(Julkiluettava saarnastuolista.)
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa antama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettavät ja vietettävät vuonna 1892.
Annettu Helsingissä, 25 p:nä Marraskuuta 1891.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut, Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa evankelis-luterilaista uskoa tunnustaville Suomenmaan asukkaille:
Tulkaat ja palatkaamme Herran tykö; sillä hän on meitä repinyt, hän myös meidän parantaa; hän on meitä lyönyt, hän myös meitä sitoo. Profeeta lausuu tässä rukoussanoja ahdistuksen aikana, huudon Israelin sydämmen syvyydestä, tuon Israelin, joka kaikille aikakausille ja kaikille sukukunnille on asetettu eläväksi todisteeksi siitä, etta jokaisen kansan voima, sen olemassa-olo ja sen onni syvimmästi riippuu kansan omasta hengellisen elämän sisällisestä laadusta, sen suhteesta Jumalaan. Israelin kansan vaihtelevasta historiasta on jokaisen kansakunnan ammentaminen runsasta oppia ja varoitusta. Israel oli ulkonaisiin oloihin nähden vähäpätöinen kansa. Jumalan asettamana keskelle suuria mailman valtoja, mutta kuitenkin niistä eroitettuna maansa aseman ja luonnon kautta sekä uskontonsa ja yhteiskuntajärjestyksensä puolesta, Israel pysyi onnellisena niinkauan kuin kansalle Herran laki oli heidän sydämmen haluna ja elämän voimana yksityis-oloissa ja yhteiskunnassa. Silloin Israelin miehet rauhassa kyntivät isäinsä maata, siunaus seurasi heidän kättensä tekoja ja vihollisten uhkaus ei voinut mitään; sillä jumalanpelko oli kansan väkevyytenä ja Herran käsi oli sen vahvana tukeena. Kun taas lain viljelemistä vähitellen ruvettiin laiminlyömään kodeissa, yhteis-elämässä, temppelipalveluksessa ja sen käskyjä ei enää pyhänä pidetty, kun mailmallistunut mieli rupesi taipumaan ympärillä asuvien kansojen epäjumalisuuteen, silloin seurasi luopumisen kirous ja rankaistukset alkoivat kohtaamaan hyljätyksi joutunutta kansaa, jonka täytyi lannistua vieraan ikeen alle. Vaan kun he sitten ahdistuksen päivänä muistivat entisiä aikoja ja huusivat: Tulkaat ja palatkamme Herran tykö, sillä hän on meitä repinyt, hän myös meidän parantaa, hän on meitä lyönyt, hän myös meitä sitoo, kun olivat koettelemuksessa oppineet, että ensimäinen askel hengelliseen uudestasyntymiseen oli syntinsä tunteminen ja tunnustaminen, kun yhtyivät hurskaan kuninkaansa rukoukseen: Jumala ole minulle armollinen sinun hyvyytes tähden: pyhi pois minun syntini sinun suuren laupiutes tähden, silloin he myös oppivat tuntemaan Herran armon,joka koittaa niin kun aamurusko ja tulee niikuin ehtoosade aikanansa maan päälle; he oppivat käsittämään, että rangaistuksessakin saattaa ilmaantua Jumalan vapahtavan rakkauden toimintaa, joka tarkoittaa vapauttamista synnistä ja voiman antamista uuteen Jumalan käskyille kuuliaiseen elämään. Israel sai jälleen kadotetun maansa, lakinsa ja jumalanpalveluksensa ja nautti lupauksen siunausta niinkauan kuin sisällinen elämänsä oli avoinna Jumalalle ja kansa piti kiinni autuutensa perustuksesta; siksi kunnes vihdoin uudistunut luopumus ja jatkuva paatuminen tuottivat sille lopullisen perikadon.
Myöskin Suomen kansan, ollen mailman tapahtumista syrjässä ja ulkonaista suuruutta vailla, on jo sentähden, vieläpä omituisen Jumalalta saadun luonteensa kautta, valtavasti osoitettu kääntymään omaan itsehensä, vakavasti tutkimaan itseään ja sitä perustusta, jolle se aikoo kansana rakentaa olemisensa, onnensa ja tulevaisuutensa, tutkimaan sisällistä, hengellistä elämätään, suhdettaan Herraan Jumalaan, joka kristinuskon lahjan ohessa kutsui meidänkin kansan olemaan Jumalan kansana. Ja jos nyt tämä tutkiminen, jonka täytyy tapahtua totuudessa, osoittaa etta uskottomuuden ja Jumalasta luopumisen henki, sekä väärä lihallinen vapaus ja synnilliset himot ovat hyökänneet kansan hengellistä elämää turmelemaan, tai että Jumalan uhkaavat kuritukset ovat kokoontumaisillaan sen pään ylitse ja saattavat sen ulkonaista onnea ajaa perikatoon, silloin sen ei tosiaan sovi syntiänsä peitellä ja itseänsä pettää, vaan päinvastoin antaa totuudelle kunnian ja tunnustaa syntinsä Herralle, joka anteeksi antaa ja vanhurskauttaa, niinkuin Apostoli todistaa: Jos me sanomme, ett'ei meillä ole syntiä, niin me petämme itsemme, ja ei ole totuus meissä. Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa, ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä. Epäilemättä antaa senlainen itseänsätutkiminen uuden aiheen vakavasti ajattelemaan Herran Jesuksen sanoja: Uskokaat valkeuden päälle, niin kauan kuin teillä valkeus on, että te tulisitte valkeuden lapsiksi.
Mutta aivan varmaan antaa senlainen tutkisteleminen myöskin aihetta ylistykseen ja kiitokseen kaikista Jumalan armon osoituksista ja hyvänteoista, hän kun on kutsunut kansamme lunastuksen osallisuuteen, poistanut siltä monta kiusausta, laskenut sen tulevaisuudelle vahvan iankaikkisuus-perusteen, varjellut sen kohtaloa ja suojellut sen ulkonaista yhteiskunta-elämää, vieläpä kuluneenakin vuotena laupeaalla kädellään hoitanut ruhtinasta ja valtiosäätyjä, maata ja kansaa, tointa ja tavaraa, sekä rangaistuksissakin osoittanut vapahtavaa, parantavaa, kasvattavaa rakkauttansa.
Muistutukseksi ja kehoitukseksi senlaiseen tarpeelliseen tutkistelemiseen, tunnustukseen, katumukseen ja kiitokseen on Keisarillinen Senaatti tahtonut tulevaksi vuodeksi 1892 säätää neljä yhteistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää vietettäviksi sunnuntaina Helmikuun 21:nä Toukokuun 29:nä, Heinäkuun 24:nä ja Lokakuun 16:na päivinä; ja määrätään saarnojen johdoksi edellämainittuina rukous-päivinä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit. Ja kehoitetaan siis kaikkia evankelis-luterilaista uskontoa tunnustavia Suomen Suuriruhtinanmaan asukkaita, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mitä säätyä ja arvoa hyvänsä, oikein pyhittämään nämä yhteiset rukouspäivät niin hyvin käymällä Jumalan palveluksessa Herran huoneessa kuin myöskin hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kunkin kodissa, ollen kaikkien asian-omaisten velvollisuutena säännöllisesti julistuttaa tämä Käsky ja tarkasti valvoa sen noudattamista. Helsingissä 25 p:nä Marraskuuta 1891.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
S. W. von TROIL.
G. v. ALFTHAN.
H. MOLANDER.
C. TUDEER.
C. O. MELAN.
A. E. ARPPE.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
K. F. IGNATIUS.
Js GRIPENBERG.
WALD. ENEBERG.
Gustaf Rancken.