KATSAUS SUOMEN TALOUDELLISEEN TILAAN 1881-1885
1. Pinta-ala
Luonnonlaatu tekee mahdolliseksi rauhallisella työllä vuosi vuodelta kasvattaa pinta-alaa. Yhtämittaisella soiden ja rämeiden kuivaamisella, joita niin hyvin taloudelliset kuin terveydellisetkin edut vaativat, saadaan joka vuosi lisättyä viljeltävän maan alaa.
2. Ilmasto-olot
Viisivuotiskautena ei ollut katovuosia mutta olot eivät myöskään olleet maanviljelykselle erityisen suotuisat. Vuonna 1881 kesä oli sateinen ja syyskesällä liikui halla, tämän takia esim. heinäsato oli monin paikoin niin niukkaa, että karjaa täytyi vähentää.
3. Ulkonaiset valtiolliset olot
Venäjänkauppaa vaikeutti sorrostila, jossa kauppa-asiat siellä olivat sekä rahan alhainen kurssi. Suurempi tehdas- teollisuus kärsi tämän vuoksi melkoisia tappioita. Erityisesti kärsivät rauta-, paperi-, liina-kangas- ja muu teollisuus, jotka kilpailivat venäläisten samanlaatuisten tuotteiden kanssa. Teollisuudenharjoittajain täytyi usein myydä tavaransa polkuhintaan. Puutavakaupan ahdinko aiheutti tukki- ja sahatöissä työskentelevien palkkojen alentumista.
4. Väkiluku
Kaupunkien väkiluku on edelleen lisääntynyt huomattavasti muuttoliikkeen vuoksi. Tämä näkyy pohjoisten läänien muuttotappiona ja eteläisten muuttovoittona.
5. Elinkeinot
Maanviljelys
Siirtyminen kaksi- ja kolmijakoviljelyksestä vuoroviljelyyn ei ole ollut niin suurta, että se olisi vaikuttanut maanviljelyn kokonaiskuvaan, mutta yksittäisllä paikkakunnilla muutokset ovat olleet huomattavia. Uudellamaalla lisääntyy vuosi vuodelta vuoroviljelyä ja keinollista heinänviljelyä harjoit- tavien tilojen lukumäärä. Erittäin ilahduttavaa on, että läänin itäosien vanhoja autioita kauramaita on alettu lannoittamaan ja käyttämään heinänviljelyyn. Turun ja Porin läänissä pellonviljelys perustuu melkein yksinomaan jyvän- viljelyyn. Parempien maanviljelyvälineiden ja kunnollisten lannoitusaineiden käyttö osoittaa kuitenkin, että jotain edistystä on tapahtunut.
Hämeen läänissä on rautatieverkon laajentaminen lisännyt karjatuottteiden menekkiä ja sitä kautta lisännyt niityn- hoitoa. Sama koskee Wiipurin lääniä. Suuremmilla tiloilla on siirrytty vuoroviljelyyn. Maan lohkominen pieniin tiloihin on suuresti supistanut kaskiviljelyä. Mikkelin ja Kuopion lääneissä parannusta on havaittavissa peltojen huolellisem- massa ojituksessa ja kynnössä sekä rehukasvien lisäänty- vässä viljelyksessä. Parhaiten maanviljelys on kuitenkin edistynyt Pohjanmaalla. Soiden ja rämeiden viljely on lisännut entisestään satoisien viljelymaiden alaa. Järkeväm- mät maanviljelystavat ja uudet välineet myös leviävät yhä enemmän. Sama koskee Oulun läänin rannikkoseutuja, mutta läänin pohjois- ja itäosissa ei ole havaittavissa juurikaan edistystä.
Kaikissa lääneissä ovat maanviljelysseurat ja niiden vuotuiset kokoukset ja maatalousnäyttelyt vaikuttaneet maanviljelyn edistymiseen. Myöskin maanviljelyoppilai- tosten oppilaiden välityksellä ovat uudet, järkiperäisemmät opit levinneet ympäri maata.
Samalla kun viljantuotanto on viimeisenä 25-vuotena määrällisesti kasvanut yli 40 prosentilla on myös eri lajien viljelys melkoisesti muuttunut. Kauranviljelys on lisääntynyt huomattavasti ja samalla rukiin ja ohran osuus on vähenty- nyt. Osasyynä tähän on kauran merkitys vientituotteena, jolla on suhteellisen varma menekki. Toinen syy lienee huomion siirtyminen enemmässä määrin rehukasvien viljelyyn. Tämä todistaa myös sitä, että kotieläimiä on alettu paremmin hoitamaan ja ruokkimaan.
Vaikka sadot viisivuotiskautena olivatkin keskinkertaisia, eivät ne riittäneet väestön tarpeisiin. Tulliluettelot todista- vatkin, että viljantuonti Venäjältä on lisääntynyt entisestään.
Karjanhoito
Hallitus on edelleen kiinnittänyt huomiota kotimaisten eläinrotujen parantamiseen. Valtion kustannuksella on edelleen ostettu siitosoreja yleiseen käyttöön. Samoin on järjestetty kilpa-ajoja, joiden suurin hyöty on siinä, että ne välillisesti herättävät ja ylläpitävät kiinnostusta parempaan hevoshoitoon. Valtion varoin on palkattu kiertävä hevos- hoidonneuvoja, samoin on perustettu hevoshoitajakoulu ja hevosenkengityskoulu.
Ulkomaisen siitoskarjan ostamista on jatkettu vuoteen 1883, jolloin määrän arveltiin riittävän. Mielipiteet eri rotujen paremmuudesta eroavat edelleen.
Meijeritoimi on rautatieverkon laajenemisen myötä edistynyt huomattavasti, kun eri puolilla maata on alettu perustaa piirimeijereitä meijerituotteitten ulkomaille viemiseksi. Lääninkarjakot, läänin- ja valtionmeijeristit ja meijerikoulut ovat myöskin vaikuttaneet järkiperäisemmän maitotalou- denhoidon leviämiseen.
Karjatuotteiden kysyntä ulkomailla on koko ajan kasvanut.
Tärkeänä lisänä niiden taloudellisten olojen valaisemiseksi, joissa maanviljelystä Suomessa harjoitetaan, ovat ilmoituk- set elintarvikkeiden hinnoista sekä työpalkoista. Kun tarkas- tellaan lääneittäin laskettuja keskihintoja sekä korkeimpia ja alhaisimpia hintoja joiden välillä vaihtelu tapahtuu, niin osoittavat suuret erot varsinkin pohjoisissa lääneissä jyväkaupan olevan vielä maassa kehittymättömän ja että useimmissa maalaiskunnissa vaihtelu ei ole johtunut kauppiaitten välisestä kilpailusta vaan myyjän tai ostajan tilapäisestä tarpeesta. Siten maanviljelijä joutuu usein elonkorjuuajan jälkeen tarjoamaan tavaraansa kaupaksi hinnalla millä hyvänsä kun ostajia ei juurikaan ole. Sitä vastoin muutamia kuukausia myöhemmin, kun jyvän tarve on suuri, mutta myyjiä ei ole, nousevat hinnat ylenmääräi- sesti.
Metsänhoito
Mitään järkevää metsänviljelyä sarkahakkuilla ja metsän- kylvöllä ei harjoiteta muualla kuin kruununpuistoissa, kruunun omistamissa kunin-kaankartanoissa, sotilaspuus- telleissa ja palkkataloissa sekä joissakin etelän herraskarta- noissa. Useimmissa paikoin metsää hakataan edelleen ilman minkäänlaista järjestelmää ja metsän uudistamisesta välittämättä. Muutos parempaan on kuitenkin monin paikoin alkanut. Metsien arvo käsitetään yleisesti ja niitä kohdellaan säästäväisemmin kuin ennen. Polttopuiden haaskaus alkaa vähentyä. Se aika, jolloin metsiä pidettiin maatilojen vähä- arvoisina lisinä, on ohitse.
Suomen puutavaran vienti on kasvanut 1860-luvun alusta lähtien ja muodostaa nyt melkoisen osan maailmankaupasta. Pien, tervan, hartsin ja pihkan vienti on vähentynyt. Potaska on nykyään lakannut olemasta minkään arvoinen vientituote.
Metsästys
Metsästys on lähes täysin menettänyt aikaisemman merki- tyksensä. Metsästysaloja on supistettu ja metsästettävien eläinten lukumäärä on vähentynyt.
Kalastus
Sisävesikalastus on melkoisesti edistynyt viisivuotiskautena. Kenties tätä voidaan pitää viime vuosina tehtyjen kalojen rauhoittamis- ja siittämistoimien tuloksena. Ravunpyynti on lisääntynyt kohonneen Venäjän kysynnän vuoksi.
Koti- ja käsiteollisuus
Yhä vähenevää teollisuustaitoa ja sen harjoittamista tunke- vat syrjään erityisesti tehdasteollisuuden tuotteet, jotka maakauppiasten kautta tulvivat yleiseen käyttöön. Vähem- män täydellinen kotiteollisuuden tuote on jäänyt tappiolle kamppailussa tehtaiden muodoltaan kauniimman ja halvem- man mutta myös usein vähemmän kestävän tuotteen kanssa. Se pitkä aika vuodesta, jolloin ei voi toimittaa maatalous- askareita menee nyt joutilaisuudessa hukkaan, jos kotiteolli- suutta ei ole korvannut joku muu hyödyllinen toimi. Tämän sekä sen helppouden, jolla joko rahalla tai velaksi ostamalla voi hankkia teollisuustuotteita, vuoksi on monessa paikoin varallisuus vähentynyt toimeliaisuuden vähentymisen myötä.
Vuorityö
Rautateollisuus on osittain malmien köyhyyden osittain Ruotsin kilpailun vuoksi vähentynyt vähenemistään. Vasken ja tinan valmistuksessa saavutettiin uusi ennätys.
Tehdasteollisuus
Teollisuudelle uudet 1885 voimaan astuneet tullimääräykset olivat kova takaisku. Paperin, pumpulin, nahan, raudan, teräksen, posliinin ja lasin vienti Venäjälle on suuresti vähentynyt ja monet tehtaat on suljettu ja loputkin vähentä- neet tuotantoaan. Toisaalta nyt on kotimaan markkinoiden hyväksikäytön merkitys korostunut. Tehtaitten on täytynyt etsiä ostajia kotimaasta ja lähteä kilpailemaan tuotteillaan ulkomaille. Samalla suomen teollisuuden riippuvaisuus Venäjästä on vähentynyt.
Paloviinanvalmistus
Paloviinanvalmistus kasvoi viisivuotiskauden aikana ja koska sitä ei sanottavasti viedä maasta myös kulutus.
6. Kauppa ja liikenneyhteydet
Kauppa
Maakauppiaiden lukumäärän lisääntyminen on lisännyt tukkukauppaa kaupungeissa ja täten suuremmat kaupungit ovat päässeet kilpailussa etusijalle, saavuttaneet yhä määräävämmän aseman sekä vielä joutuneet tavaran- hankkijoiksi pienemmille. Kaupungit, jotka näillä perusteilla ovat edistyneet viisivuotiskauden aikana, ovat etupäässä rautateiden pääteasemien lähellä olevia, kuten Helsinki, Turku, Wiipuri, Tampere, Nikolainkaupunki ja Hankoniemi.
Merenkulku
Suomen kauppalaivaston tilanne on muuttunut höyrylaivo- jen lisääntymisen myötä entistä epäedullisemmaksi. Suomen kauppalaivasto koostuu verrattain pienistä puulaivoista eikä ole voinut kilpailla ulkomailla lisääntyvien rautaisten höyry- ja purjelaivojen kanssa, koska niiden nopeus ja kantavuus vastaavat paremmin kansainvälisten markkinoiden vaati- muksia. Toisaalta Suomen pienet pääomavarat ja laiva- rahtien hinnanalennus ovat estäneet maata pysymästä ulkomaiden rinnalla pyrkimyksessä korvata puiset laivat rautalaivoilla.
Laivanrakentamoiden työn pysähtyminen on aiheuttanut sen, että purjelaivasto on lisääntynyt lähes yksinomaan ulko- mailta ostetuilla vanhemmilla aluksilla. Kun purjelaivasto siis vuosi vuodelta saavuttaa keskimäärin korkeamman iän, voidaan arvella, että taantuminen tulee edelleen jatkumaan.
7. Yhteiskunnalliset ja kunnalliset olot
Kaupunkien ja maalaiskuntien tulot ja menot
Kaupunkien elinkeinoelämän vapauttaminen 1879 ja niille 1873 ja 1883 myönnetty itsehallinto ovat suuressa määrin nopeuttaneet kaupunkien sisäisten talous- ja yhteiskunta- olojen kehittymistä. Osanotto kunnallisten kysymysten ratkaisemiseen on sekin melkoisesti lisännyt kiinnostusta yleisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin sekä perustuslaillisen valtioelämän kehittymiseen. Uudet kaupunginhallitukset ovat kiinnittäneet erityistä huomiota sellaisiin kysymyksiin kuin kansanvalistuksen edistäminen, uusien koulujen ja parempien koulurakennusten perustaminen, juoppouden ehkäiseminen ja ajanmukaisemman terveys- ja vaivais- hoidon aikaansaanti.
Rahaliike ja lainalaitokset
Vaikka viisivuotiskautena saatiinkin verrattain hyvät viljasadot ensimmäistä vuotta lukuunottamatta, oli asia- liikkeelle maassa suuressa määrin esteenä vuodesta 1881 alkaneet ahtaat kauppaseikat ulkomailla sekä vientitavarain niistä johtunut hinnanalennus. Tätä vaikutusta lisäsivät vielä muuttuneet tulliseikat Venäjän suhteen. Erittäin vaihtelevat kurssiseikat tämän maan suhteen tuottivat myös suuren epävarmuuden rahaseikkoihin ylipäänsä. Käytettäviä pää- omia lisääntyi yhä edelleen ja kun ulkomaisten arvopaperien kurssi ylipäänsä laski, sijoitettiin niitä maahan.
Aikakautinen kirjallisuus
Se kehitys, joka viime aikoina on ollut huomattava aika- kautisessa kirjallisuudessa, on epäilemättä pidettävä pätevimpänä todistuksena maan edelleen tapahtuvasta vaurastumisesta sekä hengellisessä että taloudellisessa suhteessa. Leviämistä on ensi sijaisesti edistänyt se sivistys- ja lukuhalu, minkä kansakoulut ja oppikoulut sekä uudelleen herännyt perustuslaillinen yhteiskuntaelämä ovat kansassa aiheuttaneet. Viisivuotiskauden aikana kasvoi sanomalehtien lukumäärä 59:stä 94:än.
Köyhäinhoito
Hyvät vuodentulot sekä niistä johtuvat huokeat viljan ja tarpeellisimpien elintarvikkeiden hinnat ovat epäilemättä melkoisesti huojentaneet vähävaraisimman kansanluokan toimeentuloa viisivuotiskautena. Tosin on valituksia työnpuutteesta kuulunut, varsinkin maaseudulta, jonka tuotteille myynti on ollut vaikeaa ja rahanrunsaus sen vuoksi verrattain niukka. Palkanmaksuseikat eivät sentään ole olleet verrattain epäedullisia ja monissa paikoin on myöskin maatuotteita vastaanotettu rahamaksusta.