K.J.Rahikainen:
Usko Jumalaan, rakkaus isänmaahan, kunnioitus isien uskontoon ja uskollisuus laillista hallitusta kohtaan ovat olleet ne voimat, jotka ovat tämän kansan, jonka valtiokirkon edustajina me täällä olemme, ylläpitäneet niissä elämän koettelemuksissa, joista kansamme historia meille kertoo. Hädän tullessa nämät siteet ovat lujistetut yhä kovemmin ja kiinnittäneet kansan erityisiä sydämiä yhdeksi kokonaisuu- deksi. Meidän niin sanoakseni leutoaikamme on höllittänyt näitä siteitä. Ulkomaalainen viettelys on saattanut kansam- me lapsista monta luopumaan isien uskonnosta ja halveksi- maan maamme lakia. Näiden tähden on hallinnollista tietä tullut meidän käsiteltäväksemme tämä ikävä tehtävä. Suomen kansan sydän sykkii parasta aikaa odottaessaan sanomia sodasta s. o. sanomia täältä kokouksesta. Meidän on päättäminen tai antaminen lausunto asiasta, joka lähestyy piakkoin päätöstänsä, josta jokainen tietää, että se on jonkunmoinen räjähdyskone kansamme ja maamme kerroksissa. Nyt se lausunto, jota kirkolliskokous tässä antaa, on monen puhujan ja niin minunkin mielestäni koetettava tehdä tuon räjähdyskoneen niin vähän särkeväksi kuin suinkin, ja sen särkemistyön, joka pitkittyy eriuskolaislain kautta, yhä enemmän ja enemmän, - niin vitkalliseksi kuin mahdollista. En pidä itseäni ennustajana, mutta ennustan kuitenkin. Kun eriuskolaislain kautta erotetaan kansan- kirkosta jäseniä erityisiksi seurakunniksi, niin ei heille, kuten tiedämme, alussa myönnetä täysiä kansalaisoikeuksia, mutta kuta enemmän nämät erityiset kirkot varttuvat, sitä suurem- maksi tulee heidän äänensä vaatimaan täydellisiä oikeuksia. Siitä on taas minun ymmärtääkseni ensimmäisenä seurauk- sena se, että uskonto, jota kansamme on ensimmäisenä viisauden alkuna Jumalan käskyn mukaan tähän asti pitänyt, tulee syrjäytetyksi pois kaikista meidän oppilaitoksistamme niin ylhäisemmistä kuin alhaisemmistakin. Vaikutuksena siitä on taas se, että kansan sydämmet vieraantuvat enemmän ja enemmän siitä elämästä, joka on Jumalassa. Minä yhdistyn täydellisesti kansani kanssa, jonka sydämmiä tunnen, niihin arvoisiin puhujiin, jotka tätä pelkäävät ja varsinkin lehtori Suomalaiseen. Minun valitsijamieheni valitsemuspöytä- kirjassaan pyytävät, että minä äänelläni en kannattaisi eriuskolaislakia, niin kauvan kuin kaikkien muiden kirkkojen puolelta ei suoda täydellistä eriuskolaisoikeutta. Me tiedäm- me kaikki, ettei tässä kohdassa ainakaan pitkiin aikoihin ole kaikilta puolilta mitään toivottavaa, mutta kun kuitenkin yleinen mielipide näyttää siltä, että eriuskolaislaki täytyy saada protestanttisia eriuskolaisia varten meidän maas- samme, jonka minäkin tarpeellisena pidän, niin minä toivon, että pykälä pykälältä käytäessä tätä eriuskolaislakia lävitse, kokous samalla löytäisi vielä keinon, joka tuon niin sanoak- seni räjähdyskoneen tekisi vähemmin vaikuttavaksi ja särkeväksi kansamme kerroksissa. Jos kuitenkaan ei parem- pata taideta siinä saada aikaan, kuin mitä valiokunta jo on tähän suuntaan tehnyt, niin kannattakaamme edes yksissä mielin valiokunnan ehdotusta siihen nähden, mikäli se koskee protestanttisia eriuskolaisia maassamme.
Vuoden 1886 kirkolliskokouksen pöytäkirja, s. 327-329.