(Julkiluettava saarnastuolista).
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus,
joka sisältää erinäisiä sääntöjä maan vuokraamisesta maalla.
Annettu Helsingissä, 10 p:nä Marraskuuta 1892.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi:
Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me, kumoten Kesäkuun 13 päivänä 1800 annetun kunink. asetuksen maan vuokraamisesta maalla ja 16 §:n asetuksessa Helmikuuu 19 päivältä 1883 tilusten lohkomisesta ja maan erottamisesta rälssi- ja perintötiloilla sekä jotakin semmoisen tilanosaa koskevasta voura- sopimuksesta, kuin myöskin muuttaen Maakaaren 16 luvun 1 ja 15 §:n, tämän kautta armossa säätää kuin seuraa:
1 §.
Kaikki vissit sopimukset maalla olevan maan vuokraamisesta pitää tehtämän kirjallisesti ja vissi vuotuinen vuokra välikirjassa määrättämän. Suusanallisella vuokra- sopimuksella älköön olko muuta voimaa kuin 2 §:ssä sanotaan.
2 §.
Jos joku suusanallisen välipuheen mukaan on alkanut viljellä toisen maatilaa tai torppaa, olkoon niin maan omistaja kuin viljelijäkin oikeutettu milloin hyvänsä sanoutumaan vuokrasta irti. Kuitenkin nauttikoon kumpikin irtisanomisen jälkeen Maakaaren 16 luvun 5 §:ssä säädettyä aikaa.
3 §.
Maatiloja ja torppia annettakoon vuokaramiehen elin- kaudeksi tahi määräajaksi, kuitenkaan ei viittäkymmentä vuotta pitemmäksi.
4 §. Maanomistajan olkoon myöskin lupa käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin maanviljelystä varten antaa määräala tilastaan. Sellainen sopimus on tehtävä määräajaksi, mutta älköön missään tapauksessa pysykö voimassa pitempää aikaa kuin viisikymmentä vuotta; ja olkoon vuokramies velvollinen vuokrakauden loppuessa ilman irtisanomista poismuuttamaan.
5 §.
Jos maatila, joka kokonaisuudessaan tai osaksi on vuokralle annettu, myydään tahi muulla tavoin toiselle luovutetaan, olkoon laki niinkuin Maakaaren 16 luvun 15 §:ssä määrä- aikaisesta vuokrasta säädetään, ellei nautintooikeuden kiinnitystä ole haettu ja saada.
Jos kiinnitys on tapahtunut, olkoon vuokrasopimus voimassa uuttakin omistajaa vastaan, jollei 6 §:n mukaan toisin määrätä.
6 §.
Jos nautintooikeudesta kiinnitetty tila on myytävä omistajan pesän ollessa konkurssissa, eikä saamista, jolla on vanhempi tai samasta päivästä luettava kiinnitysoikeus taikka jolla on etuus sellaisen kiinnityksen edellä, voida tilan hinnasta saada suoritetuksi, jos nautintooikeus pysyy voimassa, myytäköön tila ilman nautintooikeuden voimassa pysymisen ehtoa.
Tällaista tilaa ulosoton kautta myytäessä olkoon laki sama, jos mainittua laatua oleva saaminen on kauppahinnasta suoritettava.
Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä Tammikuuta 1893.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot.
Helsingissä, 10 p:nä Marraskuuta 1892.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa.