Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa antama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1888.
Annettu Helsingissä, 14 p:nä Marraskuuta 1887.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa evankelis- lutherilaista uskoa tunnustaville Suomenmaan asukkaille!
Ei ole kaikille maailman kansoille sallittu istua suurten neuvotteluissa, mutta jokaisen kansan, olkoonpa se voimakas tahi vähäinen ja halpa, on määränä Jumalan sille antamien voimain mukaan edistää totuuden ja vanhurskauden voittoa maan päällä, Jumalan valtakunnan toteutumista. Ja se kansa, joka tässä Jumalan tahtoa noudattaa, siten myöskin saavut- taa oman onnensa, Raamatun sanan mukaan: Etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan, kun sitä vastaan se kansa, joka unohtaa Herran käskyjä ja poikkee totuuden ja elämän tieltä, syöksee omaan perikatoonsa. Mutta Herra Jumala, joka ei tahdo kenenkään kuolemaa, vaan päinvastoin kaikkia ihmisiä autuaiksi ja että he totuuden tuntoon tulisivat, Hän ei lakkaa huutamasta maailman kansoille mitä Hän muinoin puhui omalle valitulle kansallensa: miksi pitäis teidän kuoleman, sinä Israelin huone? Sillä ei minulla ole yhtäkään iloa hänen kuolemahansa, joka kuolee, sanoo Herra, Herra; ja sentähden kääntäkäät itsenne, niin te saatte elää.
Ja tähän Herran lupaamaan elämään on meille ei ainoastaan tie viitattu, vaan itse totinen ja elävä perustus annettu Hänessä, joka todisti itsestään: Minä olen tie, totuus ja elämä, Hänessä, jossa asuu koko jumaluuden täydellisyys ruumiillisesti.
Ainoastaan se rakennus, joka kalliolle perustetaan, on oleva pysyväinen. Tälle ijankaikkiselle perustukselle täytyy siis sen kansan rakentaa, joka tahtoo elämässään toteuttaa Apostolin neuvon kristityille: minä neuvon teitä että te siinä kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii; kaikella nöyryydellä, siveydellä ja pitkämielisyydellä, jä kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa, ja ahkeroitkaat pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta; joka tahtoo taistelussa tätä kutsumustaan varten, Jumalan valtakunnan menestymistä varten, voittaa kaikki sitä estävät pahat: ulkoapäin ne monet jumalattomuuden voimat, jotka liikkuvat maailmassa, ja sisältäpäin: valhe ja petos, kurittomuus, nautinnon himo, eripuraisuus ja puolueviha ja kaikki ne synnit, jotka kalvavat kansan elinjuuria sekä hämmentävät ja turmelevat sen muihin ja korkeampiin tarkoituksiin määrättyjä ja tarpeellisia voimia.
Kansa, joka uskollisesti pysyy tällä kristillisyyden lujalla pohjalla, oppii oikein koettelemaan kaikkia ja pitämään sitä kuin hyvä on, sekä kiitollisuudella vastaanottamaan ja uskollisuudella käyttämään siunauksen hyviä lahjoja Herran kädestä, vieläpä saapi voimia vastoinkäymisen päivänä, jos maa ei enää suo viljelijälle hedelmäänsä ja toimeentulon lähteet kuivuvat tahi muut onnettomuudet uhkaavat sen yhteiskunnallista menestystä, oikein taipumaan Herran kurituksen alle, ei niin että se siitä masenee, vaan päinvastoin nousee koettelemuksesta voimistuneena uusiin voittoihin.
Nämät kaikki, sekä vaarat että koettelemukset ja siunaus, joita Suomenkin kansa jo ammoisista ajoista on saanut kokea ja joista ei viimeksi kuluneenakaan ajanjaksona todistusta ole puuttunut, olkoot nytkin meille uutena kehoituksena vaka- vasti miettimään Jumalan käskyjä ja lupauksia, yhdistynein mielin ja sydämin nostamaan silmämme mäkiin päin, joista meille apu tulee, Häneen, joka on antanut meille kutsumuk- sen maan päällä ja yksinään saattaa antaa meille voimaa sitä oikein täyttämään; ne kehoittakoot meitä yhteisesti Herran huoneessa Hänelle syntimme tunnustamaan ja rukoilemaan Häneltä armoa ja apua sekä pyhitetyin kielin kiittämään ja ylistämään Hänen pyhää nimeään.
Tähän katsoen on Keisarillinen Senaatti tahtonut ensin- tulevaksi vuodeksi 1888 säätää neljä yhteistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, vietettäviksi sunnuntaina Maaliskuun 4, Toukokuun 13, Elokuun 19 ja Marraskuun 11 päivänä, sekä saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä määrätä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit. Ja kehoitetaan siis kaikkia evankelis- lutherilaista uskoa tunnustavia Suomen Suuriruhtinanmaan asukkaita, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mitä säätyä ja arvoa hyvänsä, oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät, niin hyvin käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa kuin myöskin hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimissa kunkin kodissa; ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena säännöllisesti julistuttaa tämä käsky ja tarkasti valvoa sen noudattamista. Helsingissä, Marraskuun 14 p:nä 1887.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaattinsa.