(Julkiluettava saarnastuolista).
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus,
sisältävä ohjesäännön Keisarilliselle Suomen Senaatille.
Annettu Helsingissä, 13 p:nä syyskuuta 1892.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Koska se Ohjesääntö, jonka Hänen Majesteettinsa Keisari Aleksander Ensimmäinen, muistossa Autuain, 18 (6) p:nä Elokuuta 1809 antoi Hallituskonselille, nykyään Suomen Senaatille, vähitellen useampien sittemmin ilmestyneitten asetusten ja armollisten määräysten kautta on erinäisissä osissa muuteltu ja nykyään asiasta voimassa olevain, niin hyvin Senaattia kuin Kenraalikuvernöörin tehtäviä Senaatin puheenjohtajana sekä Prokuraattorin virkatoimintaa koskevain säännösten yhteenasettammen on katsottu tarpeelliseksi, sen ohessa että maan yhä jatkuva kehitys on vaatinut muutamia muutoksia Senaatin sisällisessä järjestyksessä, olemme Me nähneet hyväksi, säilyttäen mainitun Ohjesäännön pääperusteet, täten armossa vahvistaa seuraavan uudistetun ohjesäännön Suomen Senaatillemme:
Ensimmäinen Osa.
Keisarillisen Suomen Senaatin kokoonpanosta.
I Luku.
Yleisiä sääntojä.
1 §.
Suomenmaan korkein sisällinen hallitus on uskottu Keisarilliselle Suomen Senaatille, joka sijaitsee maassa. Senaatissa on kaksi Osastoa: Oikeusosasto ja Talousosasto.
Talousosastossa on:
1. Oikeus-toimituskunta;
2. Siviili-toimituskunta;
3. Valtiovarain-toimituskunta;
4. Kamari-toimituskunta;
5. Sotaasiain-toimituskunta;
6. Kirkollisasiain-toimituskunta;
7. Maanviljelystoimituskunta;
8. Kulkulaitos-toimituskunta;
9. Kauppa- ja Teollisuus-toimituskunta, ja
Talousosaston kanslia.
Senaatin istunnot ovat:
Yhteinen täysi-istunto eli molempain Osastojen yhteinen kokous, yleiset kokoukset kummassakin Osastossa sekä jaostokokoukset Osastoissa.
116 §.
Kulkulaitos-toimituskunnan käsiteltäviin kuuluvat ne jutut ja asiat, jotka koskevat:
1) rautateitten rakentamista valtion varalle ja valtion-rautateitten hallintoa;
2) kanavia, sulkulaitoksia ja lauttausväyliä sekä vesistöjen kanavoimista;
3) yksityisiä rautateitä ja raitioteitä yleistä liikettä varten;
4) satamain rakennusta ja kulkuväyläin perkausta;
5) postilaitosta ja posti-säästöpankkia;
6) yleisiä teitä, siltoja ja losseja, kestikievarin- ja kyydinpitoa sekä kihlakunnanpostin-kuljetusta;
7) kysymyksiä telegrafista ja telefonista;
8) palkanlisäystä virkavuosista ja hautausapua, kun kysymys koskee rautatie-virastoon kuuluvia henkilöitä.
117 §.
Kulkulaitos-toimituskuntaan luetaan:
tie- ja vesirakennusten ylihallitus, rautatien-hallitus ja postihallitus.
118 §.
Kauppa- ja Teollisuus-toimituskunta käsittelee kysymyksiä, jotka koskevat:
1) kauppaa;
2) merenkulkua;
3) luotsi- ja majakkatointa sekä merenmittauksia;
4) vuori- ja ruukkiliikettä, sahalaitoksia, myllyjä, tehtaita, käsiammatteja ja kotiteollisuutta;
5) vesilaitosten rakentamista;
6) paloviinan ja mallasjuomain valmistusta ja myyntiä sekä näitten elinkeinojen veroittamista;
7) patenttitointa;
8) vakuutustointa;
9) opetuslaitoksia kauppaa, merenkulkua ja teollisuutta varten;
10) kaikenlaisia tarkoituksia varten perustettujen osakeyhtiöitten laillistamista.
120 §.
Jokaisen Toimituskunnan tulee sitä paitsi, jaon jälkeen 102-119 §:ssä ilmoitettujen perusteitten mukaan, käytellä asioita, jotka koskevat:
1) virkaylennystä, virkavapautta, virkasijaisen määräämistä, virkaeroa, pensionin antamista sekä lupaa virkamiehelle oleskella ulkomaalla;
2) yhdistysten ja seurain perustamista:
3) julkisten huoneusten rakentamista ja kunnossapitämistä:
4) lainsäätämiskysymyksiä;
5) täydellisen vuosirahan-säännön tekemistä kultakin vuodelta Toimitus-kunnan alaisille virkakunnille.
129 §.
Kulkulaitos-toimituskunnan tulee ilman edelläkäynyttä ilmoitusta Senaatissa:
1) tutkia ja ratkaista hakemuksia sellaisista lisäyksistä palkkaetuihin, jotka määrättyjen virkavuosien jälkeen tulevat valtion-rautateitten palveluksessa oleville henkilöille ja joitten oikeudenmukaisuus ei ole epäilyksen alainen;
2) määrätä virkasijaisenpalkkioitten maksamisesta valtion-rautateillä, kuitenkin niin, ettei sitä tarkoitusta varten menosääntöön otettuin määrärahain yli mennä;
3) myöntää satunnaisia apurahoja sairaille rautatien- työmiehille sekä hautausapua heidän leskilleen ja lapsilleen;
4) rautatienhallituksen esityksestä määrätä matkustajajunain lukumääräja kulkusuunnitelma;
5) ilmaantuvissa tapauksissa määrätä vapaapilettien antamisesta valtionrautateillä
6) tehdystä esityksestä määrätä korvaussumma postikuljetuksesta postiasemain välillä.
...