Pöytäkirja, laadittu Suomen Suuriruhtinanmaan kuudensia yleisiä Valtiopäiviä lopetettaissa, Keisarillisen Linnan valtiosalissa Helsingin kaupungissa, 6 päivänä Kesäkuuta 1882.
Suomenmaan Kenraalikuvernööri, Kenraaliadjutantti, Jalkaväenkenraali Kreivi Feodor Heiden, jonka Hänen Majesteettinsa Keisari ja Suuriruhtinas armossa oli määrännyt ja asettanut Keisarillisen Majesteetin puolesta lopettamaan Valtiopäivät ja laskemaan Valtiosäädyt kotiin, tuli, Keisarillisen Majesteetin armollisimmasti vahvistamain juhlamenoin mukaan valtiopäiviä lopetettaissa, oltuaan läsnä jumalanpalveluksessa kaupungin Nikolainkirkossa, kello puoli kaksi päivällä valtiosaliin, jolloin Kenraalikuver- nöörin edellä kävivät:
1:ksi. Valtiopäiväin Juhlamenoinohjaaja;
2:ksi. Keisarillisen Suomen Senaatin Prokuraatori ja Jäsenet, kaksi aina rinnakkain; ja
3:ksi. Keisarillisen Senaatin Oikeusosaston Varaesimies; sekä hänen perässänsä:
4:ksi. Kenraalikuvernöörin seurueesen kuuluvat sotilashenkilöt ja siviilivirkamiehet.
Ritaristo ja Aatelissääty Maamarsalkin kanssa sekä Pappis-, Porvaris- ja Talonpoikaissäädyt Puhemiehinensä olivat, ennen Kenraalikuvernöörin tuloa valtiosaliin, sinne kokoon- tuneina.
Maan hallintovirastojen päälliköt sekä kaupungissa oleskelevat Kenraalit kuin myös kutsutut henkilöt olivat niinikään jo ennen käyneet määrätyille sijoillensa.
Saliin tultuansa asettautui Kenraalikuvernööri valtaistuimen portaiden viereen.
Sittenkuin Keisarillisen Senaatin Oikeusosaston Varaesimies sekä Senaatin Jäsenet ja Prokuraatori kuin myös Kenraali- kuvernöörin seurueesen kuuluvat henkilöt olivat käyneet heille määrätyille sijoille, astuivat esiin Maamarsalkki, Vapaaherra Samuel Werner von Troil ja aatelittomain säätyjen Puhemiehet: Porvoon hiippakunnan Piispa Anders John Hornborg, Koulutoimen Ylihallituksen Ylitirehtööri, Valtioneuvos Lorenz Leonhard Lindelöf ja Talollinen Karl Johan Slotte, kukin vuorostaan, sekä pitivät, jokainen säätynsä nimessä, Kenraalikuvernöörille seuraavat puheet:
Maamarsalkki Vapaaherra von Troil: (puhe ruotsiksi)
Piispa Hornborg:
"Herra Kreivi!
Pappissääty pyytää nöyrimmästi Teidän Ylhäisyyttänne, että suvaitsisitte Keisarillisen Majesteetin, Suomen Suuriruh- tinaan tiedoksi saattaa ne vilpittömät alamaisen uskollisuu- den, rakkauden ja kiitollisuuden tunteet, jotka sydämissämme liikkuvat tällä juhlallisella hetkellä. Ne ylevät, maamme yhteistä parasta tarkoittavat periaatteet, jotka ovat ilmitul- leet armollisessa puheessa näitä valtiopäiviä avattaessa sekä Säädyille annetuissa armollisissa esityksissä, joita Säädyt parhaan taitonsa ja ymmärryksensä mukaan ovat käsitelleet ja, missä määrin aikaa on riittänyt, myöskin niiden johdosta päätöksensä tehneet - ne varmaankin uudestaan vakuuttavat Säätyjä sekä koko maamme asukkaita Hänen Keisarillisen Majesteettinsa luottamuksesta Suomen kansaan, joka kallis luottamus jo alusta alkaen on lujasti sitonut sydämemme Hänen Majesteettiinsa. Jalomielisesti on Suuriruhtinaamme, jo näillä hänen hallitusaikansa ensimäisillä valtiopäivillä, suvainnut esittää Säädyille laajennetun vallan ehdottaa Hänen edessään maamme tarpeet ja toiveet.
Tulevaisuudellemme varmaankin tämä on tuottava melkoista ja yhä kasvavaa edistymistä, joka tietysti samassa on tuleva Hänen Majesteetillensakin iloksi ja Hänen onnensa lisäämiseksi; ja tätä armollisen luottamuksen osoitusta Suomen kansa ei unhota, eikä myöskään niitä isänmaallisen huolenpidon todistuksia, joita muutkin Hänen Majesteettinsa hallitustoimet ovat sisältäneet. Suokoon kaikkivaltias Jumala, että se erittäin hyvä ja häiritsemätön kanta, joka tätä nykyä on Hallitsiamme ja meidän kesken olemassa, vuosi vuodelta yhä vahvistuisi, ja että Hänen Majesteettinsa hallitus vastedeskin olisi onnellinen ja Jumalan varjelukseen suljettu. Tätä toivoo ja toivottaa Suomen pappissääty, rukoillen Jumalaa kaikkinaisella hyvällä ja täydellisellä lahjalla siunaamaan Suuriruhtinastamme ja Hänen korkeita Omaisiansa.
Pappissääty sulkeutuu myös, Herra Kreivi, Teidän suosioonne."
Valtioneuvos Lindelöf: (puhe ruotsiksi)
Talollinen Slotte:
"Herra Kreivi, Suomenmaan Kenraalikuvernööri!
Koska Hänen Majesteettinsa Keisari ja Suuriruhtinas on armossa määrännyt nykyiset valtiopäivät lakkautettaviksi ja Valtiosäädyt kotiin laskettaviksi, pyytää Talonpoikaissääty syvimmässä alamaisuudessa saada esiin kantaa alamaiset kunnianosoituksensa ja uskollisuudentunteensa Hänen Majesteettiansa ja koko Keisarillista huonetta kohtaan.
Yhdeksäntoista vuotta on kohta umpeenkulunut siitä ajasta, jolloin se ilosanoma levisi ympäri koko Suomenmaan, että Hänen Majesteettinsa Keisari ja Suuriruhtinas Aleksander toinen, muistossa ylistettävin, suvaitsi yleisille valtiopäiville kutsua Suomenmaan Säädyt, jotka enemmän kuin puolen vuosisadan kuluessa eivät olleet koossa olleet. Millä riemulla koko Suomen kansa vastaanotti tämän ilosanoman, ei ole tarvis kertoa.
Että meidän rakas isänmaamme viimekuluneitten yhdeksän- toista vuoden ajassa on edistynyt, sekä hengellisellä että aineellisella alalla, kenties yhtä paljon kuin vuosisadan kuluessa ennen, ei kukaan kieltäne. Lähinnä Jumalaa saamme kiittää ikimuistettavaa Suuriruhtinas Aleksander toista tästä kansamme edistyksestä. Ikuistuttaaksensa sen suuren hyväntekijän muistoa, ovat Valtiosäädyt näillä valtiopäivillä alamaisuudessa anoneet saada korkealle vainajalle pystyttää muistopatsaan.
Onko maamme lähin tulevaisuus oleva yhtä onnellinen ja valoisa, kuin tämä viimeiseksi kulunut ajanjakso, riippuu myöskin, lähinnä Jumalaa, nykyisen hallitsijamme Suuri- ruhtinas Aleksander kolmannen jalomielisestä hyväntahtoi- suudesta. Että Suomen kansa tässä kohdin suurimmalla luottamuksella katsahtaa ylös Hänen Majesteettiinsa, lujasti toivoen yhä edelleen saavansa nauttia sitä sydämellistä hyväntahtoisuutta, jota Hänen Majesteettinsa jo lyhyen hallituksensa aikana on sille osoittanut, on kieltämätön totuus.
Mitä työhömme näillä valtiopäivillä tulee, niin on mahdol- lista, ettemme ole voineet täyttää Hänen Majesteettinsa toivomuksia kaikissa asioissa, ja valitettava on myöskin, ettei Säätyjen päätöstä ole voitu saavuttaa muutamissa tärkeissä asioissa, mutta että Säädyillä työssään on ollut Jumalan kunnia, Hänen Majesteettinsa onni ja isänmaan etu korkeimpana silmämääränä, siitä saapi Talonpoikaissääty alamaisuudessa vakuuttaa korkeastirakastettua Suuriruhti- nastamme.
Suomenmaan Talonpoikaissääty pyytää syvimmässä alamaisuudessa saadaksensa vastedeskin olla suljettuna Hänen Majesteettinsa korkeaan suosioon. Varjelkoon kaikkivaltiaan mahtava käsi Hänen Majesteettinsa kallista henkeä!"
Sittenkuin Maamarsalkki ja Puhemiehet olivat astuneet Kenraalikuvernöörin eteen, antoi Maamarsalkki Kenraalikuvernöörille Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiosäätyjen Päätöksen, joka on tehty ja annettu yleisillä Valtiopäivillä Helsingissä 6 p:nä Kesäkuuta v. 1882 sekä kirjoitettu ruotsin ja suomen kielillä.
Kenraalikuvernööri luki sen perästä Hänen Majesteettinsa Keisarin Valtiosäädyille antaman, Korkeimmasti omalla kädellä allekirjoitetun venäjänkielisen puheen, joka oli näin kuuluva: (puhe venäjäksi)
Sittenkuin Kenraalikuvernööri oli tämän armollisen puheen ruotsalaisessa ja suomalaisessa käännöksessä antanut Keisarillisen Senaatin Talousosaston Jäsenelle, Senaatorille, Salaneuvos Clas Herman Molander´ille, luki Salaneuvos mainitut käännökset valtaistuimen portaiden vieressä; ja kuuluvat ne, tähän otettuina, näin: (puhe ruotsiksi)
"Suomen Suuriruhtinaanmaan Edusmiehet!
Koska se aika, joka oli määrätty teidän koossaolollenne, nyt on loppuunkulunut, Minä teitä kiitän sekä teidän uutterasta työstänne maan hyväksi, että myöskin niistä uskollisuuden tunteista Minua ja Minun Huonettani kohtaan, joita eri tiloissa olette Suomen kansan nimessä ilmituoneet.
Minä tämän kautta julistan valtiopäivät päättyneiksi ja, jättäen teidät Kaikkivaltiaan suojaan, pysyn teille ja koko Suomen kansalle Keisarillisella armollani hyvin suosiollisena.
ALEKSANDER."
Tämän jälkeen kaikui Valtiosäädyiltä yleinen ja äänekäs "eläköön Keisari ja Suuriruhtinas".
Kenraalikuvernööri meni tämän perästä, Keisarillisen Senaatin Prokuraatorin ja Jäsenten sekä Senaatin Oikeus- osaston Varaesimiehen astuessa hänen edellään sekä seurueensa häntä saattaessa, valtiosalista kymmenen minuutia ennen kello kahta, jonka jälkeen Valtiosäädyt erkenivät.
Kaikkein armollisimman määräyksen mukaan:
Theod. Bergelund.