Työmiehen mietteitä
Kun nyt nykyaikoina paljon ihmisvoimaa koneilla helpoitetaan, niin ettei monessa kohden enää tarvitse riihen puinnissakaan ihmisten muuta kuin koneita käyttää, sillä nyt jo työt tehdään höyryn, jopa sähkönkin voimalla. Mutta miksi vielä muutamat isot yhtiöt esim. sahauttavat miesvoi- malla satoja tuhansia lankkuja ja muita lautoja, joka työ syrjästä katsoen näyttää olevan miesväen ijän lyhentämistä. Varsinkin talvipakkasella kun pitää sahaustyötä tehdä, on ihan hengen vaara tarjona. Vaikka siinä työssä ei käy pitäminen kuin lankapaita ja pieni nuttu, niin sittenkin tulee vari, se kun on niin kovaa työtä. Jos ei sitä taas tee niin kovasti, että varistuu, niin ei siitä päiväpalkkaa saa. Mutta kun ensin oikein varistuu, niin sitten vähänkin seisottua tarttuu heti vilu, josta useasti seuraa yskä ja vieläpä voi saada keuhkotautikin alkunsa sekä myöskin sydämen halvaus y.m. taudit, joista kuolema seuraa kesken ikää. Sen anaa jokainen, ett'ei sitä miesvoima jaksa helpompaakaan työtä saati sahaamista tehdä yhtämittaa ruokavälittäkään. Sitten vielä pitää sahaa teroittaakin vähäväliä, jolla ajalla, kun on ensin sahatessa varistunut, tulee hyvin kylmä, mikä ei tee hyvää terveydelle, kuten jo sanoin, jonka vuoksi ei ole kiitettävä koko tuo ihmisvoimalla lankkujen ja lautojen sahaus. Kyllähän semmoisen, joka työstänsä elää, täytyy tehdä mitä työtä eteen sattuu, mutta suurten töiden teettäjöiden pitäisi jo nykyisen maailman aikaan ymmärtää sen verran, etteivät ylen luonnottomalla työnteko laadulla Iyhentäisi työmiesten ikää. Miksi ei keksityillä luonnon voimilla niitä töitä tehdä, jotka ylen raskaiksi käyvät ihmisvoimalla tehdä? Saisihan sen vuoksi työmiehet töitä, vaikka ne työt, mitkä sopivat höyryn, tuulen, veden, sähkön y.m. voimalla tehdä, niillä toimitettaisiinkin, sillä olisihan esim. sahoissa y.m. teh taissa yhtä kaikki semmoista miesvoimaista työtä, joka ei niin terveyttä tärvele, kuin lankkujen ja lautojen sahaus.
R. J.
Wiipurin Sanomat 21.11. 1888