Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa antama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1889.
Annettu Helsingissä, 7 p:nä Marraskuuta 1888.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa evankelis-lutherilaista uskoa tunnustaville Suomenmaan asukkaille!
Herra Jumala oli Israelin kansalle luvannut, että sen oli hyvin käyvä maan päällä. Mutta tähän lupaukseen oli Herra liittänyt sen välttämättömän ehdon, että Israelin tuli vaeltaa Herran teitä ja totella Hänen käskyjänsä. Sillä näin puhuu Hän palvelijansa Mooseksen kautta: Nyt siis Israel, mitä sinun Jumalas sinulta muuta anoo, vaan ettäs pelkäisit Herraa sinun Jumalatas, ja vaeltaisit kaikissa hänen teissänsä . . . ettäs pitäisit Herran käskyt ja hänen säätynsä . . . että sinulle hyvin kävis. Sekä lupaus että ehto ovat Jumalan kaikkivaltaan antamat ja pysyvät sentähden ikuisesti voimassa kaikille maailman kansoille.
Näin puhuessaan ihmisille Jumala tahtoo, että he tunnusta- vat Hänen tahtonsa ijankaikkiseksi kaikkivallan tahdoksi, järkähtämättömäksi laiksi kaikille luoduille, jota ei ihmis- voima saata häiritä eikä maailman mieli muodostella, vaan jota koko luontokunnan täytyy totella ja jonka mukaan tuomio kerran on julistettava kaikista ihmistöistä, niin hyvistä kuin pahoista. Se on sen lisäksi tunnustettava pyhäksi rakkaudentahdoksi, perusteeksi kaikelle sille, mikä elää, ainoaksi, puhtaaksi lähteeksi, josta valuu kaikki, mitä maailmassa löytyy valoa ja totuutta, oikeata ja hyvää, ja josta lähteestä alati juoksee pyhiä voimia synnin ja pahuuden voittamiseen sekä jumalallisen hengen sytyttämiseen niihin sieluihin, jotka ovat mahdolliset sitä vastaanottamaan, niin kuin Herra profeetan kautta lupaa särjetyille sydämille ja nöyryytetyille hengille, että henki on Hänen kasvoistansa lähtevä ja elämän vaikuttava.
Tämän elähyttävän hengen kautta toteutuu Jumalan tahto maailmassa. Mutta se tapahtuu henkisenä työnä eikä siis ihmistavalla ulkonaisen vallan tahi väen kautta näkyväisessä muodossa, vaan salassa ja hiljaisuudessa, ihmisten sydämissä ja sieluissa, joitten lunastamiseksi Jumala on lähettänyt Poikansa maailmaan ja meissä sovintosaarnan säätänyt. Tämä saarna, jos se oikein vastaanotetaan, luopi uuden hengen, herättää halua ja voimia Jumalan tahdon täyttämiseen, ja missä ijankaikkisen elämän sana siten saa vaikuttaa, siinä syntyy pysyvä rakennus Herran sanan mukaan: Jokaisen, kuin minulta nämät puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sitä huonetta sysäsivät, joka ei kuitenkaan kukistunut; sillä se oli kalliolle perustettu.
Virtain, tulvain ja myrskyjen välttäminen, eli toisin sanoin, säilyminen ulkonaisista ja sisällisistä onnettomuuksista, vaaroista ja koettelemuksista ei ole millekään kansalle maan päällä suotu. Mutta siitä ei riipukaan sen onni ja menestys, vaan päinvastoin siitä, että se on yhteiskuntaelämänsä rakentanut semmoiselle perustukselle, joka voi pysyä etsikon päivänä, perustukselle, josta se voi saada oikeata uskaliaisuutta taisteluun ja oikeata voitonvoimaa sekä pyhitetyn halun pitämään oikeutta ja tekemään vanhurskautta, pelkäämään Jumalaa ja tottelemaan Hänen käskyjänsä, siunaukseksi ajallisellekin elämälleen.
Suomen kansalla on, suuremmassa määrässä kuin monella muulla, syytä kiitollisuudella Jumalaa kohtaan muistella entisiä aikoja ja tutkistella Hänen kättensä töitä, kun virrat, tulvat ja myrskyt sysäsivät sen huonetta, mutta Kaikkivaltiaan käsi sen pelasti tulevia päiviä varten; syytä entisyydestään ottaa oppia nykyiselle elämälleen ja ammentaa luottamusta tulevaisuuteensa, joka, millaiseksi se muodostuneekaan, aina on oleva Herran kädessä. Ja koska viimeksi kuluneenakin ajanjaksona Jumalan Kaikkivaltiaan käsi on suojellen säästänyt rakkaan Ruhtinaamme henkeä, siunaukseksi hänen kansoillensa, koska Herra on varjellut maatamme yleisistä onnettomuuksista ja antanut sen rauhassa edistyä, sekä kansan eduskuntakin pian kuluneena vuotena taas on saanut kokoontua neuvottelemaan ja toimimaan isänmaan hyväksi, niin kehoittakoon tämä kaikki Suomenmaan asukkaita, kaikkea Jumalan armoa ja kaikkea omaa vajavaisuuttaan ja syntiään ajatellessaan, yksimielisesti katumuksella, rukouksella ja kiitoksella lähestymään Häntä, joka anteeksi antaa ja uudesta luopi, tunnustamaan syntejään ja rukoilemaan Jumalalta oikeaa tahtoa ja kykyä rakentamaan huoneensa kalliolle, nöyryydellä sulkeutuen Psalmistan rukoukseen: Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden!
Tähän katsoen on Keisarillinen Senaatti tahtonut ensintulevaksi vuodeksi 1889 säätää neljä yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, vietettäviksi sunnuntaina Helmikuun 24, Toukokuun 12, Heinäkuun 21 ja Lokakuun 27 päivänä, sekä saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä määrätä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit. Ja kehoitetaan siis kaikkia evankelis- lutherilaista uskoa tunnustavia Suomen Suuriruhtinaan- maan asukkaita, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mitä säätyä ja arvoa hyvänsä, oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät, niin hyvin käymällä Jumalanpalveluksessa Herran huoneessa kuin myöskin hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kunkin kodissa; ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena säännöllisesti julistuttaa tämä käsky ja tarkasti valvoa sen noudattamista. Helsingissä, 7 p:nä Marraskuuta 1888.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaattinsa.