(Julkiluettava saarnastuolista).
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa antama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1891.
Annettu Helsingissä, 27 p:nä Marraskuuta 1890.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa evankelis- lutherilaista uskoa tunnustaville Suomenmaan asukkaille:
Kun maailman kansat kääntyivät pois Jumalasta, unohtivat Hänen käskynsä ja rupesivat käymään omia teitänsä, vaelsivat he siten omaa kuolemaansa kohti. Ja tästä kuoleman unesta ei olisi ollut mitään pelastusta, jos Herra olisi hyljännyt luomansa olennot niinkuin he hylkäsivät Hänet. Mutta Herra Jumala ei jättänyt itseänsä ilman todistuksetta ihmiskunnassa. Hänen herättävä äänensä puhuu ihmisten omassatunnossa, ulkonaisissa tapauksissa, ja etupäässä Hänen pyhässä sanassaan. Ensimmäinen Evankeliumin ääni oli senkaltainen herättävä sana ja herättäjänä vieläkin Apostoli huutaa kristikunnalle: Heräjä sinä, joka makaat, ja nouse kuolleista. Ja Herran herätyssanassa ei ole ainoastaan vaatimus, vaan myöskin lahja; sillä Hän ei ainoastaan varoita vaarasta, vaan antaa sen ohessa apuakin. Sen vuoksi Apostoli tuohon käskyyn: Heräjä ja nouse liittää lupauksenkin: niin Kristus sinua valaisee. Sillä jokainen, joka herätettynä kuulee kutsumusta ja uskossa liittyy Kristukseen, hän myös, opetuslapsena Häntä seuraten, valaistaan Hänen kirkkaudestaan ja tulee osalliseksi Kristuksen toimittamasta sovinnosta ja Hänen ylösnousemisensa voimasta, ei tyhjänä lahjana, vaan elävänä ja elähyttävänä voimana sekä hedelmällisenä uskona Apostoli Jaakopin sanain mukaan: Niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman töitä on kuollut. Niin on Herran hengenlahja opetuslapsessakin ilmestyvä elävänä ja vaikuttavana, ensiksikin niin, että hänen oma vaelluksensa todistaa Raamatun sanan todeksi: Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot ja tässä maailmassa siviästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään; ja sitten saavuttaen Jumalan valtakunnan voittoa maailmassa, ei kuitenkaan niin, että hän omiin töihinsä tyytyneenä lukisi ne joksikin ansiokseen, vaan päin vastoin siten, että hän jättää ne taaksensa ja kaikissa toimissaan katsoo eteenpäin ja ylös Herran luokse, jonka asiaa hän uskollisena palvelijana täällä on ajava. Tämän mielen Apostoli Paavalin koko toimessa maan päällä kuvailevat hänen sanansa Philippin seurakunnalle: Minä unohdan ne, mitkä takaperin ovat, ja kokotan niiden perään, jotka edessä ovat, ja samoon eteenpannun määrän jälkeen, sen kalliin tavaran jälkeen, joka Jumalan kutsumisen kautta ylhäältä Kristuksessa Jesuksessa ilmoitetaan.
Sen kansan päällä, joka näin kuulee Jumalan herätyssanoja, että ne saavat kasvattaa hänen tekemään työtä Jumalan tarkoitusten hyväksi, ja tässä työssänsä pysyy Jumalan pelvossa ja Hänen sanahansa luottaa, lepää siunauksen lupaus: Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka Häntä pelkäävät, jotka Hänen laupiuteensa toivovat, että Hän pelastaisi heidän sielunsa kuolemasta ja elättäisi heitä näljän aikana.
Jumalan herätykset ja kutsumukset ovat menneinä aikoina usein puhuneet Suomen kansalle. Nykyaikanakin kuuluu vakavia herätyshuutoja. Ne puhuvat meille liikkeistä kansojen joukossa tuolla ulkona maailmassa, samoin kuin omassa keskuudessamme kirkollisen ja yhteiskunnallisen elämämme tapauksista. Mutta sille kansalle, joka ei tahdo astua kuolon tietä, vaan kuunnella Jumalan sanaa ja sitä totella, kuuluu myöskin tulevaisuuden lupaus ennustajan suusta. Silloin sanotaan: tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme, Hän pelastaa meitä; tämä on Herra, jota me odotimme, iloitkaamme ja riemuitkaamme Hänen autuudestansa.
Meidän tulee sen vuoksi lähestyä Herraa Jumalaa ja kiittää Häntä, joka ei ole jättänyt itseänsä ilman todistuksetta, tehden meille hyvää; tunnustaa ja katua syntimme Hänen edessään ja rukoilla Häntä voimansa valossa saattamaan meitä oikein täyttämään Hänen tahtoansa; seisoa lujina jumalanpelvon, tottelevaisuuden ja uskollisuuden perustuksella ja, luottaen Häneen, jättää itsemme ja kaikki mitä meillä on kalliinta maan päällä: kotimme ja omaisemme, ruhtinaammeja isänmaamme ja koko tulevaisuutemme taivaallisen Isän kaikkivaltiaasen käteen.
Tilaisuus näin tavoin katumuksessa rukouksilla ja kiitoksilla yhteisesti astua Herran eteen tarjotaan Suomen asukkaille, kun taas vuodeksi 1891 säädetään neljä yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, vietettäviksi sunnuntaina Helmikuun 22:na, Huhtikuun 12:na, Heinäkuun 26:na ja Lokakuun 25 p:nä; ja määrätään saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit. Ja kehotetaan siis kaikkia evankelis- lutherilaista uskontoa tunnustavia Suomen Suuriruhtinaa- maan asukkaita, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mitä säätyä ja arvoa hyvänsä, oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät, niin hyvin käymällä Jumalanpalveluksessa Herran huoneessa kuin myöskin hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kunkin kodissa; ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena säännöllisesti julistuttaa tämä Käsky ja tarkasti valvoa sen noudattamista. Helsingissä, 27 p:nä Marraskuuta 1890.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
S. W. von TROIL.
G. v. ALFTHAN.
V. PR0COPÉ.
H. MOLANDER.
A. E. ARPPE.
FR. LERCHE.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
H. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
C. TUDEER.
Gustaf Rancken.