Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
muutamista muutoksista siihen järjestykseen, jossa asioita käsitellään ja virkoja asetetaan Suomen Suuriruhtinaanmaan ylemmissä hallituskunnissa.
Annettu Helsingissä, 1 p:nä Elokuuta 1891.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Selventääksemme ja muuttaaksemme muutamia määräyksiä johtosäännössä Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiosihteerin-virastolle 17 p :ltä Maaliskuuta 1826 ja 3 §:ää armollisessa asetuksessa 30 p:ltä Toukokuuta 1871 niistä tutkinnoista, joita vaaditaan pääsemistä varten virkoihin Suomessa, olemme Me nähneet hyväksi säätää:
1) Suomenmaan Ministeri-valtiosihteerin pitää, ennenkuin hän alamaisuudessa esittelee ehdotuksia uusiksi laeiksi Suuriruhtinaanmaata varten sekä esityksiä Suomen valtiopäiville, hankkia Keisarikunnan Ministerien lausunnot niissä tapauksissa, jolloin asia koskee myöskin Keisarikunnan etuja ja heidän toimi-alaansa.
Alamaisissa esittelyissä pitää Hänen Majesteettinsa eteen asetettaman lakiehdotusten ja valtiopäivä-esitysten ohessa Kenraalikuvernöörin mietintö ja asianomaisen Keisari- kunnan Ministerin lausunto, milloin semmoinen on hankittu.
2) Ministerivaltiosihteerin tulee lähettää maan Kenraali- kuvernöörille armollisten asetusten sekä lakiehdotusten ja valtiopäivä-esitysten tekstit ainoastaan Venäjän kielellä. Samalla tapaa antaa myöskin Kenraalikuvernööri ne Venäjän kielellä Suomen Senaatille. Venäjäksi ovat samoin kaikki Suomen Senaatin lausunnot ja esitykset Kenraali- kuvöörille toimitettavat.
Alkuperäisten tekstien kääntäminen Ruotsin ja Suomen kielille kuin myös Senaatin esitysten ja lausuntojen kääntäminen Venäjän kielelle on, Senaatin toimesta, pantava vastuunalaisten, valantehneitten kielenkääntäjäin tehtäväksi. Suomen valtiopäiväin alamaiset esitykset ovat samassa järjestyksessä käännettävät Venäjän kielelle.
3) Virkamiehiksi Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtio- sihteerinvirastoon ja maan Kenraalikuvernöörin-kansliaan pitää vast' edes määrättämän venäläisiä virkamiehiä, jotka ovat suorittaneet yliopistokurssin ja perinpohjin oppineet paikalliset Suomen lait, sekä myöskin suomalaisia, joilla on korkeampi sivistys, vaan ainoastaan semmoisia, jotka perinpohjin osaavat Venäjän kieltä. Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä Elokuun 1 päivänä 1891.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätoksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa: