Kansainvälinen liittokirja,
koskeva toimenpiteitä afrikkalaisten orjain kauppaa vastaan ja sivistyksen edistämiseksi eräissä Afrikan osissa y. m.,
tehty Brysselissä 2 p:nä Heinäkuuta 1890 ja vahvistettu
Hatsinassa 21 p:nä Toukokuuta 1891.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan, Moskovan, Kiovan, Wladimirln ja Novgorodin Keisari ja Itsevaltias, Kasanin Tsaari, Astrahanin Tsaari, Puolanmaan Tsaari, Siperian Tsaari, Taurian Kersoneson Tsaari, Grusian Tsaari, Pihkovan Herra ja Smolenskin, Liettuan, Wolhynian, Podolian ja Suomen Suuriruhtinas, Vironmaan, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Semgallin, Samogitian, Bjälostokin, Karjalan, Tverin, Jugorian, Perman, Wjatkan, Bulgarian y. m. Herttua; Ali-Novgorodin, Tschernigowin, Rjäsanin, Polotskin, Rostowin, Jaroslawin, Bieloserskin, Udorian, Obdorian, Kondian, Witebskin, Mstislawin Herra ja Suuriruhtinas, ja koko Pohjoisen maan Hallitsija; Iberian, Kartalinian, Kahardan ja Armenian maakunnan Herra; Tscherkassien ruhtinasten ynnä muitten Vuoriruhtinasten Perintöruhtinas ja Ylivaltias Turkestanin Herra; Norjan Perillinen, Schleswig-Holsteinin, Stormarnin, Dittmarsin ja Oldenburgin Herttua jne. jne. jne. Teemme täten tiettäväksi:
että molemminpuolisen sopimuksen johdosta Meidän ja Hänen Majesteettinsa Saksan Keisarin, Preussin Kuninkaan, Saksan Valtakunnan nimessä; Hänen Majesteettinsa Itävallan Keisarin, Böhmin Kuninkaan y. m.; sekä Unkarin Apostolisen Kuninkaan; Hänen Majesteettinsa Belgialaisten Kuninkaan; Hänen Majesteettinsa Tanskan Kuninkaan; Hänen Majesteettinsa Espanjan Kuninkaan ja Hänen nimessään Hänen Majesteettinsa Kuningattaren- Hallitsijattaren; Hänen Majesteettinsa itsenäisen Kongo- valtion Kuninkaan-Hallitsijan; Amerikan Yhdysvaltojen Presidentin; Ranskan Tasavallan Presidentin; Hänen Majesteettinsa Yhdistetyn Suurbritannan ja Irlannin Kuningaskrnnnan Kuningattaren, Intian Keisarinnan; Hänen Majesteettinsa Italian Kuninkaan; Hänen Majesteettinsa Alankomaiden Kuninkaan, Luksemburgin Suurherttuan y. m.; Hänen Majesteettinsa Persian Shahin; Hänen Majesteettinsa Portugalin ja Algarviain y. m. Kuninkaan; Hänen Majesteettinsa Ruotsin ja Norjan Kuninkaan y. m. y. m.; Hänen Majesteettinsa Ottomanien Keisarin ja Hänen Korkeutensa Zanzibarin Sulttanin välillä, Valtuusmiehemme 20 p:nä Kesäkuuta/2 p:nä Heinäkuuta 1890 Brysselissä ovat tehneet ja allekirjoittaneet pää-asiakirjan sekä siihen kuuluvan selityskirjan, jotka sopimukset sanasta sanaan kuuluvat seuraavasti:
Pää-asiakirja
Brysselin konferenssissa.
Jumalan Kaikkivaltiaan nimessä!
Hänen Majesteettinsa Koko Wenäjänmaan Keisari; Hänen Majesteettinsa Saksan Keisari, Preussin Kuningas, Saksan valtakunnan nimessä; Hänen Majesteettinsa ltävallan Keisari, Böhmin Kuningas y. m. sekä Unkarin Apostolinen Kuningas; Hänen Majesteettinsa Belgialaisten Kuningas; Hänen Majesteettinsa Tanskan Kuningas; Hänen Majesteettinsa Espanjan Kuningas ja Hänen nimessään Hänen Majesteettinsa Kuningatar-Hallitsijatar; Hänen Majesteettinsa itsenäisen Kongo-valtion Kuningas- Hallitsija; Amerikan Yhdysvaltojen Presidentti; Ranskan Tasavallan Presidentti; Hänen Majesteettinsa Yhdistetyn Suurbritannian ja Irlannin Kuningatar, Intian Keisarinna; Hänen Majesteettinsa Italian Kuningas; Hänen Majesteettinsa Alankomaiden Kuningas, Luksemburgin Suurherttua y. m.; Hänen Majesteettinsa Persian Shahi; Hänen Majesteettinsa Portugalin ja Algarviain y. m. Kuningas; Hänen Majesteettinsa Ruotsin ja Norjan Kuningas; Hänen Majesteettinsa Ottomanien Keisari ja Hänen Korkeutensa Zanzibarin Sulttani;
ovat, vakavasti aikoen tehdä lopun niistä rikoksista ja hävityksistä, joita afrikkalaisten orjain kauppa synnyttää, tehokkaasti suojella Afrikan alkuasujamistoa ja vakuuttaa tälle laajalle maailman osalle rauhan ja sivistyksen siunauksia, ja
uudestaan vahvistaaksensa ne päätökset, jotka valtiot samassa tarkoituksessa jo eri aikoina ovat tehneet, täydentääksensä jo saavutettuja tuloksia sekä yhdessä jaksossa ryhtyäksensä toimenpiteisin sen tehtävän suorittamiseksi, jota heidän yhteinen huolenpitonsa tarkoittaa;
päättäneet, Hänen Majesteettinsa Belgialaisten Kuninkaan Hallituksen kehotuksesta ja suostumuksen mukaan Hänen Majesteettinsa Yhdistetyn Suurbritannian ja Irlannin Kuningaskunnan Kuningattaren, Intian Keisarinnan Hallituksen kanssa, sitä tarkoitusta varten kutsua kokoon konferenssin Brysseliin sekä Valtuusmiehikseen siinä määränneet:
.... jotka valtuusmiehet, hyvässä ja asianmukaisessa muodossa oleviksi havaituilla valtuuskirjoilla varustettuina, ovat hyväksyneet seuraavat määräykset:
I Luku.
Niistä maista, joissa orjakauppaa harjoitetaan, ja niistä toimenpiteistä, joihin sieltä on ryhdyttävä.
I Artikla.
Vallat julistavat, että tehokkaimmat keinot orjakaupan ehkäisemiseksi sisä-Afrikassa ovat seuraavat:
1:ksi jatkuva hallinto-, oikeus-, uskonto- ja sotilasasiain järjestäminen niissä Afrikan alueissa, jotka ovat sivistyneiden kansakuntien ylivaltiuden tai suojeluksen alaisina;
2:ksi maan sisäosissa, niiden valtain toimesta, joiden alaisina maanalueet ovat, asteittain tapahtuva vahvasti miehitettyjen asemain perustaminen, siten että näiden suojeleva tahi ehkäisevä vaikutus tehokkaasti tuntuisi niillä alueilla, joissa ihmisenajoilla levitetään turmiota;
3:ksi teiden, varsinkin rautateiden rakentaminen, jotka yhdistävät etenevät asemat rannikon kanssa ja tekevät pääsyn mukavaksi sisävesitöihin sekä niiden virtojen ja jokien yläosiin, joiden juoksua virtapaikat ja kosket keskeyttävät, jotta nyt tavallisen ihmisiä kantajina käyttämisen sijaan saataisiin huokeita ja nopeampia kuljetuskeinoja;
4:ksi höyrylaivain käyttäminen purjehdittavilla sisävesistöillä ja järvillä, linnoitetut vahtipaikat rannoilla suojana.
5:ksi sananlennätinjohtojen asettaminen kulkuyhdistyksen turvaamiseksi vahtipaikkojen ja asemain sekä rannikon ja hallinnon keskustain välillä;
6:ksi retkikuntien ja liikkuvain kolonnain järjestäminen, joiden tulee ylläpitää kulkuyhdistystä asemain kesken sekä niiden ja rannikon välillä, tukea näiden tointa orjakaupan ehkäisemiseksi ja suojella turvallisuutta valtateillä;
7:ksi tuliaseiden, ainakin täydellisennettyjen aseiden samoinkuin ampumavarojen tuonnin supistaminen koko sillä alueella, jota orjakauppa rasittaa.
II Artikla.
Huolimatta päätehtävästään, joka on orjanpyynnin estäminen ja niiden teiden sulkeminen, joita orjakaupassa käytetään, tulee asemain samoinkuin niiden retkikuntien, jotka vallat järjestävät omistamillaan kulkuvesistöillä, sekä niiden vahtipaikkojen, jotka ovat näiden retkikuntien lähtökohtina, pitää sivutehtävänänsä:
1:ksi olla tukikohtina ja tarpeen tullessa turvapaikkoina sekä syntyperäiselle väestölle, joka on sen Valtion ylivaltiden ja suojeluksen alaisena, jolle asema kuuluu, että itsenäiselle asujamistolle taikka, vaaran uhatessa, lyhyemmäksi aikaa mille muulle kansakunnalle tahansa; antaa ensinmainitun- laiselle väestölle tilaisuutta itse olla avullisena itsensä suojelemisessa; välitystuomioilla vähentää heimokuntien keskinäisiä sotia; opettaa näille maanviljelystä ja käsitöitä, jotta heidän toimeentulonsa edistyisi, he kohoisivat sivistykseen ja sellaiset raakalaistavat kuin ihmissyöminen ja ihmisuhrit häviäisivät;
2:ksi auttaa ja suojella kauppayrityksiä, valvoa niiden lainmukaisuutta, varsinkin silmällä pitämällä alkuasukasten kanssa tehtyjä palvelussopimuksia sekä valmistella lujain sivistyskeskustain ja kauppalaitosten perustamista;
3:ksi uskontunnustuksesta huolimatta suojella jo perustettuja tahi vastedes perustettavia lähetyslaitoksia;
4:ksi pitää huolta terveydenhoidosta sekä osottaa vieraanvaraisuutta ja antaa apua löytöretkeilijöille ja kaikille niille, jotka Afrikassa ottavat osaa orjakaupan hävittämiseen.
III Artikla.
Samalla kuin ne vallat, jotka Afrikassa käyttävät ylivaltius- tai suojelusoikeuksia, vahvistavat ja selventävät entisiä selityksiään, sitoutuvat he asteittain ja sen mukaan kuin asianhaarat sallivat, koettamaan joko yllämainituilla keinoilla taikka muilla heistä sopivilta näyttävillä tavoilla hävittää orjakauppaa, kukin alueellaan ja omalla johdollaan. Milloin hyvänsä sen mahdolliseksi katsovat, tulee heidän vaikutusvoimallaan auttaa niitä valtoja,jotka yksinomaan ihmisystävällisessä tarkoituksessa ryhtyvät sellaiseen tehtävään Afrikassa.
IV Artikla.
Ne vallat, jotka Afrikassa käyttävät ylivaltius- tai suojelusoikeuksia, voivat kuitenkin etuoikeutetuille komppanioille joko kokonaisuudessaan taikka osaksi luovuttaa ne sitoumukset, joihin he 3:nen artiklan nojassa rupeevat. He pysyvät kuitenkin itse vastuunalaisina niiden sitoumusten täyttämisestä, joihin he tämän pää-asiakirjan kautta ovat ruvenneet ja jotka he ovat taanneet.
Vallat sitoutuvat ottamaan vastaan, kannattamaan ja suojelemaan niitä kansallisia yhdistyksiä ja yksityisiä henkilöitä, jotka heidän alueillaan tahtovat olla avullisina orjakaupan hävittämisessä, sillä ehdolla kuitenkin että he siihen ovat saaneet luvan, mikä lupa milloin tahansa voidaan peruuttaa, ja että vallat sen ohessa yhä edelleen pitäkööt johdon ja valvonnan, sekä poistamalla kaiken ylivaltiusoikeuksien käyttämisen.
V Artikla.
Liiton tehneet vallat sitoutuvat, mikäli siitä ei jo ole pidetty huolta tämän artiklan hengen kanssa yhtäpitävien lakien kautta, korkeintaan vuoden kuluessa siitä, kuin tämä pää-asiakirja allekirjoitetaan, antamaan tahi asianomaiselle lainsäätäjäkokoukselle ehdottamaan lain, jonka kautta toiselta puolelta mainittuin valtain rikoslaeissaolevat määräykset törkeästä ihmisen rääkkäyksestä sovelletaan niihin,jotka panevat toimeen ihmisenajoa tahi ovat siinä osallisina, niihin, jotka tekevät itsensä syyllisiksi mies- puolisten täysikasvuisten tahi lasten silpomiseen, sekä kaikkiin niihin, jotka ottavat osaa orjienanastamiseen väkivallalla, kuin myös toiselta puolelta ne määräykset, jotka koskevat rikoksia ruumiillista vapautta vastaan, sovelletaan niihin, jotka vartijoina saattavat, kuljettavat tahi kaupitsevat orjia.
Rikoskumppanit ja osalliset edellä-mainitussa, erilaisessa orjanpyynnissä ja orjakaupassa ovat saatettavat rangaistusten alaisiksi, jotka ovat suhteelliset niihin rangaistuksiin, mitkä rikoksentekijät ovat ansainneet. Ne rikoksentekijät, jotka ehkd ovat välttäneet oikeutta siinä maassa, missä rikos tai hairaus on tehty, pitää, joko niitten viranomaisten antamain tutkimuskirjain perustuksella, jotka ovat todistaneet rikkomuksen tapahtuneeksi, taikka muun rikollisuuden todistuksen nojalla, kiinni otettaman sen vallan toimesta, jonka alueella heidät tavataan, ja ilman muita mutkia saatettaman niitten tuomioistuinten käytettäviksi, joiden asiana on heitä tuomita. Valtain tulee, niin pian kuin tapahtua saattaa, toimittaa toisilleen ne lait ja asetukset, jotka ovat olemassa tahi jotka annetaan tämän artiklan määräysten toimeenpanemista varten.
VI Artikla.
Ne orjat, jotka vapautetaan, kun orjankuljetuskunta mannermaan sisäosissa pysähdytetään tahi hajoitetaan, ovat, jos asianhaarat sen sallivat, lähetettävät takaisin kotimaahansa; muussa tapauksessa tulee paikallisvirastojen mikäli mahdollista helpottaa heidän toimeentuloansa ja maahan asettumistaan, jos he sitä haluavat.
VII Artikla.
Kukin karannut orja, joka mannermaalla etsii suojaa joltakin allekirjoittavalta vallalta, on sitä saava ja otettava vastaan niissä leireissä ja niillä asemilla, jotka vallat virallisesti perustavat, niinkuin niillä Valtion omistamilla laivoilla, jotka kulkevat järvillä ja virroilla. Yksityisten asemat ja laivat eivät saa harjoittaa turvapaikka-oikeutta, elleivät siihen ole edeltäkäsin saaneet Valtion suostumusta.
...
XXXVI Artikla.
Kun laivanpäällikkö tahtoo ottaa neekerimatkustajia laivaansa, pitää hänen siitä tehdä ilmoitus sen vallan viranomaiselle, jonka lippua laiva käyttää, taikka, missä sellaista viranomaista ei ole, alueviranomaiselle.
Matkustajat ovat kuulustettavat, ja kun on selville saatu että he vapaaehtoisesti menevät laivaan, ovat he kirjoitettavat eri luetteloon, joka sisältää nimen ohessa jokaisen ulkonaiset tunnusmerkit sekä erittäin ilmoittaa sukupuolen ja ruumiinrakennuksen. Neekerilapsia ei saa ottaa mukaan matkustajina, jos eivät heidän vanhempansa taikka yleisesti rehellisiksi tunnetut henkilöt seuraa heitä. Lähdettäissä pitää, nimenhuudon tapahduttua, yllämainitun viranomaisen tarkastaa matkustajalista. Jos ei mitään matkustajia ole laivassa, on se nimenomaan merkittävä laivaväkiluetteloon.
XXXVII Artikla.
Saapuessaan poikkeemis- taikka määräpaikka-satamaan pitää laivan päällikön sen vallan viranomaiselle, jonka lippua laiva käyttää, taikka missä sellaista viranomanaista ei ole, alueaviranomaiselle näyttää laivaväkiluettelo; niinkuin myöskin, jos syytä siihen löytyy, ennen annetut matkustaja- listat. Viranomaisen tulee pitää silmällä ne matkustajat, jotka ovat saapuneet määräpaikkaan taikka jotka jäävät johonkin sellaiseen satamaan, johon laiva poikkee, ja merkitä niiden poismeno listaan. Lähdettäissä pitää saman viranomaisen uudestaan varustaa luettelo ja matkustajalista tarkastus- todistuksellaan sekä toimittaa matkustajain nimienhuuto.
XXXVIII Artikla.
Afrikan rannikolla ja lähellä olevilla saarilla ei ketäkään neekerimatkustajaa saa ottaa kotimaiseen laivaan muualla kuin niissä seuduin, missä jonkun allekirjoittavan vallan viranomaisella on olosijansa.
Koko sillä alueella, joka oli XXI:ssä artiklassa määrätty, ei ketäkään neekerimatkustajaa saa kotimaisesta laivasta laskea maalle, paitsi niissä paikoin missä jonkun alle- kirjoittavan vallan viranomaisella on olosijansa, eikä se myöskään saa tapahtua, ellei tämä viranomainen ole maallelaskiessa saapuvilla. Kun "vis major" mainitaan näiden määräysten rikkomisen perustukseksi, pitää sen vallan viranomaisten, jonka lippua laiva käyttää, taikka, missä sellaista viranomaista ei ole, alueviranomaisen siinä satamassa, johon syytetty laiva pysähtyy, tutkia tapahtuma.
IV Luku.
Niistä maista, joihin orjia viedään ja joiden asetukset sallivat orjain pitämistä taloudenhoidossa.
LXII Artikla.
Ne liiton tehneistä valloista, joiden asetukset sallivat orjien pitämistä taloudenhoidossa ja joiden alueisin Afrikassa taikka sen ulkopuolella tämän johdosta ja huolimatta viranomaisten valppaudesta afrikkalaisia orjia viedään, sitoutuvat estämään orjien tuontia, kautta kuljetusta ja vientiä sekä niiden kauppaa. Heidän pitää järjestää niin tehokas ja ankara vaarinpito kuin mahdollista kaikkiin niihin paikkoihin, mihin on tapana tuottaa afrikkalaisia orjia, minkä kautta he kulkevat, taikka mistä heitä viedään ulos maasta.
LXIII Artikla.
Ne orjat, jotka edellistä artiklaa käytettäissä ovat vapaaksi lasketut, ja, jos asianhaarat sen myöntävät, lähetettämään takaisin kotimaahansa. Joka tapauksessa tulee heidän asianomaisilta viranomaisilta saada vapautuskirje ja olla oikeutetut nauttimaan näidensuojelusta ja apua hankkiessaan itselleen elatusta.
LXIV Artikla.
Jokainen karannut orja, joka saapuu jonkun LIII:ssa artiklassa mainitun vallan rajalle, on katsottava vapaaksi ja hänellä on oikeus asianomaisilta viranomaisilta vaatia vapautuskirje.