(Julkiluettava saarnastuolissa).
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
lääkärin-ammatin harjoittamisesta Suomessa.
Annettu Helsingissä, 18 p:nä Helmikuuta 1890.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomen Senaattimme Talous-osaston alamaisesta esityksestä olemme Me, kumoten mitä Kunink. privilegiumit Collegium medicum'ille 30 p:ltä Lokakuuta 1688, Keisarillinen johtosääntö Collegium medicum'ille 8 p:ltä Helmikuuta 1816, asetus 7 p:ltä Huhtikuuta 1830 lääkintölaitoksen Ylihallituksesta, Keisarillinen kirje 6 p:ltä Toukokuuta 1823 sekä muut asiasta ilmestyneet asetukset sisältävät lääkärin- ammatin käyttämisen ehdoista ja edesvastauksesta lääkärin- toimen oikeudettomasta harjoittamisesta maassa sekä oikeudesta tulla lääkärinvirkaan määrätyksi, Armossa tahtoneet säätää seuraavaisesti:
1 §.
Oikeutettu Suomessa lääkärin-ammattia harjoittamaan on Suomen kansalainen, joka maan yliopistossa on saavuttanut lääketieteenlisensiaatin-arvon; näyttäköön kuitenkin Lääkintöhallitukselle lisensiaattikirjansa, ennenkuin hän lääkärintoimeensa ryhtyy, ja vannokoon säädetyn lääkärin- valan, jos hän tahtoo laillisen Suomen lääkärin tässä alempana mainittua oikeutta nauttia.
2 §.
Sillä, joka ei ole Suomen kansalainen, mutta maan yliopistossa on saavuttanut lääketieteenlisensiaatin-arvon, olkoon myöskin oikeus maassa harjoittaa lääkärin- ammattia; olkoon kuitenkin velvollinen ennenkuin hän toimeensa ryhtyy, Lääkintöhallitukselle näyttämään lisensiaattikirjansa.
Sama oikeus tulee lääkärille, joka Keisarikunnassa voimassa olevain määräysten mukaan on oikeutettu siellä lääkärin- tointa ilman rajoitusta harjoittamaan ja sen Lääkintö- hallitukselle on toteen näyttänyt.
3 §.
Joka toisessa maassa oli suorittanut sellaisen hyväksytyn tutkinnon, joka tuottaa oikeuden tieteellisesti oppineena lääkärinä ilman rajoitusta siinä maassa harjoittaa lääkärin-ammattia, saakoon satunnaisesti Suomessa oleskellessaan antaa lääkärin-apua niille, jotka sitä häneltä pyytävät.
Jos semmoinen lääkäri haluaa muuten maassa harjoittaa lääkärin-ammattia, hankkikoon siihen Lääkintöhallituksen luvan: ja on sen tutkittavana, onko sellainen lupa myönnettävä muuten kuin että hakija todistuksella hyväksytystä kuulustelusta yliopiston lääkeopillisen tiedekunnan edessa näyttää omaavansa tarpeellista taitavuutta lääkärin-ammatissa.
Jos hakija on Suomen kansalainen saattaa Lääkintöhallitus myöskin sallia hänen vannoa lääkärinvalan ja nauttia laillisen Suomen lääkärin oikeutta.
4 §.
Ilman eritystä ilmoitusta saavat Suomeen sijoitetun Venäjän sotaväen lääkärit harjoittaa lääkärintointa maassa. Kenraalikuvernööri annattaa vuosittain Tammikuun kuluessa Lääkintöhallitukselle ilmoituksen niista lääkäreistä, jotka ovat mainitun sotaväen palveluksessa, sekä vuoden kuluessa tässä tapahtuneista muutoksista.
5 §.
Sen, joka maan yliopistossa on suorittanut lääketieteen- kandidaatti-tutkinnon, olkoon sallittu, häneltä lääkarin- apua pyydettäissä, sitä antaa, mutta älköön lääketieteen kandidaatti, paitsi 8 §:n 3 kohdassa mainitussa tapauksessa, yleisestieika yksityisesti tarjoutuko lääkärin-ammattia harjoittamaan.
6 §.
Luvan lääkärinä hoitaa jotakin tahi joitakin taudin, ruumiinvamman tahi vian lajia saattaa Senaatti, Lääkintö- hallituksen esityksestä, myöntää myöskin sille, jolla ei ole tieteellistä lääkärioppia, mutta joka Lääkintöhallitukselle oli näyttänyt omaavansa tarpeellista tietoa ja kykyä.
7 §.
Apteekkarit saakoot vastedes, niinkuin tähänkin asti heille on ollut myönnettynä, antaa lääkärin-apua, jos lääkäriä ei ole paikkakunnassa tahi hätätilassa tahi vähemmissä taudintapauksissa.
8 §.
Yleisessä palkkasäännössä olevaan lääkärinvirkaan taikka lääkärintoimeen kaupunki- tahi maalaiskunnassa älköön asetettako muuta kuin sitä, joka 1 §:n tahi 3 §:n 3 kohdan mukaan on saavuttanut laillisen Suomen lääkärin oikeuden, älköönkä sitä muu kuin semmoinen lääkäri hoitako.
Ei myöskään muuta kuin laillista Suomen lääkäriä saa asettaa sairaita hoitamaan yksityisessä sairaanhoito- tahi avunanto- tahi muussa samanlaatuisessa laitoksessa, eikä ottaa työväen lääkäriksi sille, joka teollis-ammatissa tahi työyrityksessä käyttää palkatuita työntekijöitä.
Kuitenkin voidaan, jos asianhaarat sitä vaativat, lääke- tieteen-kandidaattia maan yliopistossa määrätä hoitamaan sellaista lääkärintointa, josta 1 kohdassa puhutaan, sekä ottaa 2 kohdassa mainituita tarkoituksia varten, jos Lääkintöhallitus on katsonut häntä taitavaksi niissä mainittua tointa hoitamaan.
9 .
Ruumiin-avausta älköön oikeudellista tarkoitusta varten muu kuin laillinen Suomen lääkäri toimittako; eikä todistuksella, jonka sellaisesta maassa suoritusta toimituksesta on antanut muu kuin semmoinen lääkäri, ole todistusvoimaa.
Jos tuomioistuimessa kuolemansyystä muussa tapauksessa, kuin 1 kohdassa oli sanottu, taikka ruumiinvammasta tahi taudista muun kuin lääkärin-ammatin harjoittamiseen maassa oikeutetun lääkärin antama todistus perusteeksi mainitaan, olkoon tuomioistuimen tutkittavana, onko todistukselle annettava todistusvoimavai ei, taikka onko se saava todistusvoiman, jos antaja sen valallaan vahvistaa.
10 §.
Joka olematta tieteellisesti oppinut lääkäri tahi lääkärin- toimen harjoittamiseen 5, 6 tahi 7 §:n mukaan oikeutettu, palkintoa vastaan hoitaa tahi tarjoutuu hoitamaan tautia, ruumiinvammaa tahi muuta vikaa, rangaistakoon enintään neljän-sadan markan sakolla, jollei yleisen rikoslain mukaan kovempi rangaistus ole rikosta seuraava.
Sama olkoon laki, jos apteekkari tahi se, joka on saanut 6 §:ssä mainitun luvan, menee sen oikeuden yli, jonka hän on lääkärintoimen harjoittamiseen saanut.
11 §.
Jos 2 ja 3 §:ssä mainittu lääkäri ilman edelläkäynyttä ilmoitusta tahi hankittua lupaa harjoittaa lääkärin-ammattia Suomessa muuten kuin satunnaisesti maassa oleskellessaan, vetäköön sakkoa enintään kolmesataa markkaa.
12 §.
Jos lääketieteen-kandidaatti rikkoo 5 §:ssä olevaa säännöstä vastaan, vetäköön sakkoa enintään kolmesataa markkaa.
13 §.
Joka 8 §:n 2 kohdassa mainittuun lääkärintoimeen ottaa muun kuin sen, joka saman §:n mukaan semmoista tointa hoitakoon, rangaistakoon vähintään neljänkymmenen ja enintään neljänsadan markan sakolla.
14 §.
Jos lääketieteen-lisensiaatti laiminlyö, ennenkuin hän ryhtyy lääkärin-ammatin harjoittamiseen, lisensiaattikirjansa näyttämisen Lääkintöhallitukselle, vetäköön sakkoa viisikymmentä markkaa; ja määrätköön tuomioistuin häntä korkeamman uhkasakon haastolla ilmoitusvelvollisuutensa määräajan kuluessa täyttämään.
15 §.
2, 3 tahi 4 §:n mukaan maassa lääkärin-ammattia harjoittamaan oikeutetun lääkärin sekä lääketieteen- kandidaatin antama resepti on apteekissa suoritettava niinkuin laillisen Suomen lääkärin reseptistä on säädetty.
Rohtoja, joita ei muuten kuin lääkärin reseptin mukaan saa antaa, saatakoon sen määräyksestä, joka on saanut luvan harjoittaa määrättyä, rajoitettua lääkärintointa, antaa ainoastaan jos ja siinä määrässä sekä siitä tahi niistä apteekeista kuin sitä erittäin on myönnetty.
16 §.
Lääkäri, joka ammattinsa harjoittamista varten on maahan asettunut, olkoon velvollinen asuinpaikkansa Lääkintö- hallitukselle viipymättä ilmoittamaan. Jos asuinpaikan muutos tapahtuu, olkoon sama laki.
17 §.
Suomessa lääkärin-ammatin harjoittamiseen saadusta oikeudesta kuuluttakoon Lääkintöhallitus viipymättä maan virallisissa sanomalehdissä.
Laillisista Suomen lääkäreistä on Lääkintöhallituksessa pidettävä yhtäjaksoista luetteloa eli nimikirjaa; ja on ote siitä vuosittain ennen Maaliskuun 1 päivää Lääkintöhallituksen huolenpidosta painetuksi toimitettava ja lähetettävä maan apteekkeihin sekä levitettävä liitteenä maan virallisiin sanomalehtiin.
Ne lääkärit, jotka 2 §:n, 3 §:n 2 kohdan ja 4 §:n mukaan saavat maassa lääkärin-ammattia harjoittaa, merkitään kultakin vuodelta erityiseen luetteloon, joka niinikään ennen Maaliskuun 1 päivää on julkaistava niinkuin ylempänä sanottu on.
18 §.
Jos 6 §:ssä mainittu lupa on jollekin myönnetty, ilmoittakoon Lääkintöhallitus siitä asianomaiselle piirilääkärille.
Jos hän muuttaa toisen piirilääkärin-piirin alalle, olkoon velvollinen viidenkymmenen markan uhkasakon haastolla viimeistään kahden viikon kuluessa sitä ilmoittamaan viimemainitun piirin piirilääkärille, jonka tulee siitä antaa tieto Lääkintöhallitukselle.
19 §.
Tämän asetuksen mukaan tuomitut sakot käytetään ja muunnetaan niinkuin uhkasakoista yleisessä laissa säädetään.
20 §.
Mitä ylempänä on säädetty, ei tarkoita sen oikeuden lakkauttamista eikä vähentämistä, jonka yksityinen henkilö tätä ennen asianmukaisesti on saanut lääkärin-ammatin harjoittamiseen maassa tahi lääkärinvirkaan määrätyksi tulemiseen.
21 §.
Tämän asetuksen säännökset eivät käsitä semmoisia toimituksia, jotka ovat luettavat pienempään kirurgiaan tahi kuuluvat kätilön tehtäviin.
Hammaslääkäreistä olkoon voimassa mitä siitä on säädetty tahi vastedes säädetään.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 18 p:nä Helmikuuta 1890.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaattinsa:
S. W. von TROIL.
G. v. ALFTHAN.
V. PROCOPE.
FR. LERCHE.
L. MECHELIN.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
T. J. Aminoff.