Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa antama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1886.
Annettu Helsingissä, 9 p:nä Marraskuuta 1885.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa Suomenmaan asukkaille evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta!
Herra on oikeuden Jumala. Autuaat ovat ne kaikki, jotka häntä odottavat.
Nämät sanat puhui profeetta muinoin Juutaan kansalle lohdutukseksi ja kehotukseksi ahdingon ja hädän aikana. Ja todellakin ne sanat sisältävät lohdutusta ja voimaa jokaisel- lekin kansalle, sillä Herran Jumalan käsi ei ole lakannut ohjaamasta kansojen kohtaloja ja Hänen maailmanhalli- tuksensa ikuiset lait ovat yhä edelleenkin muuttumatta. Sentähden on myöskin luottamus Jumalan hallitukseen, Häntä odottaminen, vielä nytkin jokaisen kansan tukevin turva ja apu koettelemuksen päivinä. Vaikkapa niinkin tapahtuu, että Herra antaa tuskan leipää ja ahdistuksen vettä, osoittaa Hän kuitenkin myös ainoan tien pelastukseen, sanoen: tämä on tie, käykäät sitä.
Ja mikä tämä tie on, jota kansain tulee vaeltaa, jos he tahto- vat saada Herraa lohdutukseksensa ja avuksensa, siitä antaa Jumalan pyhä sana mitä selvimpiä osoituksia. Herra on oikeuden Jumala. Sentähden täytyy myöskin niitten, jotka Häntä odottavat, yleisissäkin asioissa, elämässään kansa- kuntana, vaeltaa kutsumukselleen uskollisina, noudattaa vanhurskautta ja totuutta kaikessa menossansa, välttää saastaisuutta ja kaikkea mikä pahaksi näkyy, mutta koettaa herättää ja voimassa pitää jumalanpelkoa, nuhteettomuutta ja puhtaita tapoja, jotka ovat kansan onnellisuuden ja siveellisen voiman perustuksena, niinmuodoin osoittaen itsensä Hengen hedelmissä Jumalan kansaksi ja kaikissa toimissaan todistaen siitä Herrasta, jota he odottavat, lyhyesti: elossaan ja olossaan sydämmellä ja suulla tunnustaen Häntä, joka yksinänsä on tie, totuus ja elämä, Jesusta Kristusta.
Mutta ei kukaan taida Jesusta tunnustaa, kutsua Häntä Herraksi, muutoin kuin Pyhän Hengen kautta. Semmoista siveellistä voimaa, semmoista kristillistä elämää, joka jo itsessään on oleva tunnustuksena ja todistuksena, ei saada aikaan ulkonaisilla toimenpiteillä, vaan on se oikeastaan sisällistä työtä sydämmessä. Sisältä ulospäin, eikä päinvas- toin, Jumala vaikuttaa yksityisten niin kuin kansojenkin uudestasyntymistä, sytyttämällä sydämmeen uskon uutta elämää. Mutta missä usko Jesukseen Kristukseen, Jumalan poikaan, on tullut eläväksi voimaksi sydämmessä, siellä se ei saata olla työtä tekemättä rakkauden kautta, joka on hengen elämä, rakkauden kautta, joka peittää kaikki rikokset, joka ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, ei käytä itseänsä sopimatto- masti, mutta peittää kaikki, uskoo kaikki, toivoo kaikki, kärsii kaikki.
Ja kansa, joka siten antaa Jumalan Hengen vaikuttaa itses- sään uskon ja rakkauden uutta elämää, sovinnon ja sisällisen voiman elämää, ja joka siinä elää, se ei suinkaan unhoita jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa lähestyä sitä Herraa, joka on oikeuden Jumala, eikä se myöskään jätä Jumalaa kiittämättä joka hetki kaikista Hänen lukematto- mista armonosoituksistaan.
Niinpä on Suomenkin kansalla moninaisia syitä katuvaisesti ja kiitollisesti muistella, kuinka Jumala armossaan on sen kohtaloja ohjannut hyvinä niin kuin pahoinakin päivinä, murheen niin kuin ilonkin hetkinä, joita molempia tämä kansa on nykyisenkin lopulle rientävän vuoden kuluessa saanut sekä sisällisessä että ulkonaisessa suhteessa kokea. Monella taholla maassamme herättää lähin tulevaisuus huolta aineellisesta toimeentulosta, ja sekä valtion että kirkon alalla ilmaantuu seikkoja, jotka kylläkin voimakkaasti muistuttavat meitä sen yksimielisyyden ja voiman tarpeesta, joka ainoastaan Jumalan pelvosta ja kristillisestä uskosta on saatavana; niin kuin taas toiselta puolen moni myrskyä ennustava pilvi on hajonnut, moni ilo on ollut kansalle suotuna. Nuot uhkaavat huhut sodasta ja rauhattomuudesta ovat vaienneet ja Suomen kansa, joka äskettäin on saanut yhteisesti neuvotella julkisista asioistaan, esiintuoda toiveensa ja tarpeensa valtaistuimen eteen, on sen ohessa tänä vuonna saanut erinomaista ilon aihetta, nähdessään omassa maassaan rakkaan Suuriruhtinaansa ja Hänen korkean perheensä.
Kaikesta tästä, ilosta ja toivosta samoin kuin koettelemuk- sesta ja murheen hetkistä, kiittäköön Suomen kansa Herraa, kansain kohtalojen kaikkiviisasta johtajaa, jättäen luotta- muksella Hänen rakkautensa ja kaikkivaltansa haltuun, mitä tulevaisuus saattaa kalliille isänmaallemme tuottaa onnea tahi vastoinkäymistä, hyvin tietäen että Hän on Herra, joka on oikeuden Jumala, ja että kaikille niille, jotka Häntä odottavat, on kaikki parhaaksi oleva.
Tähän katsoen on Keisarillinen Senaatti tahtonut tulevaksi vuodeksi 1886 säätää neljä yhteistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää vietettäviksi Helmikuun 21, Toukokuun 9, Elokuun 1 ja Marraskuun 14 päivänä olevina sunnuntaina, sekä saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä määrätä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit: Ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuriruhtinanmaan asukkaita evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, sekä käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa, että hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kodeissa oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena tämä käsky säännöllisesti julistuttaa ja sen noudattamista tarkasti valvoa. Helsingissä, 9 päivänä Marraskuuta 1885.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaattinsa.