissä etelän suurissa herrastaloissa. Kuitenkin huomataan, että muutos parem- paan on monin paikoin alkanut. Metsiä kohdellaan säästä- väisemmin kun niiden arvo on käsitetty. Polttopuiden haas- kaus on alkanut vähetä ja monin paikoin vain kuivia puita ja oksia sekä muita tähteitä käytetään tarkoitukseen.
Ylipäätään metsät ovat parhaassa kunnossa niissä osissa maata, jossa niiden arvo on aikaisimmin tajuttu. Näin on esim. Uudenmaan ja Hä-meenlinnan lääneissä sekä muuta- missa osissa Turun ja Porin lääniä. Kahdessa viimeksimaini- tussa puuvarat kuitenkin hupenivat huomattavasti viime vuosien haaskauksessa. Wiipurin läänissä kaskenpoltosta alkaneet kulovalkeat ovat saaneet aikaan melkoisia vahin- koja. Samoin Pietarin kaupungin ja rautatien suunnaton halkojen kulutus vähentävät läänin metsävaroja. Mikkelin läänissä metsävarat ovat vuosisataisen kaskenpolton vuoksi huonot ja jäljellä olevatkin vähenevät tukkien hakkuusta ja polttopuiden tuonnista tehtaisiin ja höyrylaivoihin. Kuopion läänissä varat ovat paremmat mutta hoito yhtä huonoa.
Huonoimmin on asian laita Pohjanmaalla, jossa metsät on tervanpolton ja järjettömän haaskauksen vuoksi vähentyneet niin, että löytyy kuntia, joihin polttopuut on tuotava useiden peninkulmien päästä. Waasan läänin hämäläisessä osassa oli vielä 1870-luvun alussa sangen hyviä hirsimetsiä, mutta ne ovat nykyään melkoisesti vähentyneet. Rikkain metsistä on Oulun lääni, mutta kulkureittien puute ja pitkät matkat vähentävät niiden arvoa.
Jotta yksityisten metsänhoito saataisiin paremmalle kannalle ja tietoa metsän arvosta ja merkityksestä sekä tarkoituksen- mukaisesta hoidosta saataisiin levitettyä nimitettiin 1878 kaksi metsänhoidonneuvojaa tehtäviinsä. Heidät velvoitet- tiin matkustamaan ympäriinsä, käymään seuduilla, joissa heidän neuvojaan tarvitaan, auttamaan maanviljelijöitä neuvoilla sekä johtamaan metsänjako- ja muita metsänhoi- totöitä. Toinen merkki lisääntyvästä metsänhoitoharras- tuksesta on Suomen metsänhoitoyhdistys, joka syksyllä 1877 perustettiin. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää maan metsänhoitajien, maanomistajien, metsäelinkeinon harjoittajien sekä muiden metsänhoidosta kiinnostuneiden kansalaisten yhteydenpitoa ja herättää halua parempaan metsänhoitoon.
Koti- ja käsiteollisuus
Tehokkaimmaksi keinoksi käsiteollisuuden parantamiseksi on havaittu kansakoulu. Mitä yleisemmin käsityön opetusta annetaan, sitä laajempiin kansankerroksiin käsiteollisuuden taito tunkeutuu. Onkin ilahduttavaa, että niiden kiinteiden kansakoulujen lukumäärä, joissa käsityöopetusta annetaan, on vuosi vuodelta lisääntynyt.
Vuorityö
Vuorityö oli koko aikakauden, varsinkin vuoden 1877 alusta sorrosti-lassa, johon pääasiallisina syinä olivat tuotteiden hinnan aleneminen maailman markkinoilla ja vaikeus saada muissa maissa lisääntyneen tuotannon vuoksi kertyneitä varastoja myydyksi. Tämän vuoksi työ suuressa osassa rautaruukeista vähitellen lopetettiin.
Tehtaat ja käsiteollisuuslaitokset
Sahatoimi on lisääntyneen metsätuotteiden viennin ohessa yhä enemmän muuttunut suurteollisuuden luonteiseksi. Myöskin kirjapainojen lukumäärä ja toiminta on aikakautena lisääntynyt huomattavasti.
Paloviinanvalmistus
Vuoden1876 alusta korotettiin alkoholiveroa, saatettiin voimaan uudet väkevien juomien myyntiä koskevat asetukset ja myönnettiin vähittäismyynti- ja anniskeluoikeuksia yhtiöille, joiden tarkoituksena oli estää kapakkaliikettä ja edistää kohtuullisuutta, varsinkin työväestön keskuudessa. Nämä kaikki ovat vaikuttaneet paloviinankulutuksen vähentymiseen.
4. Kauppa ja kulkuyhteydet
Kauppa
Ulkomaankaupan arvosta viisivuotiskauden aikana tuli lähes puolet Venäjän osalle. Seuraavaksi tulivat noin kuudesosalla Saksa ja Brittein-saaret.
Kun kauppa ei enää uusien elinkeinolakien mukaan ole ollut kaupunkeihin sidottua vaan kasvava määrä maakauppiaita harrastaa sitä melkein jokaisessa kunnassa, ovat ne tekijät, jotka aikaisemmin olivat tehneet kaupungeista asioimis- toimen keskipisteitä, hävinneet ja samalla monen kuihtuvan pikkukaupungin olemassaolon edellytykset ovat melkoisesti heikentyneet. Isommat kaupungit ja ne, joiden sijainti tekee niistä alueensa luonnollisia keskuksia, eivät ole kärsineet vahinkoa kilpailus-ta maakaupan kanssa, vaan ovat päinvastoin melkoisesti vaurastuneet.
Taantuneita kaupunkeja ei ole onneksi montaa ja niitä voidaan pitää poikkeuksina. Niihin kuuluvat Loviisa ja Hamina, joiden sekä asukasluku että kauppa on vähentynyt, kun ne ovat Pietarin radan valmistumisen jälkeen jääneet syrjään valtatieltä sekä saaneet Kotkasta pahan kilpailijan. Samoin Raahen väkiluku on vähentynyt melkoisesti laiva- liikenteen vähennyttyä ja monien merenkulkijoiden sen vuoksi muutettua pois. Sen sijaan joidenkin suurimpien kaupunkien väestönlisäys on ollut huomattava verrattuna aikaisempaan. Erityisesti Helsinki, Tampere, Wiipuri, Pori, Nikolainkaupunki ja Oulu ovat kasvattaneet väkilukuaan.
Kauppiaiden raha-asiat olivat viisivuotiskauden aikana suurempien häiriöiden kohteena kuin aiemmin. Liian rohkeat puutavarakauppahankkeet sekä ulkomaanmarkkinoiden epäedullinen tilanne saivat aikaan joukon huomattavia konkursseja, jotka sitten johtivat toisiin konkursseihin.
Merenkulku
Kun kilpailu puisten purjelaivojen ja rautaisten höyrylaivojen välillä on vähitellen johtanut siiheen, että edelliset on yhä enemmän tungettu pois liikenteestä, on Suomen kauppa- laivasto kuihtunut huomattavasti. Rahtiliikenne, joka on aikaisemmin ollut monen kaupungin tärkeimpänä elinkeinon lähteenä on melkoisesti vähentynyt. Toiminta useilla laivan- rakentamoilla on myöskin tämän vuoksi lakannut, jonka vuoksi ne vahingot, joita kauppalaivasto on kärsinyt onnettomuuksissa, eivät ole tulleet korvatuiksi.
Laivojen lukumäärä on viisivuotiskauden aikana lisääntynyt mutta niiden yhteenlaskettu kantavuus on kuitenkin vähen- tynyt. Tästäkin näkyy edellä mainittu rahtiliikenteen väheneminen. Isot valtamerilaivat ovat tulleet harvinaisem- miksi, kun taas pienet rannikko- tai sisävesialukset ovat lisääntyneet.
Kaikki tiedot osoittavat, että sisämaanliikenne on ollut vilkastumaan päin. Myös meriliikenne ulkomaiden kanssa on vilkastunut. Kun merenkulku ulkomaille on vilkastunut, vaikka kauppalaivasto on pienentynyt, seuraa tästä, että ulkomaiset laivat ovat entistä enemmän välittäneet tavaran- vaihtoa. Sama kilpailu purje- ja höyrylaivojen välillä, joka on ehkäissyt Suomen rahtipurjehdusta on lisännyt toimintaa satamissa.
5. Yhteiskunnalliset ja kunnalliset olot
Rahaliike ja lainalaitokset
Ne epäedulliset olot, joiden alaisena kauppa puheenaolevan aikakauden ensimmäisinä vuosina oli, vaikuttivat ehkäise- västi myös asioimistoimeen ja rahamarkkinoihin. Lisäksi hopeaan pohjautuvan rahan arvon vaihtelut loivat epä- varmuutta. Kultakantaan siirtyminen vuoden 1878 alusta teki lopun tästä epävarmuudesta ja vakautti raha-asiat.
Muuten pankkitoiminta viisivuotiskaudella on ollut menes- tyksekästä. Poikkeuksen muodostaa Suomen Hypoteekki- yhdistys, jonka huolettava tila jatkui koko tämänkin kauden ajan. Yhdistykselle tuli uusia myyntitappioita aikaisemmin pakkolunastetuista tiloista.
Opetustoimi
Yleistä kansansivistystä on edelleen edistänyt yhä lisääntyvä määrä vakituisia kansakouluja. Kuitenkin vielä lähes puolet maalaiskunnista on ilman vakituista kansakoulua.
Sanomalehdet
Se kehitys, joka on vallinnut Suomen sanomalehdistössä viime vuosina, todistaa myös yleisön vuosi vuodelta lisääntyvää lukuhalua. Vuonna 1870 ilmestyi koko maassa 32 sanomalehteä, 1875 38 ja 1880 59.
Terveydenhoito
Maamme laajuuteen ja väkilukuun nähden on lääkärikunta vähäinen. Keskimäärin täällä on yksi lääkäri 13294 asukasta kohden, kun suhde Ruotsissa oli 1879 1:8176 ja Norjassa 1878 1:3557. Ylimalkaan ovat lääkä-reille tarjolla olevat virat verrattain harvassa. Maalaiskunnista ei tiettävästi vielä yksikään ole päättänyt hankkia vakinaisesti palkattua lääkäriä.
Valituksia välinpitämättömyydestä ja huolimattomuudesta lapsien rokottamisessa on yhä kuulunut. Syinä tähän lienevät lähinnä epäsoveliaat rokottajat sekä rokottajan ja kätilön viran yhdistämiset, joka on aiheuttanut ristiriitaisuuksia velvollisuuksien täyttämisessä. Useista paikoista kerrotaan sitä paitsi, että kansa on ollut uppiniskaista ja vastahakoista tuomaan lapsiaan rokotettavaksi.
Vaivaishoito
Ne taloudellisesti paremmat ajat, jotka seurasivat hätä- vuosia saattoivat yleisen vaivaishoidon tehtävän helpom- maksi. Vaivaishoidon elätettävien tai sen apua nauttivien henkilöiden lukumäärä lisääntyi tosin sittemmin niiden kaupalle ja teollisuudelle epäsuotuisten olojen sekä näiden takia syntyneen työnpuutteen aikana, jotka vallitsivat tämän viisivuotiskauden aikana. Vaivaisten lukumäärän lisäänty- minen ei kuitenkaan ollut kovin suuri kun tarkastellaan myös väkiluvun samanaikaista lisääntymista.