Paikkakuntalaiset olomme ei ole kiitettävällä kannalla jos lukuunotetaan kartanonomistajain ja alustalaisten väli. Noin parikymmentä vuotta taka perin oli Hartolan pitäjässä enempi osa niitä torpparia jotka useinpien miespolvien elettyä pitivät samaa torppaa yksi suku, ja olivat hyvässä toimeentulossa. Sittenmiten on torpparien kohtalo käynyt päivä päivältä yhä huononmaksi ja rasittavaisenmassa muodossa ja niiden kartanoiden aluudella jotka osto kaupalla on joutunut uusille omistajille. Syystä että talon ostaja useinmiten on ollut vähä varainen rahasta ostamaan isoja kartanoita ja joututtu vaan pulaan velkojensa maksusta on ollu ainoa keino se että isonmat ja varakkaanmat torpat on pantu raha verolle ja vanhenpiin torppiin on lisätty työpäiviä ja kaikkia liikanaisia sääntöjä joita myötä seuraava kontrahti osoittaa. Näiden sääntöjen ja veron lisäysten seurauksena on ollu alinomainen alustalaisten muutteleminen ja harvoin on päässy alustalainen isännästä eroon ilman ettei isäntä vie käräjiin alustalaistaan velvollisuudensa laimiinlyömisestä, mutta kihlakunnan oikeus on harvoin hyväksi nähny määrätä alustalaisille niitä vaatimusten maksuja joita on ollut kysymyksessä ja nekin mitä kihlakunnan oikeus on hyväksyny on Keisarillisessa hovioikeudessa kumottu. Mutta vaikkapa niinkin on käyny on oikeuuden käynti tuottanu tavallansa kulunkia, sekä isännälle että alustalaiselle.
Alustalaisien oikeuuden käyntiä isäntiä vastaan pidetään yleisesti kohduuttomana, joka näkyy siinä kun joku torppari menee kartanon omistajan tykö kysymään onko torppia auki, jos kartanon omistajalla on avoimia torppia niin torpan kysyjä käsketään kysymyksessä olevata torppaa katsomaan ja kartanon omistaja lähtee sillä ajalla tiedustelemaan torpparin entisiltä olopaikoilta onko torppari ollu käräjän- käviä ja jos torppari sitä tapaa on pitäny niin koko paikka kunta kieltäytyy hänelle torppaa antamasta. Samaa tarkoittaa myötä seuraavassa kontrahtin kopiossa löytyä 6:tes pykälä jossa muun muassa kieletään torpparia kirjoituttamasta vierasta väkeä pää lensä ja antamasta asua niitä tykönään ilman isännän eri lupaa. Tämä kielto on säätetty niitä torpparia varten, joille ei kukaan torppaa anna etteivät myös saa asuntoa eli kestin paikkaa toisten torpparien tykönä. Sama kohtalo on myös seuraava, niitä itsellisiä jotka uskaltavat moittia kartanoiden 16 ja 18 tuntista työpäivää, terveyydelle sopimatonta ruokaa, halpaa työpalkkaa, j.n.e.p. eivätkä ole siinä kartanossa työssä silloin kun kartanossa tarvitaan jonka alueella asuuvat, niin niitä kielletään torppari ja mäkitupalainen ottamasta tykönsä asumaan.
Edellä nimitetty kielto on yleisesti tunnettu paikka- kunnallamme, ja sen sisältö tuottaa mitä vaikeenman toivottomuuten alustalaisten nuorukaisiin. Esimerkiksi naima-asioissa: Jos renki ja palveluksessa oleva piika rakastuvat toisiinsa ja niin kuin tavallista on niin toimeen- tulon ajatus vie useinkin niin kauvan aikaa ennenkun asioista päätös tehdään että noi rehelliset, ja toimelliset - joskin köyhät rakastuneet erkanevat toisistaan, vahinkoksi, tulevaisuudellensa.
Tähän ajatukseen onkin siltä kannalta katsoen täysi syy, kun joka talon ja torpan tuvassa vieläpä saunassakin kaikkien ylenkatseen alaisina asuu nuoria pariskuntia pienokaisten kanssa ja huonossa toimeentulossa varsinkin asunnon puolesta johon ovat pakotetut syystä, että maan vuokraaminen, pienenpätä erikoisasuntoakin varten on liian työläs, kaikkine ehtoineen joita nykyjään maanomistajat vaativat.
Tämä nyky aikainen maan vuokraaminen pitää palvellus- väen eri kansaluokkana, josta erinomaisessa onnessa voi pois päästä, kun renki nai tavallisuuden mukaan palvellus tytön niin he kuleskelevat itsellisinä muutellen joka vuosi yhden talon tuvan nurkasta toiseen, ja saavat lastensa osaksi huonon kasvatuksen, henkisen sekä aineellisen olon suhten. Tällä tavalla kasvatettuina saavat lapset monta vaarallista taudin alkua, huonon asun tähten. Työhön, kelvon kykenemättöminä, joututtuaan palvellukseen, saavat liiallisesta työstä, valvomisesta ja monesta muusta terveyydelle vaarallisesta kohdasta, lapsuudessa jo alkaneille vaivoille lisää, ja siten jonkun ajan palveluksessa oltuaan joutuuvat samaan tilaan jossa vanhempansakkin olivat, ja sitten ennen aikaansa vanhenevat ja saavat 3 tai 6 naulaa jauhoja viikoksi kunnasta ja jonkun rauhattoman asunnon eli pääseevät siihen monelta kiidettyyn kasarmielämään jota usiassa kunnassa tarjoo niin sanotut vaivastalot, joka ei ole niinkään hyvä vanhuuden ajaksi.
Toivottava olisi että ne arvoisat virkamiehet joiten on suotu maamme asetuksia johtaa, onnistuisivat maan vuokraamis- asetuksen saada sihen suuntaan, että vähävarainen työ- mieskin sais oman huoneen ja pienen maapalan viljeltäväk- seen, ilman liikanaisia vaadimuksia.
Sen kyllä alustalaiset tietäävät, että niin on säätty jo alku- ajoista että yksi hallitsee ja toinen palvelee eikä työmies sillä isäntä ole jos hänellä on vapaa asunto josta saa mennä työhön mihin tahtoo ilman pakota. Niin kuin edellä on sanottu, on sellaisen työmiehen jolla on usiampia lapsia joiten kanssa ei voi asua muiden kanssa yhdessä tuvassa, päästäkseen asumaan johonkin mäkitupaan, tehtävä vasten mieltänsä tuo yleisesti tavaksi tullut kauppa. Jossa hän, vaikka kalliinman jälkeen veronsa maksaa, sitoutuu varttumaan maan omistajan käskyä pieninpäänkin työhön siitä palkasta minkä maan omistaja antaa, siden ei työ- miehellä ole vapautta väliaikanakaan mennä sellaiseen työhön josta voisi saada parenman palkan. Tämä edellä sanottu kauppa on maanomistajalle hyödyllinen kun saa työmiehiä halvalla palkalla silloinkun tarvitsee, ilman ettei hänen tarivtse kohdella alustalaistaan enempi kun muutakaan omaisuuttan. Mutta kun työmies ja kaikki alustalaiset ovat vapaat pääsemään kaikkiin kunnallisiin maksuihin sen mukaan kuin suinkin voi, niin suotava olisi että alustalainen vapautettaisiin itse määräämään kohduulisen päiväpalkansa eikä rajoitettas 30 ja 60 pennin päivä palkkaan sillä mielipiteellä kuten moni isäntä sanoo "ei työmies tarvitse muuta kuin leipää".
Mäkitupalaisilla ei ole sanottavaksi kirjallista kauppaa, vaan tekeevät välipuheen mukaan yhden päivän viikossa työtä taloon, talon ruoassa ja omilla työkaluillaan sekä 2 jopa 4 leikkuu päivää ja saman verran heinä päiviä verostansa taloon. Samalla ovat mäkitupalaiset velvotettu tekemään taloon niin sanotuita muonapäiviä yhden eli usianmankin päivän viikossa, josta saavat palkkaa yhdeltä päivältä joka viikko eli koko vuodelta (52) päivältä 20 kappaa rukiita, ja muutamissa taloissa yhden tynnörin 52 päivätyöllä talon ruoassa. Niissä taloissa joissa Mäkitupalaiset tekeevät omassa ruoassaan veropäivänsä, niin muonapäivät myös tulee tehdä omassa ruoassa, ja saavat ruoaksi ja palkakseen yhteensä (52) päivältä 1 tynnöri rukiita 1 tynnöri potaattia 1 leiviskä kaloja 1 kappa herneitä ja 3 kappaa suoloja. Yli päivistä joita mäkitupalaisten pitää tekemän silloin kun talosta vaaditaan, saavat palkkaa kesän aikana vapun- päivästä Mikon pävään 1 kappa rukiita eli 60 penniä rahaa päivältä ja talven aikana Mikon päivästä Wapunpäivään 1/2 kappaa rukiita eli 30 penniä rahaa päi västä ylipäiviä tehdessä saavat talosta ruoan.
Rakennukset pitää mäkitupalainen itse voimassa saavat kuitenkin itselleen talosta rakennushirret, pois lähteisä ei mäkitupalainen saa talosta mitään korvausta ja pitää vaadittais muuttaman ulostieto annetaan kuitenki vuotta ennen niinkuin torpparille. Niissä taloissa joissa mäkitupa- lainen tekee työtä talon ruoassa, on mäkitupalaisella lupa pitää 1 lehmä talon laitumella ja järvistä saa kokoilla talvi- ruokaa, Peltomaata on mäkitupalaisilla korkeintaan 1 mitta tynnörin ala. Omaruokasilla mäkitupalaisilla on vähän enempi peltoa ja saavat pitää 2 ja 3 lehmää. Mäkitupa- laisilla on määränä itse maksaa kruunun ja kunnan rahat.
Uudisasunnoita tekevät mäkitupalalset ja torpparit saavat ensinmäisiksi 3 jopa 5 vuodeksi veron alennusta vaan tulevat itse rakentamaan huoneensa ja vaikka välipuheet useinki tehdään siden että uudispaikan tekiä saa elinkautisen luvan asua rakentamassaan paikassa ovat kuitenkin tulleet pois pakoitetuksi talojen omistajain leväperäisten välipuheiten tähden eli siten että taloihin tulee uusia isäntiä jotka ei ollenkaan hyväksy entisen talon omistajan tekemiä kauppoja.
Keskinkertainen työaika on kello 3:sta aamusilla kello 10:neen iltasilla ruoka ajat talvi aikana Mikonpäivästä Maaliskuun loppuun Aamiainen eli suurus kello 6:sta - 7 päivällinen kello 12sta-1:een iltanen kello 9-10. Kesäaikana suurus 8-9 päivällinen 1-2 ja iltanen 9-10. Riihenpuintiin mennään aamulla kello 12:toista talven aikana.
Töitä tehdäää urakalla varsinkin niissä taloissa missä on Maanviljellys opissa olleita työnjohtajia.
Asunto on torpparilla ja muonamiehillä yhteinen sitä varten tehty tupa, erillään muista kartanon rakennuksista joissa saavat maata permannolla ilman alus- ja peitevaatteita mutamissa paikoissa annetaan kuitenkin olkia talosta permannolle johon torppari, ja muona mies panee likaisen ja märän takkinsa päänsä ala, sellainen on hänen vuodeensa.
Niiden torpparien jotka hevosella tekee päivä töitä seisoo hevoset ulkon ilman suojaa, yökaudet vaikka olis kuinka kylmä ilma.
Jeremias Öfverlingin selostus. Lähetetty Uusi Suometar-
lehdelle. A.Warenin kokoelma, Kansallisarkisto (julkaistu: Suomen historian dokumentteja 2)