(Julkiluettava saarnastuolista.)
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
suostuntaverosta mallasjuomain valmistuksesta.
Annettu Helsingissä, 21 p:nä Joulukuuta 1891.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä olemme Me armossa vahvistaneet seuraavan asetuksen mallas- juomain valmistuksesta suoritettavasta suostuntaverosta vuosina 1892, 1893 ja 1894.
1 §.
Oluen, portterin tahi muun mallasjuoman valmistaja suorittakoon suostuntaveroa yhden markan kultakin kymmeneltä kilogrammalta maltaita, joka sellaisten juomain valmistamiseen käytetään.
2 §.
Jos juomatehtaassa, jossa mallasjuomaa valmistetaan, yhden vuoden ajalla ei ole käytetty niin suurta määrää maltaita, että suostuntoveron maksu 1 §:n perustuksella nousee kahdeksaansataan markkaan, on tämä summa kuitenkin suoritettava. Helpotusta tässä kohden voipi kuitenkin asianomanen toimituskunta Senaatin Talous-osastossa myöntää, jos valmistaja kuluvana vuonna on lopettanut liikkeensä tahi tehdas muuten, vahingonvalkean tahi muun tapaturman tähden, on pitemmän ajan vuotta ollut toimettomana.
3 §.
Vapautettu suostuntaverosta olkoon kotitekoinen mallasjuoma, olkoonpa sen myyminen sallittu tahi ei.
Suoritettu suostuntavero annetaan takaisin mallasjuomasta, joka
a) viedään maasta ulos;
b) valmistettaessa tahi sen jälkeen on siihen määrään pilaantunut, ettei sitä, luotettavan selvityksen mukaan, mallasjuomana sovi käyttää.
4 §.
Suomeen tuotavan mallasjuoman tullista on noudatettava, mitä siitä on säädetty tahi vasta säädetään.
5 §.
Jos joku tahtoo mallasjuomaa myytäväksi valmistaa tehtaassa, joka siihen tarkoitukseen on aiottu, ilmoittakoon siitä läänin Kuvernöörille vähintäänkin kolme viikkoa ennen valmistuksen alkamista.
Mallasjuomain valmistusta katsotaan kestävän ja suostunta- veroa on maksettava siksi kuin valmistaja on liikkeen lakkaamisesta tehnyt ilmoituksen läänin Kuvernöörille, jonka toimena on sellaisesta ilmoituksesta antaa tieto asian- omaiselle vaarinpitäjälle ja kruununpalvelijalle.
6 §.
Mallasjuomaa valmistettaessa älköön muita aineita käytettäkö maltaitten asemesta.
7 §.
Semmoisen juomatehtaan omistaja tai haltija, jossa aiotaan mallasjuomia myytäväksi valmistaa, olkoon velvollinen tehtaasen tahi siihen kuuluvaan rakennukseen asettamaan ja sittemmin kunnossa pitämään itsetoimivalla mallasmittarilla varustetun myllyn eli rouhurin, jonka läänin Kuvernööri, siitä hänelle annetun selityksen mukaan, on hyväksynyt. Hakemus tästä tulee Kuvernöörin ottaa tutkittavaksi kahden viikon kuluessa siitä kuin se hänelle on annettu.
Panoksen käytettäviä maltaita älköön rouhittako muualla kuin tehtaan omassa, tällaisella mallasmittarilla varustetussa myllyssä eli rouhurissa.
Senaatin Talousosaston asiana on kuitenkin, jos tarpeelliseksi harkitaan, hakemuksesta pidentää sitä aikaa, jonka kuluessa ylempänä määrätty mittauskone on paikalleen asetettava, sekä tässä tapauksessa kuin myöskin milloin mallasmittari on vahingoitttunut ja joksikin aikaa kelpaamattomaksi käynyt, antaa tarpeellisia määräyksiä vaarinpidon toimittamisesta.
8 §.
Valmistajan vastuulla ja hänen ollen velvollisena, vaadittaessa, valalla vahvistamaan tiedonantojen totuuden, pidettäköön kussakin juomatehtaassa päiväkirja, johon merkitään, joka päivä rouhinnan jälkeen, mallasmittarin numerot vasemmalta oikealle, samassa järjestyksessä kuin ne siinä ovat, ja samalla aikaa rouhittujen maltaitten määrä kilogrammoittain tahi sellaisessa painomittalajissa,jonka mukaan mallasmittari on asetettu sekä päivä, milloin kukin panos on tehty ja kuhunkin sellaiseen panokseen käytettyjen maltaitten määrä, kuin myöskin kustakin panoksesta saadun mallasjuoman paljous litraluvuttain, kuitenkin niin, ettei sitä sahtia, joka sivutuotteena on tällaisesta panoksesta saatu, lukuun oteta. Semmoisia päiväkirjoja, asianmukaisesti siteellä yhdistettyjä ja sivunumeroilla merkittyjä, tulee lääninhallituksen pitää asianomaisten saatavina.
9 §.
Kuvernöörin asiana on, mallasjuomain valmistuksen tarkastamista varten, lääniin asettaa tarpeellinen määrä vaarinpitäjiä sekä vaarinpitäjiä toimestaan erottaa.
Vaarinpitäjä voidaan määrätä yhtä haavaa toimittamaan vaarinpitoa useissa toisiaan lähellä olevissa juomatehtaissa, ja nauttii hän palkkiota viisi penniä kultakin kymmeneltä kilogrammalta maltaita, joka hänen katsontansa alaisissa tehtaissa on käytetty, siksi kuin yhteen laskettu määrä vuoden ajalla nousee 42,500 kilogrammaan, sekä kaksi ja puoli penniä kultakin kymmeneltä tämän määrän yli menevältä kilogrammalta.
Jos ei sopiva vaarinpitäjää tästä palkkiosta voida saada, olkoon Senaatin Talousosaston asiaa, asianomaisen Kuvernöörin esityksestä, myöntää vaarinpitäjälle erityistä korvausta.
...
13 §.
Joka hankkiaksensa itselleen tahi toiselle hyötyä, väärällä ilmoituksella tahi muulla vilpillä pidättää tahi yrittää pidättää kruunulta ylempänä mainittua valmistusveroa, vetäköön sakkoa enintään kolmesataa markkaa.
Jos kavallettu veromäärä, tahi se, mitä on yritetty kavaltamaan, nousee sataan markkaan, taikka jos asianhaarat muuten ovat erittäin raskauttavat, taikka jos rikoksen uusiminen tapahtuu; rangaistakoon syyllinen vähintään sadan ja enintään tuhannen markan sakolla taikka vähintään kahden kuukauden ja enintään kahden vuoden vankeudella. Korvatkoon myöskin kruunulle, mitä siten on kavallettu.
Muut tämän asetuksen rikkomiset rangaistaan korkeintaan neljänsadanmarkan sakolla.
Tämän asetuksen mukaan tuomitut sakot menevät kruunulle.
14 §.
Jos valmistaja useammin kuin yhden kerran on todistettu syypääksi tämän asetuksen määräysten rikkomiseen tulee Kuvernöörin sitä paitsi syyllisen kustannuksella ryhtyä kaikkiin niihin toimenpiteisin, jotka tarkempaa vaarinpitoa varten saattavat olla tarpeen.
20 §.
Erityistä tililaskua niistä rahamääristä, jotka tämän suostuntaveron kautta on saatu ja siitä maksettu, on lääninhallituksessa pidettävä.
21 §.
13 §:ssä määrättyihin rangaistuksiin voipi ainoastaan laillinen oikeus tuomita.
Muut tähän kuuluvat asiat, joista ei edellisissä pykälissä ole toisin säädetty, ratkaisee asianomainen Kuvernööri, jonka päätöstä on noudatettava, siksikuin muutos siihen on saavutettu valituksen kautta, joka voidaan tavallisessa järjestyksessä tehdä Senaatin Talousosastossa.
Mainitun osaston asiana on sen ohessa antaa niitä lähempiä määräyksiä, jotka suostuntaveron ylöskantoon ja maksunpanoon nähden tahi muuten näyttävät olevan tarpeen vaatimia.
22 §.
Otteita tästä asetuksesta, jotka sisältävät sen tärkeimmät pykälät, pitää aina olla, painettuina kappaleina Suomen ja Ruotsin kielellä, tiedoksi pantuna sopiviin paikkoihin tehtaassa.
23 §.
Tämä asetus tulee noudatettavaksi Tammikuun 1 päivästä 1892 ja pysyy voimassa 1894 vuoden loppuun.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 21 p:nä Joulukuuta 1891.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
J. PH. PALMÉN.
C. TUDEER.
G. v. ALFTHAN.
H. MOLANDER.
C. O. MELAN.
A. E. ARPPE.
THEODOR CEDERHOLM.
SUNE BJöRKSTÉN.
AUGUST NYBERGH.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
S. W. HOUGBERG.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
N. K. HORNBORG.
EMIL STRENG.
ISAK FELLMAN.
OSCAR GYLLING.
WALD. ENEBERG.
E. A. Forssell.