Keisari vahvisti Suomelle kauppasäännön ja ensimmäisen oman tullitaksan. Kauppasääntö , joka astui voimaan 1.6.1812, noudatteli hallituskonseljin ehdotusta.
Asetuksen ensimmäinen osasto käsitteli luvallisten ulkomaisten tavaroiden tuontia. Niitä sai tuoda tapulikaupunkeihin tuoteplakaatin säädösten mukaisesti. Tornion kautta sai tuoda maanteitse tavaroita ja Eckerön kautta jääteitse. Ruotsin suhteen viitattiin rauhansopimukseen. Sallitut tavarat mainittiin tullitaksassa. Ulkomaisilla laivoilla tuotaessa oli tulli 40 % korkeampi kuin taksan ilmoittama "täysvapaa" tulli - aivan kuten vuoden 1799 tullitaksassa. Suolaa sai tuoda kaikkiin tapulikaupun- keihin tullitta suomalaisilla laivoilla, ei kuitenkaan Ruotsin- salmeen, Haminaan tai Viipuriin. Voimassaolevien meren- kulkumaksujen kannon todettiin jatkuvan. Laiva-asiakirjojen suhteen viitattiin vuoden 1774 purjehdusääntöön sekä vuoden 1799 salakuljetusasetukseen.
Asetuksen toinen osasto koski tuotavaksi kiellettyjä tavaroita. Niitä olivat kaikki tavarat, joita ei erikseen mainittu tullitaksassa. Poikkeuksen muodostivat ruotsalaiset tuotteet, joita koski rauhansopimuksen 17. artikla. Jos kiellettyjä tavaroita tuotiin kotimaisilla aluksilla, sovellettiin vuoden 1799 määräystä salakuljetuksesta ja tullipetoksesta. Mikäli niitä tuotiin ulkomaisilla aluksilla, tavarat oli hävitettävä.
Asetuksen kolmas osasto käsitteli vientiä Suomesta. Vienti tapulikaupungeista oli sallittu kaikkialle, tapulioikeu- dettomista merikaupungeista vain Itämeren piiriin. Vienti Tornion ja Eckerön rajatullien kautta oli myös sallittua. Vientikielto koski vain hevosia ja venäläisiä metallirahoja. Myös venäläisiä tavaroita sai viedä Suomen satamista aivan samanlaisin ehdoin kuin maan omia tuotteita.
Talonpoikaispurjehdus todettiin luvalliseksi. Taksassa ilmoitettiin täysvapaa vientitullimaksu, jota oli korotettava 50 % mikäli tavara vietiin ei-vapaalla kotimaisella tai ulkomaisella aluksella. Vienti Ruotsiin jatkui rauhansopimuksen mukaisesti.
Itse tullitaksa, joka oli venäläisen taksan käännös, oli kovin erilainen kuin viimeiset Ruotsin vallan ajan taksat. Ruotsalaisessa tuontitullitaksassa oli noin 900 nimikettä, mutta niistä kiellettyjä yli kolmasosa. Vuoden 1812 tuontitullitaksassa lueteltiin vain sallitut tavarat, joita yli 200 nimikettä. Kiellettyjen tavaroiden määrä siis kasvoi. Muun muassa sokeri puuttui vuoden 1812 taksan sallittujen tuotteiden joukosta. Toisaalta yli neljännes nimikkeistä oli tuontitullista vapaita; Ruotsin vuoden 1799 tullitaksassa ei tullivapauksia ollut. Joidenkin ylellisyystavaroiden tuontitulli oli vuoden 1812 taksassa alentunut, joidenkin - muun muassa tupakan - tulli oli noussut. Vientitullitaksa taas oli selvästi lievempi kuin vuoden 1799 ruotsalainen taksa. Vientikieltoja ei ollut, hevosia ja metallirahoja lukuun ottamatta, ja muun muassa tervan ja puutavaran tullimaksut alenivat selvästi.
Sakari Heikkinen