Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
eräistä vaarinotteista käytettäessä armollista julista siitä suostuntaverosta, jonka Suomenmaan Valtiosäädyt ovat ottaneet maksaaksensa vuosilta 1883, 1884 ja 1885.
Annettu Helsingissä, 31 p:nä Tammikuuta v. 1883.
Me Aleksander Kolmas jne., Teemme tiettäväksi: että Me, sen armollisen julistuksen käyttämisestä, joka nykyisen Tammikuun 15 päivänä on annettu siitä suostuntaverosta, jonka Suomenmaan Valtiosäädyt ovat ottaneet maksaaksensa vuosilta 1883, 1884 ja 1885 olemme, saman julistuksen 37 §:ssä olevan säännön perustuksella, hyväksi nähneet suostuntaverokomiteain ja suostuntaverollisten itsiensä johdatukseksi, sekä asianomaisten alamaiseksi noudattamiseksi, tämän kautta armossa säätää ja määrätä seuraavalla tavalla:
1 §. Se tulosuostuntavero, jota jokainen Suomen kansalainen, ikäänsä katsomatta, sekä mies että vaimonpuoli, jonka puhdas vuotuinen tulo nousee 500 markkaa korkeampaan määrään, 1 §:n mukaan yllämainitussa suostuntaverosään- nössä on velvollinen maksamaan, pitää laskettaman:
2500 markkaa vähemmästä puhtaasta tulosta, kultakin sadalta, joka menee 500 markan ylitse, kahdeksaksikym- meneksi penniksi;
2500 markan tulosta ja siitä päälle aina 5000 markkaan asti, kultakin sadalta markalta koko summasta kahdeksaksikym- meneksi penniksi;
tulosta, joka on yli 5000 markkaa, mutta ei nouse enempään kuin 10000 markkaan, yhdeksi markaksi kultakin sadalta koko summasta; sekä
tulosta, joka on yli 10000 markkaa, yhdeksi markaksi kahdeksikymmeneksi penniksi kultakin sadalta täydestä summasta.
Samanlaisia laskunperustuksia noudatetaan myös niidenkin ulkomaalaisten, esivallan vahvistamain osake- ja pankki- yhtiöin sekä ulkomaisten vakuutusyhtiöin suhteen, jotka 2 ja 3 §:n mukaan suostuntaverosäännössä ovat tulosuostunta- veron maksuun velvolliset, vaariin ottamalla, että osake- ja pankkiyhtiöiden puhtaaseen voittoon myös luetaan se osa, joka pannaan yhtiön vararahastoon tahi muuten jääpi yhtiön hyväksi.
2 §. Suostuntaverollisten puhdasta tuloa määrättäessä 4 §:n mukaan suostuntaverosäännössä, jolloin 14 §:ää myöten viimeksi kuluneen vuoden tulo otetaan perustukseksi, noudatetaan:
a) Että tuloa laskettaessa maalla olevasta maatilasta, asianomaiseen lukuun otetaan ei ainoastansa ne maaverot sekä muut ulosteot, eläkkeet ym., jotka samalta tilalta maksetaan, manttaalinsa suuruuden, luonnon ja paikallisten asianhaarain mukaan, ynnä tilan viljelemiseen tarpeelliset ylläpito- ja työkustannukset, johon senkin työn hinta saadaan lukea, jonka talonpoikaisen kansan täysi-ikäiset ja henki- verolle pannut lapset vanhempainsa hyväksi tekevät, vaan myös se parempi tahi huonompi tilaisuus tilan antimien myömiseen, joka etäisyyden vuoksi kaupungista taikka muusta myöntipaikasta sekä kohdanneiden asiainhaarain tähden on voinut olla.
b) Tulo kaupungeissa olevista huoneuksista ja kartanoista luetaan sen tallelle jäävän hyyryn mukaan, jonka niiden arvellaan, erinäisen laatunsa, arvonsa, asemansa ja muiden paikallisten asianhaarain tähden, saattaneen antaa, siihen katsomatta, onko omistaja itse niitä enemmäksi tahi vähemmäksi osaksi käyttänyt.
c) Puhtaan tulon arvaamiseksi ruukista, tehtaasta ja muusta siihen luettavasta laitoksesta, otetaan vuoden teosten paljous ja arvo perustukseksi, josta vähennetään siihen käytettyin raaka-aineiden arvo ynnä valmistettaissa olevat kulungit ja muut tässä perästäpäin e kirjaimen alla elinkeinoilijain suhteen merkityt asianhaarat.
Myllyn, sahan ja tampin eli survinmyllyn suhteen otetaan lukuun ei ainoastansa laitoksen suuruus sekä kiviparien, raamien ja sahateräin tahi tamppien ja valkkien määrä, vaan myöskin käytteen-, metsän- ja vedensaanti ynnä myllytullin summa ja se kaupaksisaamisen tilaisuus, jonka asema ja kulkuliike tarjoovat.
d) Laivojen puhdas tulo eli vouransaalis lasketaan laivan suuruuden ja laadun mukaan sekä sitä myöten kuin edellisenä vuonna tehdyt matkustukset tiettävästi ovat voitollisia olleet.
e) kauppiaalla, käsityöläisellä ja muulla elinkeinoilijalla liikkeestänsä tahi elinkeinostansa ollut tulo arvataan, lukuun ottaen tässä kohtaavat yleiset tahi satunnaiset suhteet, liikkeen tahi elinkeinon laveutta ja laatua, tavaranmenekin tahi valmistuksen suuruutta, palkka- ja työväestä olevia kustannuksia, kaupaksisaamisen ja työnteon tilaisuuksia, kauppapuodin tahi työpajan asemaa ynnä muita semmoisia asianhaaroja myöten, jotka vaikuttavat harjoitetun kaupan tahi muun elinkeinon edullisuuteen. Ja otetaan aina puhdas tulo lukuun sille, joka elinkeinoa on harjoittanut, siihen katsomatta, onko hän sitä tehnyt itseänsä varten, taikka asiamiehenä tahi toisen ammattioikeuden viljelijänä.
f) Virka- ja palvelusmiehille sekä muille kruunun, kaupunkien, kuntain, yleisten laitosten, ruukkien ja tehdasten sekä yksityisten henkien palveluksessa oleville palkkalaisille, mestareille, apulaisille ja palvelijoille, kuin myöskin pensionilaisille ja eläkkeelläolijoille ynnä muille semmoisille henkilöille, luetaan tulonsa sen mukaan, mitä he ovat rahassa, jyvissä ja muissa parseeleissa saaneet palkkaa, palkkiota, trahtamenttia, määrärahoja ja muita etuja, niin kuin toimituskirjoitusten lunastusta, virkatalon tahi palkkausmaata, vapaat huoneet tahi vapaan ylöspidon, pensioni- tahi eläkesumman ym., jolloinka käräjäkapat ja palkkausjyvät sekä muut luonnossa saatavat parseelit arvataan voimassa olevan verohinnan taikka, joll´ei niitä ole verohinnan määräykseen otettu, sen arvon mukaan, joka niillä paikkakunnassa on. Epävakaiset ja määrältänsä vaihettelevat tulot, niin kuin toimituskirjoitusten lunastus, syyni-, maanmittari- ja muut palkkiot, ylöskanto-, myönti-, muistutus- sekä muut prosentit ja vaivannäköpalkkiot, sakkoraha- ja kiinnipano-osuudet ym., lasketaan tunnettuja ja ilmoitettuja suhtaisuuksia myöten sekä niihin erinäisiin asianhaaroihin ja sattumuksiin katsoen, jotka puheena olevana vuonna ovat vaikuttaneet semmoisten satunnaisten tulojen summamäärään.
Samankaltaista perustusta noudatetaan myöskin, missä niin käypi laatuun, arvattaessa mitä tuloja on käytännöllisillä lääkäreillä, lakimiehillä, opettajilla, taideniekoilla ynnä useammilla, sekä kullakin, joka toisia auttaa asianajajana, edusmiehenä, asioitsijana, myömämiehenä tahi muulla askaroimisella.
Virka- ja palvelusmiesten sekä pensionilaisten tuloista saadaan kuitenkin vähentää sentonaali- ja pensionikassassa maksot, sijaisen ja virka-apulaisen palkka ja muu korvaus, kustannus semmoisista matkustuksista virka-asioissa, joilta ei mitään eri palkkiota tahi ruokarahaa anneta, ynnä muut virkaa tahi toimitusta seuraavat kulungit. Samoin älköön myöskään palkkasääntöön otettua hevos- ja venevouraa, upseerin hevos- ja muonarahaa, kirjoitus- ja kuvausaineiden määrärahaa sekä muita tarverahoja, matkakulungin palkkiota, ruokarahaa toimituksesta muualla kuin virkamie- hen asuntopaikalla, palkkiota tahi ruokarahaa tehtävältä tahi komennukselta asemapaikasta ulkona, leiriapua, sota-aikana koroitettua palkkaa, valtiopäivämiehen tahi tilintutkijan palkkiota tahi ruokarahaa, kun tehtävä toimitetaan, sekä eräille virkamiehille määrättyjä laskun- hairahdusrahoja ja papiston provastitynnyreitä tuloihin otettako.
Suostuntavero maksetaan ainoastansa siltä säästöltä, joka, yllämainittuin vähennysten jälkeen, on tuloista jäljellä.
g) Tulo korkoa kasvavasta pääomasta lasketaan mahdolli- simmalla tarkkuudella tunnettuin asianhaarain ja niiden enempien ilmoitusten mukaan, joita sitä varten voidaan saada.
h) Ei ainoastansa vuotuiset kustannuskulungit, joihin kuiten- kaan ei saada lukea mitä suostuntaverollinen liikkeensä laajentamista varten on pannut koneihin, uusiin rakennuk- siin, uudisviljelyksiin ynnä muuhun semmoiseen, vaan myöskin työpalkat, velkain korot, eläkkeet ym., sekä kaikki valtiolle, kirkolle ja kunnalle menevät maksut, olkootpa minkä nimiset ja laatuiset hyvänsä, ovat suostuntaverollisille heidän tulojensa summasta palkittavat. Sitä vastoin ei saada mitään lukea pois suostuntaverollisen ja hänen perheensä elantokustannuksien vuoksi, joihin oma tahi vourattu asuinpaikka luetaan, eikä kutakin itseä varten pidetyn palvelusväen palkkain ja eläkkeen sekä muiden siihen verrattavain maksujen tähden.
i) Perintö, testamentti eli jälkisääntö ja sukukartano, jolla varallisuus viimeksi kuluneena vuonna on tullut lisätyksi, luetaan 4 §:n mukaan suostuntaverosäännössä puhtaaksi tuloksi, jonka säästyneestä pääomasta suostuntavero on maksettava. Mutta seuraavina vuosina katsotaan sitä vastaan sama perintö, testamentti tahi sukukartano menneeksi suostuntaverollisen muuhun kiinteään tahi irtaimeen pääomaan, jolta suostuntaveroa maksetaan ainoastansa sitä korkoa tahi tuloa myöten, joka siitä on säästynyt.
Puolisolle tahi perillisille suoraan takenevassa tahi etenevässä sukupolvessa joutuneen perinnön, testamentin eli jälkisäännön tahi sukukartanon suhteen on tässä, f kohdan mukaan sanotun säännön 5 §:ssä, semmoinen poikkeemus, että suostuntavero siltä tosin on suoritettava, mutta aina lasketaan vaan, niin kuin muultakin kiinteältä tahi irtaimelta pääomalta, säästynyttä kasvua tahi tuloa myöten.
k) Säästyneeltä tulolta semmoisesta kaupungissa tahi maalla olevasta kiinteästä omaisuudesta, ruukista, tehtaasta ja muusta teollisesta laitoksesta, jota muu kuin Suomen kansalainen Suomessa omistaa tahi hallitsee, elatuskeinolta, jota semmoinen kansalainen harjoittaa, sekä hänellä virastansa tahi toimituksestansa olevista tuloista, maksetaan suostuntaveroa samankaltaisten perustusten mukaan, kuin tässä yllä on säädetty.
Š