Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa ulosantama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1884.
Annettu Helsingissä, 29 p:nä Lokakuuta 1883.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa Suomenmaan asukkaille evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta:
Vaikka Herra Jumala, kaikkiviisaan neuvonsa mukaan, on suonut ihmisten kaikella vapaudella järjestää heidän maallista elämäänsä, nähdään kuitenkin selvästi kansojen niin kuin yksityistenkin elämässä todistuksia siitä, että Hänen kaikkivaltias ja rakkaudesta runsas kätensä, ihmisten pyrintöjen ohessa jopa vastoinkin niitä, ylinnä johtaa tapahtumat kaikkiviisaan ohjelman mukaan. Ja niin kuin tämä yleensä selvemmin astuu huomioomme, kun luomme yleissilmäyksen kokonaisen ajanjakson ilmiöihin, tarjoo myös pian kulunut vuosi 1883 tarkastajalle, joka tahtoo ja voipi tapahtumissa etsiä etsiä ja tunnustaa Jumalan käden jälkiä, valtiossa ja kirkossa, julkisen ja yksityisen elämän aloilla moninkertaisia semmoisia todistuksia Herran kaikkiviisaasta rakkaudesta, osoittaen sen ohessa tietä ja tapaa, jolla kansan todellinen onni on etsittävä. Näitä todistuksia annetaan meille sekä vähemmin huomatuissa tapahtumissa, joitten vaikutukset, vaikkapa tärkeätkin, katoovat näkyvistä, että myöskin tapauksissa, joilla on niin yleinen merkitys, että ne vetävät puoleensa kaikkien huomiota.
Näistä viimemainituista on tänä vuonna huomattavana kaksi tapausta, jotka kumpikin sisältävät todistuksen Jumalan hallituksesta ja huolenpidosta sekä sen ohessa muistutuksia siitä, kuinka meidän tulee käyttää Hänen armolahjaansa; toinen kevätpäivä, täynnä iloa, valoa, lupauksia ja toiveita maalliselle tulevaisuudellemme, toinen saattava muistoomme menneen ajanjakson kirkon historiassa.
Se päivä, jona nyt hallitseva Suuriruhtinaamme, Keisarillinen Majesteetti Aleksander III ja Hänen Korkea Puolisonsa Herran alttarin edessä vastaanottivat keisarikruunun, oli syystä ilon päivä kaikille uskollisille alamaisille, mutta syvemmän ilon, kuin mitä hetken riemu saattaa ilmaista, sillä semmoinen ilo sisältää toiveita, jotka, kääntyen tulevia päiviä kohti, koskevat kaikkeen mitä kansalle on kallista, sisältää lupauksia semmoisia, joita Herran kasvojen edessä hallitsija antaa kansallensa ja tämä rakkaalle ruhtinaalle.
Mutta jota kalliimmat nämät toiveet ja lupaukset meille kaikille ovat, jota enemmän ne jokaiselta vaativat vakavaa ja rehellistä työtä, jokaisen kansalaisen ja alammaisen paraimpia voimia, sitä nöyremmin täytyy meidän tunnustaa, että semmoisten toiveitten oikeat hedelmät ja semmoisten lupausten oikea täytäntö eivät riipu yksistään ihmistahdon voimasta tahi sydämen hartaudesta, jotka katoovat; siihen vaaditaan, että Herra rakentaa huoneen, sillä muuten tekevät rakennusmiehet hukkaan työtä, muuten lähtee työstä vain tyhjiä tahi turmiollisiakin hedelmiä. Sillä tosin ovat sivistys, vapaus ja valistus kalliita lahjoja kansalle, mutta jos kansa näitä tarkoitusperiä varten työskennellessään jättää jumalanpelvon perustuksen, jos työmiehet kääntyvät pois isien Jumalasta ja Hänen siunauksensa luopuu heidän kättensä työstä, silloin muuttuu semmoinen paljas ihmis- pyrintö korkeintaan ulkonaisen kuoren kiillotukseksi, sillä välin kuin synnin hävittävät voimat raivoovat sisuksessa ja, sittekuin sydän on kalvattu, lopulta myöskin heikot ulkonaiset tuet sortuvat. Sentähden tulee meidän uskollisesti turvautua Häneen, joka tahtoo ja yksinänsä voipi luoda kansamme maallisenkin onnen, antaa henkemme tulla kuuliaisuudessa pyhitetyksi Hänen hengeltään, jotta toimitettava työ olisi Hänen työnsä eikä siunaus luopuisi toiveittemme ja lupaustemme hedelmistä, niin että Me, Herran pyhittäminä, saattaisimme, oikeina alamaisina, Jumalan säätämälle Esivallallemme osoittaa sitä uskollisuutta, joka voipi valmistaa tukea ja helpoitusta ruhtinaan usein raskaalle hallitustaakalle.
Välikappaleen, jolla voimme päästä semmoiseen suhteesen Jumalaan ja siinä pysyä, ohjaajan matkalla ja valon, joka on vaellustamme valaiseva, ilmoittaa Kuningas David tunnustuksessaan: Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus minun teilläni (Ps. 119: 105). Ja että tämä sana, joka synnin rauhattomuudesta johtaa meitä rauhaan Jumalan luona vanhurskaudessa uskon kautta Hänen Poikaansa Jesukseen Kristukseen, että tämä pyhä sana ja tämä sen kallis lahja ei enää ole sidottu ja kahlehdittu ihmissäännöksiin, vaan täydellä vapaudella jätetty joka miehen käteen, siitä on meillä tosiaankin syytä kiittää Herraa. Erittäinkin evankelis- lutherilaiselle kirkkokunnalle on vuosi 1883, jona 400:s vuosipäivä Martti Lutherukseen syntymästä sattuu, muistutus siitä, mitä Herra Jumala tämän välikappaleensa kautta on vaikuttanut kirkkonsa vapauttamiseksi ja puhdistamiseksi, muistutus meille, tämän vapautetun kirkon jäsenille, pitämään vaaria niistä eduista, jotka Herra meille antoi ja käyttämään protestanttista vapauttamme Herramme Kristuksen sanan jälkeen Joh. 8: 31, 32:ssä: Jos Te pysytte minun puheessani, niin Te totisesti minun opetus- lapseni olette ja Teidän pitää totuuden ymmärtämän ja totuuden pitää Teidän vapahtaman.
Niinmuodoin ilmiöt sekä kirkollisen että maallisen elämän alalla vakavasti kehoittavat Suomen kansaa yhteisesti lähestymään Herraa Jumalaansa kiitoksella kaikista niistä ulkonaisista ja sisällisistä armonosoituksista, joita se Hänen Isänkädestään on saanut vastaanottaa, ja innokkaalla rukouksella Hänen Kaikkivaltiaasta suojastaan tuleviksi päiviksi, todellisesta parannuksesta meille kaikille, voimasta ja pyhityksestä voidaksemme, Hänen palvelijoinansa, vaikuttaa Hänen tahtonsa mukaan kansamme ijankaikkiseksi hyväksi ja sen maalliseksi onneksi. Tähän katsoen on Keisarillinen Senaatti tahtonut ensintulevaksi vuodeksi 1884 käskeä neljää yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää vietettäväksi Helmikuun 17, Toukokuun 11, Elokuun 17 ja Marraskuun 9 p:nä olevina sunnuntaina sekä saarna- esitelmien johdoksi vastamainittuina rukouspäivinä määrätä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit: ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuriruhtinanmaan asukkaita evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, sekä käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa että hiljaisissa, hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kotonansa oikein pyhittämään näitä yleisiä rukouspäiviä: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena tämä käsky säännöllisesti julistuttaa sekä sen noudattamista tarkasti valvoa.
Helsingissä, 29 p:nä Lokakuuta 1883.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaattinsa.
Rukouspäiväin Tekstit
Suomen Suuririruhtinanmaalle, vuonna 1884.
Ensimmäisenä rukouspäivänä,
17 p:nä Helmikuuta.
Aamusaarnassa: Sananl. 7: 1, 2. Poikani; kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni. Ota vaari minun käskystäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niin kuin silmäs terästä.
Puolipäiväsaarnassa: Hebr. 13: 9. Älkäät antako teitänne vietellä moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei ruualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.
Ehtoosaarnassa: Ps. 86: 11. Osota minulle, Herra, sinun ties, vaeltaakseni sinun totuudessas: kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäs pelkäisin.
Toisena rukouspäivänä,
11 p:nä Toukokuuta.
Aamusaarnassa: Jes. 55: 1, 2. Kaikki janoovaiset tulkaat vetten tykö, tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaat, ostakaat ja syökäät; tulkaat ostakaat ilman rahata ja ilman hinnata, viinaa ja rieskaa. Miksi te annatte rahan siinä, kussa ei leipää ole, ja teidän työnne siinä kussa ei ole ravintoa?
Puolipäiväsaarnassa: Hebr. 10: 19-22. Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta, jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta; ja meillä on yksi suuri pappi, Jumalan huoneen haltia; niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskoitetut meidän sydämissämme (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta.
Ehtoosaarnassa: Ps. 116: 7. Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
Kolmantena rukouspäivänä,
17 p:nä Elokuuta.
Aamusaarnassa: 2 Piet. 1: 10. Sentähden, rakkaat veljet, ahkeroitkaat paremmin sitä että teidän kutsumisenne ja valitsemisenne vahvistaisitte; sillä jos te sen teette, niin ette suinkaan koskaan kompastu.
Puolipäiväsaarnassa: Philipp. 4: 8, 9. Vielä, rakkaat veljet, mikä tosi, mikä kunniallinen, mikä oikein, mikä puhdas, mikä otollinen on, mikä hyvin kuuluu, jos joku hyvä tapa ja jos joku kiitos on, ajatelkaat niitä. Mitä te myös opitte, ja saitte, ja kuulitte, ja nähneet olette minussa, se tehkäät, niin rauhan Jumala on teidän kanssanne.
Ehtoosaarnassa: Ps. 119: 1-3. Autuaat ovat ne, kuin viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat. Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät. Sillä jotka hänen teistänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
Neljäntenä rukouspäivänä,
9 p:nä Marraskuuta.
Aamusaarnassa: Ilmest. 11: 17. Me kiitämme sinua Herra, kaikkivaltias Jumala, joka olet, ja olit, ja tuleva olet: että sinä olet saanut sinun suuren voimas, ja hallinnut.
Puolipäiväsaarnassa: Ps. 147: 7-9. Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella; Joka taivaan pilvillä peittää, ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa; joka eläinten antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Ehtoosaarnassa: 5 Moseks. k. 32: 3, 4. Minä ylistän Herran nimeä: antakaat meidän Jumalallemme suuri kunnia. Hän on kallio, hänen työnsä ovat laittamattomat, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikiat; vakaa on Jumala, ilman kaikkea vääryyttä, hän on hurskas ja oikia.