(Julkiluettava saarnastuolista.)
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
paloviinan valmistamisesta ja tislaamisesta.
Annettu Helsingissä, 9 p:nä Kesäkuuta 1892.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armossa säätää seuraavaisesti:
I LUKU.
Paloviinan valmistamisen oikeudesta.
1 §.
1. Jokainen hyvämaineinen ja rehelliseksi tunnettu Suomen kansalainen olkoon oikeutettu valmistamaan paloviinaa veron maksamista vastaan ja niitä määräyksiä noudattaen, jotka tämä asetus ja erikseen annettu järjestyssääntö paloviinapolttimoille sisältävät.
2. Paloviinan valmistamista saattaa harjoittaa yhtiökin, jossa on henkilöitä, joita tämän asetuksen mukaan ei ole kielletty sellaista elinkeinoa harjoittamasta. Jos se on osakeyhtiö, ovat osakkeet asetettavat nimeltä mainituille henkilöille.
3. Maan hallituksen jäsen, prokuraattori ja prokuraattorinapulainen, yli-ja alituomari, kuvernööri, lääninsihteeri, lääninkamreeri, kruununvouti, nimismies, maa- ja kaupunginviskaali, silta- ja jahtivouti, poliisimestari, poliisipalvelija, kirkollis- sekä kouluviraston virka- ja palvelusmiehet, kirkonpalvelijat, kansakoulunopettajat, tulliviraston virka- ja palvelusmiehet sekä käskyläiset, lääkärit, joilla on virka tahi jotka harjoittavat sairaanhoitoa, apteekkarit sekä muut henkilöt, jotka heille uskotun toimen johdosta saattavat tulla ottamaan osaa päätökseen paloviinan valmistamisesta tahi joiden tulee sitä valvoa, olkoot kuitenkin kielletyt paloviinan valmistamiseen ryhtymästä.
2 §.
1. Polttimoa älköön perustettako maalle, jolleivät kunnan jäsenet varsinaisessa kuntakokouksessa ole siihen suostumustansa antaneet.
2. Paloviinan valmistusta ei saa harjoittaa kuninkaan- kartanossa, kirkollis-, sotilas- ja siviiliviraston virkataloissa eikä ilman omistajan nimenomaista lupaa tilalla, jota muu kuin omistaja hallitsee, eikä myöskään Lapin kihlakunnassa.
3. Älköön myöskään paloviinan valmistusta harjoitettako tilalla tahi polttimossa, joka kuuluu jollekulle 1 §:n 3 momentissa mainitulle henkilölle, muussa tapauksessa, kuin että tila tahi polttimo on kuluvana valmistusvuotena perinnön tahi testamentin kautta heille joutunut, jossa tapauksessa valmistaminen vuoden loppuun jatkukoon.
3 §.
1. Joka tahtoo valmistaa paloviinaa, jättäköön siitä hakemuksen, jos valmistaminen on harjoitettava maalla, lääninhallitukseen, mutta kaupungissa maistraatille, ja liittäköön todistuksen otollisuudestansa sellaiseen elinkeinoon ryhtymään ja sitä paitsi edellisessä tapauksessa todistuksen siitä, että on saatu asianmukainen lupa polttimon perustamiseen. Jos ei nähdä laillista estettä olevan, annettakoon hänelle lupatodistus.
2. Osakeyhtiö, joka sellaista oikeutta hakee, näyttäköön julkisen viranomaisen todistuksella, mitkä henkilöt ovat yhtiön osakkaita.
4 §.
1. Paloviinan valmistaminen olkoon sallittu vuosittain puolen yhdeksättä kuukauden aikana, jaettuna kahdeksi polttokaudeksi, jotka luetaan, edellinen Tammikuun ensimäisestä arkipäivästä kello kahdestatoista päivällä Kesäkuun 1 päivään samaan aikaan ja toinen Syyskuun 15 päivästä tahi ensimäisestä sen jälkeisestä arkipäivästä kello kahdestatoista päivällä Joulukuun 31 päivään samaan aikaan. Paloviinan poltto tahi mäskin teko olkoon kuitenkin kielletty kello kuudesta illalla sunnuntai- tahi juhlapäivän edellisenä päivänä kello viiteen ensi arkipäivän aamuun. Hiivanteko ei ole tämän kiellon alainen.
2. Senaatin Talousosasto myöntäköön kuitenkin paloviinan valmistamisen, puserrushiivan valmistamisen yhteydessä, Kesäkuun 1 päivän ja Syyskuun 15 päivän välisellä ajalla, ehdoilla, jotka joko tässä asetuksessa ja järjestyssäännössä ovat paloviinan valmistamisen suhteen määrättyinä, taikka joita mainittu Senaatinosasto niitten lisäksi harkitsee tarpeellisiksi.
3. Kun puserrushiivan valmistus tapahtuu muuna aikana, kuin 2 momenmentissa sanotaan, on niinikään Senaatin Talousosaston asiana määrätä semmoisen valmistuksen vaarinpidosta.
4. Hapanta mäskiä, joka on maltaista ja hiivasta valmistettua tahi muulla tavoin paloviinan valmistamiseen kelpaavaksi tehtyä, älköön olko sen luona, jolla on valmistusoikeus, muuna aikana, kuin milloin paloviinan valmistaminen tapahtuu, eikä sitä kellään muulla saa ensinkään olla.
5 §.
Paloviinan valmistamista varten saapi minkälaatuisia kaluja tahansa käyttää, ainoastaan niillä rajoituksilla, jotka vaarinpitoa varten ovat määrätyt tahi määrätään.
6 §.
1. Viimeistään neljätoista päivää ennen sitä, jona paloviinan valmistus on aiottu alkavaksi, on siitä lääninhallitukselle kirjallisesti ilmoitettava ynnä tieto annettava valmistus- paikasta, päivästä, jona valmistaminen on alkava, sekä valmistettavan paloviinan määrästä, joka viimeksimainittu älköön kuitenkaan menkö yli tahi alle sen, mikä 8 §:ssä likemmin määrätään. Valmistaja liittäköön ilmoitukseensa lupatodistuksen ja pankoon täyden vakuuden valmistuksesta johtuvain velvoitusten täyttämisestä. Yhtiön tekemän valmistusilmoituksen mukana pitää olla asianmukaisen viranomaisen vahvistama tiedonanto yhtiön osakkaista. Jollei lääninhallitus näe estettä olevan liikkeen harjoittamiseen, tehtäköön siitä valmistajan kanssa kontrahti.
2. Jos valmistaja tahtoo tehdä uuden kontrahdin paloviinan valmistamisen jatkamisesta samana polttokautena, sittenkun ennen kontrahdilla sovittu määrä on valmistettu, tehköön siitä ilmoituksen lääninhallitukseen viimeistään neljätoista päivää, ennenkuin uusi valmistaminen on aiottu alkavaksi, sekä ilmoittakoon valmistettavan määrän ja pankoon vakuuden, niinkuin ylempänä on sanottu.
7 §.
Valmistaja vastatkoon hänelle kontrahdilla myönnetyn oikeuden käyttämisestä älköönkä saako sitä toiselle siirtää, ennenkuin, hakemuksen tapahduttua, lääninhallitus on luvan siihen antanut.
8 §.
1. Ylempänä 4 §:n 1 momentissa paloviinan valmistamiseen määrättynä aikana älköön valmistusmäärä missään polttimossa nousko yhteensä yli neljänsadantuhannen litran älköönkä olko vähempi kuin kaksikymmentätuhatta litraa, ja olkoon vähin valmistusmäärä kunakin valmistusvuoro- kautena keskimäärin kuusisataa viisikymmentä litraa, kaikki säännöllisväkevyistä, jolla tässä asetuksessa ymmärretään semmoista paloviinaa, joka sisältää viisikymmentä volyymiprosenttia alkoholia ollessaan +15 asteista Celsiuksen lämpömittarin mukaan.
2. Missä puserrushiivan valmistamista harjoitetaan paloviinan polton yhteydessä, taikka kun paloviinaa valmistetaan maasta vietäväksi tahi muuten on syytä myöntää sitä jossakin polttimossa enemmän valmistettavaksi, antakoon kuitenkin Senaatin Talousosasto luvan edellä olevain määrien muuttamiseen, ja saapi puserrushiivan valmistuksessa paloviinan vähin valmistusmäärä olla kultakin valmistusvuorokaudelta keskiluvuin kaksisataa litraa edellämainittua säännöllisväkevyyttä.
3. Valmistusvuorokausi luetaan alkavaksi kello kaksitoista päivällä ja kestäväksi samaan tuntiin lähinnäseuraavana arkipäivänä.
9 §.
1. Paloviinan valmistamiseen älkoön ruvettako, ennenkuin 6 §:ssä mainittu kontrahti on polttimoon asetetulle kontrollöörille näytetty ja hänen päällekirjoituksellansa varustettu ja ennenkuin hän on polttimon katsastanut kaupungissa asianmukaisesti määrätyn maistraatinjäsenen tahi järjestysmiehen sekä maalla paikkakunnan nimismiehen avulla ja katsastuksessa havainnut sen laitetuksi niin, kuin järjestyssäännössä on määrätty tahi vastedes määrättäneen.
2. Semmoinen katsastus olkoon kuitenkin tarpeellinen ainoastaan kerran vuodessa, jos ei työkalujen muutos tahi vaihto polttimossa ole tapahtunut, taikka kontrollööri muuten näe syytä sen uudestaan katsastamiseen olevan.
10 §.
1. Jos valmistaja tahtoo ennen yleisen valmistusajan loppua lakata liikkeestä, ilmoittakoon siitä kirjallisesti vähintäänkin viisi päivää ennen paikalla toimessa olevalle kontrollöörille, jonka pitää antaa valmistajalle todistus sellaisen ilmoituksen saapumisesta ja viipymattä toimittaa lääninhallitukselle ja ylikontrollöörille tieto milloin sen johdosta valmistus tulee lopetettavaksi.
2. Polttimossa, jossa valmistus näin on ilmoitettu lakkautettavaksi, älköön sitä määrätyn ajan jälkeen harjoitettako, ilmoitusta uudistamatta niinkuin 6 §:n 2 momentissa on sanottu.
11 §.
Jos ilmoitettuun paloviinan valmistamiseen ei ruveta viiden valmistusvuorokauden kuluessa ilmoituksessa sanotun ajan jälkeen taikka paloviinan valmistus keskeytetään ilman sellaista ilmoitusta, kuin 10 §:ssä mainitaan, eikä siihen uudelleen ruveta kolmen valmistusvuorokauden kuluessa, sitä lukematta, jona keskeytys tapahtui, on paloviinan valmistaja velvollinen korvaukseksi kruunulle suorittamaan lääninrahastoon kontrollöörin palkkion koko siltä ajalta, jona valmistamista näin ei ole harjoitettu.
12 §.
Ilmoituksista, jotka 6 §:n mukaan lääninhallitukselle tulevat, antakoon tämä ylikontrollöörille tarpeelliset luettelot ynnä tiedon niistä henkilöistä, joille kontrollöörin toimi on uskottu.
II LUKU.
Paloviinaverosta ja varastosta.
13 §.
1. Veroa maassa valmistetusta paloviinasta on maksettava kuusikymmentäviisi penniä litralta 8 §:ssä määrättyä säännöllisväkevyyttä. Tämä vero suoritetaan koko valmistettavaksi otetulta määrältä ja maksetaan lääninrahastoon, kuitenkin joka kerta vähintään tuhannelta kolmeltasadalta litralta, jos vero niin suuresta valmistusmäärästä on maksamatta.
2. Paloviinasta, joka niillä ehdoilla ja sen vaarinpidon alaisena, kuin Keisari ja Suuriruhtinas erinäisellä asetuksella saattaa säätää, itse valmistuspaikassa on denaturoitu (tehty kelpaamattomaksi nauttia), ei suoriteta valmistusveroa, vaan ainoastaan se denaturoimismaksu, joka edellämainitussa asetuksessa määrättäneen.
3. Valmistusveron käyttämisestä ja jakamisesta on erikseen säädetty.
14 §.
Paloviinan valmistajalla olkoon oikeus joko lääninrahastoon edeltäkäsin maksetulla valmistusverolla, valmistuksen etenemistä myöten, vapaasti määrätä suoritettua veroa vastaavan paloviinamäärän käyttämisestä taikka panna valmistettu paloviina varastoon ja sitä varastosta ottaa sen mukaan, kuin veroa siitä
13 §:n mukaan maksetaan.
15 §.
1. Valmistettu paloviina tulee kontrollöörin mitata ja koetella sekä, jos ei veroa siltä ole maksettu, panna varastoon julkisen valvonnan alaiseksi.
2. Paloviinavarastoa varten käytettävän makasiinin eli huoneen pitää olla polttimon läheisyydessä ja valmistajan luovuttama yksistään siihen tarkoitukseen sekä niin laitettu, kuin järjestyssääntö määrää. Tällainen makasiini eli varasto-huone, jota ei saa käyttää, ennenkuin se on katsastettu samalla tapaa, kuin 9 §:ssä on polttimosta säädetty, on varustettava kahdella erilaisella lukolla, joiden avaimet ovat säilytettävät, toinen paloviinan valmistajan ja toinen kontrollöörin tahi muun henkilön luona, joka kruunun puolesta silmällä pitää varastoa.
3. Varastoon pantu paloviina on veron panttina. Jos valmistaja kahtena vuotena tavaran varastoon panemisen jälkeen jättää veron maksamatta, ryhtyköön lääninhallitus lailliseen toimeen pantin myymistä varten.
4. Kontrollöörin on velvollisuus pitää varastopäiväkirjaa järjestyssäännön määräysten mukaan.
5. Senaatin Talousosaston asiana on määrätä, saako varastosta ja millä ehdoilla ulkomaille viedä paloviinaa, valmistusveroa siitä maksamatta.
16 §.
Kontrollöörin 15 §:n mukaan toimittama mittaus ja koettelu ovat veronmaksamisen perustuksena; ja tulee valmistajan vahingoksi kaikki mitanvajaus, joka saattaa ilmaantua varastoon pannussa paloviinassa. Varastoon pääsee valmistaja, kun niin haluaa, kontrollöörin valvonnan alla.
17 §.
Jos polttimo tahi siinä käytetyt työkalut tulipalon tahi muun tapaturman kautta melkoisesti vahingoittuvat, myönnettäköön valmistajalle vapautus veronmaksamisesta siitä kontrahdilla sovitusta paloviinamäärästä, joka olisi ollut valmistettava, mutta ei ole voinut valmistetuksi tulla sen ajan kuluessa, jona polttimo on ollut tapaturman kautta toimettomaksi saatettuna. Valmistaja saakoon myös takaisin sen verran edeltäpäin suoritettua veroa, jota ei vastaa ennen valmistettu ja mitattu sekä tapaturmatilaisuudessa pelastettu ennen mittaamaton paloviina. Tätä koskeva hakemus, jota seuratkoon kontrollöörin todistus ja asiakirjat paikkakunnan tuomioistuimessa tahi muun viranomaisen luona tapahtuneesta tapaturman tutkimuksesta, jätetään lääninhallitukseen, joka asiassa päättää, kuitenkin huomioon ottaen, kun asia koskee suoritettujen maksujen palauttamista, mitä siitä erittäin on säädetty tahi tulee säädettäväksi.
18 §.
1. Paloviinaa ulkomaille vietäessä olkoon lähettäjä oikeutettu lääninrahastosta takaisin saamaan sen valmistusveron, joka siitä on maksettu, jos lähettäjä, sillä tavalla ja siinä järjestyksessä, kuin Senaatin Talousosasto määrätköön, asianmukaisesti toteen näyttää paloviinan maasta viedyksi.
2. Yhtäläinen oikeus valmistusveron takaisinsaamiseen myönnetään siitäkin paloviinasta, joka säädetyssä järjestyksessä on denaturoitu, kuitenkin määrätty denaturoimismaksu poisluettuna.
III LUKU.
Paloviinan tislaamisesta ja puhdistamisesta.
19 §.
Polttimossa saakoon sen haltija, kontrollöörin valvonnan alla, paloviinanpolttoon aiotuilla kaluilla tislata paloviinaa 4 §:n 1 momentissa määrättynä aikana, jona tislaamista mäskistä ei polttimossa toimiteta. Mitä mainitussa kohdassa on säädetty sapatin pyhyydestä, olkoon noudatettava tislaukseenkin nähden.
20 §.
1. Jos joku tästälähin haluaa oikeutta kaupungissa harjoittaa tislausta erityisenä elinkeinona, antakoon hakemuksen siitä maistraatille, joka jättää asian kaupunginvaltuusmiesten tahi, missä niitä ei ole, raastuvankokouksen tutkittavaksi. Jos hakemus hyljätään, jääköön asia sillensä; mutta jos siihen suostutaan, jättää maistraatti asian oman lausuntonsa kanssa lääninhallituksen päätettäväksi.
2. Jos joku tahtoo harjoittaa sellaista elinkeinoa maalla, antakoon hakemuksen siitä paikkakunnan kunnallislautakunnalle, jonka tulee siitä antaa lausuntonsa; tämä jätetään kuntakokouksen esimiehelle, joka sitten kuntakokouksessa tiedustaa kunnan mielipidettä asiassa. Jos hakemus hyljätään, raukeaa asia, mutta jos hakemusta puolustetaan, lykätköön esimies asian oman lausuntonsa kanssa lääninhallitukseen, joka siinä tekee päätöksen ja antaa sen kunnallislautakunnan esimiehelle tiedoksi. 3. Tislausta erityisenä elinkeinona eivät saa harjoittaa muut kuin ne, jotka 1 §:n mukaan ovat oikeutetut paloviinaa valmistamaan. Mitä samassa pykälässä on säädetty yhtiöistä sekä 2 §:ssä kiellosta paloviinan polttoa vastaan virkataloissa, Lapinmaalla ja tilalla, joka kuuluu jollekulle 1 §:n 3 momentissa mainitulle henkilölle, olkoon ynnä sanotusta kiellosta myönnetty poikkeus voimassa tislauksenkin suhteen.
21 §.
1. Sellaista tislausta, kuin 20 §:ssä mainitaan, harjoitettakoon alkaen kello kahdestatoista päivällä Tammikuun ensimäisenä arkipäivänä samaan aikaan Joulukuun 31 päivänä, paitsi kello kuudesta sunnuntain tai juhlapäivän edellisenä iltana kello viiteen aamulla seuraavana arkipäivänä.
2. Tislauskalujen suhteen olkoot 5 §:n määräykset polttimokaluista noudatettavat.
22 §.
Tislauslaitosta älköön tehtäkö huoneukseen, joka on rakennettu yhteen polttimon kanssa; ja saa sellaisessa laitoksessa ainoastaan kotimaista paloviinaa käyttaä, mutta ei ennen, kuin kontrollööri on sen määrän ja väkevyyden tutkinut.
23 §.
Tislauslaitoksen haltijan, joka tahtoo tislausta harjoittaa, tulee vuosittain vähintäänkin neljätoista päivää ennen, kuin valmistus on aiottu alkavaksi, todistaen olevansa siihen oikeutettu, lääninhallitukselle kirjallisesti ilmoittaa, minä aikana ja missä hän aikoo tislausoikeuttansa käyttää, sekä samalla antaa tieto kaluston laadusta. Jos se, joka haluaa tislausta harjoittaa, on yhtiö, pitää myötäliitettämän asianmukaisen viranomaisen vahvistama ilmoitus sen osakkaista. Semmoisesta ilmoituksesta antakoon lääninhallitus todistuksen, joka sisältää myöskin määräyksen siitä, mitä tislauksen harjoittajan 37 §:n mukaan on vaarinpitokustannuksia suorittaminen.
24 §.
1. Ennenkuin tislauslaitoksessa vuosivalmistus alkaa, tulee kontrollöörin, jolle tieto sen alasta on vähintään kaksi päivää ennen tislauksen harjoittajan annettava, laitoksessa toimittaa katsastus ja laatia selitys tislaus- ja puhdistus- laitteista, sillä tavoin kuin järjestyssäännössä määrätään.
2. Kun tislaaminen neljäksitoista päiväksi tahi pitemmäksi ajaksi lakkautetaan tahi vuodelta loppuu, tulee kontrollöörin lyijyttää tahi sinettiin panna tislauskalut. Ensinmainitussa tapauksessa pitää tislauksen harjoittajan vähintäänkin kaksi päivää ennen kontrollöörille ilmoittaman, milloin tislaus jälleen alkaa.
25 §.
1. Aleksanderin yliopisto, teollisuushallitus, rahapaja, vakauslaitos, maanviljelys-, metsänhoito- ja polyteknillinen opisto sekä teknilliset koulut maassa saakoot omaa tarvetta varten ja ilman sitä vaarinpitoa, josta edellisissä pykälissä puhutaan, käyttää tislauskaluja. Niinikään saakoot apteekkarit ammatissa sattuvia tislauksia varten pitää ja käyttää kukin kahta pannua, joista toinen olkoon kahdenkymmenen litran vetoinen tahi pienempi, toinen vetäköön Helsingin, Turun, Wiipurin, Nikolainkaupungin, Oulun, Kuopion, Tampereen ja Porin apteekeissa enintään kahdeksankymmentä litraa sekä maan muissa apteekeissa enintään kuusikymmentä litraa; ja pitää näiden pannujen, ennenkuin tislausta saa toimittaa, olla asianomaisten vakaajain mittaamat ja leimaamat.
2. Sellaisen teknillisen laitoksen haltija, jonka käyttämiseen tislauskaluja tarvitaan, olkoon oikeutettu, huolimatta siitä mitä tässä asetuksessa säädetään, muihin tarkoituksiin kuin paloviinan tislaukseen käyttämään sellaisia kaluja, noudattaen niitä määräyksiä, joita Senaatin Talousosasto kussakin eri tapauksessa väärinkäytösten estämiseksi katsonee olevan syytä säätää.
...