Elias Erkolle 18.1. 1885:
Paljon olen muuttunut taas viime kesästä. En enää häily vanhan ja uuden välillä. Olen täydellisesti uuden ajan ihminen.
Hilda Aspille 22.1. 1885:
Muuten täällä vanhat ja uudet aatteet usein joutuvat kolisiooniin. Minä joka en liiku ollenkaan paljo ihmisten kesken, olen kuitenkin heillä suurena silmätikkuna, vanhoilla olijoilla nimittäin. Ehkä siitä syystä, että aina kuin vaan tilaisuutta on, isken niin ankaran kiivaasti kiinni. Program- minani on nyt: luonnollisuus rehellisyys eli todellisuus, miksi sitä tahtoo sanoa, yksinkertaisuus elämäntavoissa, valhe pois kaikesta, tasa-arvoa, naisten ja köyhän väen kohotta- minen, moraalin parantaminen, uskonnon puhdistaminen jne.
Emilie Bergbomille 9.2. 1885:
Mitä kauheata melua Te nyt pidättekään siellä Helsingissä! Nuo myrskyiset aallot - oikeinhan ne vyöryvät tänne asti. A.M. (Agathon Meurman) on mahtanut peljästyä ...
Arvaan, että Teidän, Tohtorin ja Emilien, korvat pidetään siellä kuumana. Ja minun tähteni! Elkää vaan suuttuko minuun. Koetan ensi kerran kirjoittaa jotakin hyvin kilttiä ja viatointa, niin vienon vienoa, ettei siitä pikku hiirikään peljästy, saati sitten senaattorit, professorit ja muut korkeat herrat. Koetan, jos voin, mutta en takaa, että voin. ...
Miksi ette näyttele "Madame Angots dotter" ja Lilla Helgonet", joissa ei mitään siveellistä häiriötä ole. Silloin olisivat meidän fennomaanit niin rauhallisia ja tyytyväisiä. Säälittää jo minuakin pikkuisen, kun heidän makeata untaan näin keskeytämme. Ja teaatterin kautta sitten! Jonka velvollisuus on valmistaa ihmisille vaan nautintoa ja huvia. Kuinkahan monta totilasia sietävät, ennenkuin taas tulevat entiselleen, nuoret ja vanhat.
Ellei Iida Aalberg olisi niin suuressa suosiossa, niin varmaan- kin konservatiivit toimittaisivat pillin piipatuksia.
Harald Hansenille 10.4. 1891:
... Siihen aikaan luin Georg Brandesin "Hovedströmninger" sekä H. Tainen, Spencerin, Stuart Millin ja Bucklen teoksia ja tunsin vihdoinkin vapautuneeni niistä ennakkoluuloista, jotka olivat pitäneet sieluani kahleissaan ja kuormittaneet omaatuntoani kaikenlaisella sekasotkulla. Ja minussa syttyi taaskin uudistusinto. Kirjoitin "Työmiehen vaimon", missä ruoskin häikäilemättä kaikkia lain ja asetusten naista kohtaan sisältämiä vääryyksiä, nurinkurisia uskonnollisia käsitteitä, miesten juopottelua ja kevytmielisyyttä, naisten tyhmyyttä, pinnallisuutta ja ennakkoluuloisuutta, lyhyesti sanoen kaikkea pahaa ja hullua, mitä maailmasta löysin. ... kun se 1885 ensimmäisen kerran esitettiin suomalaisessa teatterissa. ... Hyökkäyksiä ja moitetta tuli kuin rakeita. Minua ei säästetty. Minut maalattiin ateistiksi ja vapaa- ajattelijaksi, vanhemmat kielsivät lapsiaan seurustelemasta talossani, menetin koko joukon ystäviäni ...
Hilda Aspille 26.2. 1885:
... Olisit kuullut, mitä toht. Calamnius siitä tänne kirjoitti. "Epäsiveellinen, epäkristillinen, epäesteetillinen."
... Totuutta, oikeutta ja valoa täällä estetään, sorretaan. Senhän papit itse, nuo pimeyden ruhtinaan arvoisat palvelijat, todistivat estämällä naista yliopsitosta. Sitä nuo kunnon sankarit kyllä estävät, mutta eivätpäs oman sukupuolensa paheita, prostitutionia vastaan esim. sotaa käy. Voi kuinka tuota tekopyhyyttä vihaan ja inhoon. Ja kasvakoon se viha ja inho satakertaisesti, että taas syntyisi joku uusi draama.