Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä
Hänen Suomen Senaattinsa antama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1890.
Se voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa evankelis-lutherilaista uskoa tunnustaville Suomenmaan asukkaille!
Pian päättyvän vuoden kuluessa on Suomen kansa ulkonaisessa elämässään saanut yhä edelleen rauhallisesti kehkeytyä rakastetun ruhtinaan isällisessä suojassa: yleinen varallisuus on kasvanut, avarat maanalat ovat avatut keskuusliikkeelle ja Herran lempeä käsi on kaunistanut vuodentulon hyvyydellään sekä torjunut pois sodat, kalliit ajat ja yleiset maanvaivat. Kirkollisellakin alalla on tärkeä askel astuttu jo kauan tunnetun puutteen poistamiseksi voimassaolevasta lainsäädännöstä, kun niille, jotka vakuutuksesta eivät hyväksy lutherilaisen kirkon oppia tahi järjestystä, nyt on valmistettu tilaisuus, oman itsensä kuin kirkonkin eduksi, luopua myöskin sen ulkonaisesta yhteydestä. Mitä hedelmiä tämä tulevaisuudeksi kantanee, on, niin kuin itse tulevaisuuskin, meiltä salattuna. Se on Hänen kädessä, joka johtaa omainsa kohtaloja ja yksinään voi tutkia sydämet ja munaskut, joka, Apostolin sanan mukaan, on tullut evankeliumin kautta rauhaa ilmoittamaan niille, jotka taampana olivat, ja niille, jotka läsnäolivat. Mutta sentähden onkin jokaisen kristityn velvollisuus jättää hallitus Hänen kaikkivaltiaasen käteensä ja vain tarkasti pitää vaaria siitä, että itse kukin puolestansa uskollisesti palvelemalla Herraa ja Hänen tahtoansa tottelemalla edistää Jumalan pyhiä tarkoituksia eikä niitä inhimillisellä mielettömyydellänsä vastustele. Ja oikean ymmärryksen tähän voipi ainoastaan Hän antaa, joka itse on sanonut: minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, mutta saa elämän valkeuden, jotka sanat eivät ainoastaan opeta meille, että maailma ilman Häntä on pimeys ja että niille, jotka vaeltavat ilman Hänettä, on teissänsä sula tuska ja sydämen kipu eivätkä he rauhan tietä tunne, vaan myöskin sisältävät lupauksen valosta ymmärrykselle ja tahdolle, elämän valosta, niin kuin tosiaankin Herran palveluksen toimittamisessa tarvitaan jumalallista valaistusta ja tietoa sekä valon elinvoimaa työssä ja toimessa.
Kristityn tulee toivossa työtä tehdä, hänen tulee vaikuttaa Jumalan tarkoitusten mukaan maailmassa, vaikkapa hänelle ei olisikaan suotu työnsä hedelmiä nähdä. Kristityn kansan tulee esiintuoda maallisetkin asiansa rukouksessa Herran Jumalan eteen ja Häneltä anoa oikeaa viisautta ja pyhitettyä mieltä oikein täyttääksensä Herran tahtoa, sen tulee antaa kaikki ajatuksensa ja voimansa Hänen pyhitettäväkseen ja Hänen palvelukseensa. Ainoastaan siten saattaa vajanaisista ihmistöistä siunauksen hedelmiä kasvaa ja kansan todellinen onni kehittyä; sillä autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.
Kehoitukseksi Suomen kansalle yksimielisesti kokoontumaan Herran eteen yhteisesti rukoillaksensa Häneltä armoa ja rauhaa sielulle, valoa ja voimaa elämän taisteluihin, sekä ylistääksensä Häntä ja kiittääksensä Häntä kaikesta nautitusta hyvyydestä ruumiin ja sielun puolesta, on Keisarillinen Senaatti tahtonut ensintulevaksi vuodeksi 1890 säätää neljä yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, vietettäviksi sunnuntaina Helmikuun 23:na, Toukokuun 4:nä, Heinäkuun 27:nä ja Lokakuun 26:na päivänä, sekä saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä määrätä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit.
Ja kehoitetaan siis kaikkia evankelis-lutherilaista uskontoa tunnustavia Suomen Suuriruhtinaanmaan asukkaita, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mitä säätyä ja arvoa hyvänsä, oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät, niin hyvin käymällä Jumalanpalveluksessa Herran huoneessa kuin myöskin hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kunkin kodissa; ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena säännöllisesti julistuttaa tämä Käsky ja tarkasti valvoa sen noudattamista. Helsingissä, 13 p:nä Marraskuuta 1889.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaattinsa.