(Julkiluettava saarnastuolista.)
Suomenmaan Kenraalikuvernöörille.
Avatessanne, Minun käskystäni, 8/20 p:nä Tammikuuta tänä vuonna Suomenmaan Säätyjen valtiopäiviä, ovat maamarsalkka ja säätyjen puhemiehet, esiintuoneet Minulle alamaisen uskollisuutensa tunteet, katsoneet velvollisuudekseen tietooni saattaa sen maassa heränneen huolestumisen, jonka ovat aikaan saattaneet muutamat toimenpiteet, joihin Minun säätämisestäni on ryhdytty sitä tarkoitusta varten, että saavutettaisiin likempi yhdistys Suuriruhtinaanmaan ja muitten Wenäjän valtakunnan osien välillä.
Minun herkeämätön huolenpitoni Suomenmaan menestyksestä ja sisällisestä kehityksesta sekä monilukuiset todisteet hyväntahtoisuudestani ja luottamuksestani sen asujaimistoon eivät oikeuta sellaista mielentilaa maassa.
Ainoastaan väärä selitys niistä perusteista, joille Suuri- ruhtinaanmaan suhde Keisarikuntaan ja Korkeimpaan Valtaan on rakennettu, sekä näitten harhaluulojen leviäminen asujaimistoon, vahingoksi sen todellisille eduille, ovat saattaneet synnyttää sellaisen surkuteltavan ilmauksen.
Suomenmaa, joka tämän vuosisadan alusta alkaen ja muutamalta osaltaan jo varhaisemmastakin ajasta, on kuulunut Wenäjän Keisarikuntaan ja ollut sen vallan alaisena, sai muistossa Ylistettävän Keisari Aleksander I:n tahdosta erityisen järjestelmän sisälliselle hallitukselleen ja kaikkein armollisimman vakuutuksen oikeuksiensa, etuuksiensa, uskontonsa ja perustuslakiensa pysyttämisestä. Myöskin Hänen Korkeat jälkeläisensä ovat vahvistaneet tämän vakuutuksen.
Nämät maan oikeudet ja etuudet, erityinen kirkollinen järjestys ja lait eivät ainoastaan nykyään pysy voimassaan, vaan on niitä myöskin monessa kohdin yhä kehitetty sitä myöden kuin Suomenmaan asukkaitten tarpeet ovat vaatineet. Siten Suuriruhtinaanmaan kohtalo Wenäjän valtikan alla on todistanut, että sen yhdistys Wenäjän kanssa ei ole estänyt sen paikallisten laitosten vapaata kehitystä, ja se varallisuus, jonka Suomenmaa on saavuttanut, on epäämättömänä todistuksena, että tämä yhdistys soveltuu sen omiin etuihin. Yhdenmukaisuuden puute muutamien Suomen asetusten ja yleisten valtakunta-lakien välillä, kuin myöskin puuttuva tarkkuus määräyksissä Suuriruhtinaan- maan suhteesta Keisarikuntaan antavat kuitenkin valitettavasti aihetta nurjaan käsitykseen niitten toimen- piteitten todellisesta merkityksestä, joihin ryhdytään semmoisten tarkoitusten saavuttamiseksi, jotka ovat yhteisiä kaikille Wenäjan valtakunnan osille. Minä toivon kuitenkin, että Suomen kansan terve järki on hajoittava tämän harhaluulon ja että oikea käsitys omista eduista on saattava sitä harrastamaan niitten siteitten lujempaa vahvistamista, jotka Suomenmaata kiinnittävät Wenäjään.
Minä annan Teidän toimeksenne Minun puolestani ilmoittaa uskollisille alamaisilleni Suomessa, että tahdon osoittaa Suomen kansalle samaa hyväntahtoisuutta, huolenpitoa ja luottamusta kuin tähänkin asti, säilyttäen muuttumattomina Wenäjän Hallitsijain sille myöntämiä oikeuksia ja etuuksia, kuin myöskin ettei minun ole aikomuksena muuttaa sitä perustusta, jonka nojalle maan sisällinen hallitus on järjestetty.
Minä luotan maan kaikkien säätyjen alamaisiin tunteisiin, mitkä valtiopäiväin maanmarsalkka ja puhemiehet ovat esiintuoneet, kiitän sydämellisesti niistä ja olen oikeutettu Suomenmaan asukasten rakkaudesta Minua kohtaan odottamaau yksimielistä myötävaikutusta sen toteuttamiseksi, mitä Minä olen suunnitellut valtiollisen yhdyssiteen vahvistamiseksi Suuriruhtinaanmaan ja Keisarikunnan välillä.
ALEKSANDER.
Pietarissa, 28 p:nä Helmikuuta 1891.