(Julkiluettava saarnastuolista).
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa ulosantama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukous-päivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinaanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1894.
Annettu Helsingissä, 19 p:nä Tammikuuta 1894.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on Keisarilliselle Suomeu Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa Suomenmaan evankelis-lutherin-uskoisille asukkaille!
Jumala tahtoo kasvattaa maailman kansat opetus- lapsiksensa. Sillä niinpä kuuluu Herran käsky: Menkäät ulos kaikkeen mailmaan ja tehkäät kaikki kansat opetuslapsiksi. Tämän kasvatuksensa toimittaa Jumala sekä opetuksella että kurituksella. Opetuksen välikappaleena käyttää Jumala omaa pyhää sanaansa, jonka Hän pyhässä raamatussa on antanut kansoille saarnattavaksi ja heidän vastaan- otettavaksi. Onpa aikoja ollut, joina tämä pyhä sana peitettynä ihmistöihin ja ihmisoppiin tuskin oli kristittyjen saatavissa. Silloin pimeys peitti maan ja synkeys kansat, mutta Jumala ei unhottanut lunastettua maailmaa. Hän herätti miehiä, jotka taasen puhuivat puhdasta Jumalan sanaa. Enkeli lensi taivaan keskitse, jolla oli ijankaikkinen evankeliumi, jota hänen piti ilmoittaman niille kuin maan päällä asuvat ja kaikille pakanoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Tämä oli ijankaikkinen evankeliumi lunastuksesta Kristuksessa, hänessä, josta apostoli todistaa, muuta perustusta ei taida yksikään panna, vaan sen, mikä pantu on, joka on Jesus Kristus. Sillä Hän on ainoa autuuden perustus ja siten myös jokaiselle kansalle elämän, valon ja vapauden lähde, kansan kalliimmat lahjat. Mutta nämät lahjat eivät tule kansojen osaksi paljaalla julistamisella. Julistettua Jumalan sanaa tulee kuulla, sydämmen uskolla vastaan-ottaa, niin että Hän, jonka henki siinä puhuu ja joka itse on elämä, tulee omistetuksi ihmisen sydämmessä. Sentähden puhuukin Herran profeeta kansalle: kuulkaat, niin teidän sielunne saa elää. Ja Herra itse vakuuttaa: Totisesti, totisesti sanon minä teille, joka kuulee minun sanani ja uskoo sen joka minun lähetti, hänellä on ijankaikkinen elämä ja hän ei tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämään. Ja apostoli todistaa, jolla Jumalan poika on, hänellä on elämä; mutta jolla ei Jumalan poika ole, hänellä ei ole elämä. Todellinen opetuslapsi on siis se, joka kuulee ja uskollisesti pysyy sanassa, kasvaa siinä ja käyttää sanaa niin, että sen kasvattava voima vaikuttaa hänen elämäänsä ja opettaa häntä ymmärtämään totuuden, joka yksinään voi vapauttaa valheen kahleista ja tehdä todella vapaaksi, niinkuin huomaamme Vapahtajan sanoista: Jos te pysytte minun puheessani, niinte totisesti minun opetuslapseni olette, ja teidän pitää totuuden ymmärtämän ja totuuden pitäa teidät vapahtaman.
Mutta siinä ovat maailman kansat usein erehtyneet. He ovat etsineet elämää, mutta ulkonaisissa yhteiskunnallisissa muodoissa, kysymättä ovatko nämät todellakin syntyneet tuosta ijankaikkisesta, ainoasta elämän lähteestä. He ovat harrastaneet vapautta, mutta ei Jumalan viittaamalla, ainoalla oikealla tiellä, vaan omilla teillänsä, kiinnipitäen omat luulotellut totuutensa, oikeutensa, ja etunsa, mutta ei sallien että Jumalan sana, joka on terävämpi kuin kaksi- teräinen miekka, saisi tunkea läpi ja eroittaa vaiheen totuudesta heidän sydämmissään, niin että he totuuden voiman kautta ensin sisällisesti vapautettaisiin ja niin kypsyisivät ja kantaisivat hedelmää ulkonaisessakin elämässään. Sentähden pyytää Jumala toisellakin kasvatus- keinollansa, kurituksella, kutsua heitä takaisin totuuden tielle. Ja kansa, joka omistaa itselleen Jumalan rankaistuksen, joka kurituksen kärsii, sille Jumala taritsee itsensä niinkuin lapselle. Kuritus on sille oleva puhdistuksena, että hän kantaisi hedelmää, Jumalan valtakunnan, uskon ja pyhityksen hedelmiä ijankaikkiseen elämään, sillä niin sanoo Herra: Jokaisen oksan, joka hedelmää kantaa, sen Isäni puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Mutta Hän sanoo myös: jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii pois. Sentähden jokainen kansa, joka ei tahdo Jumalan kuritusta ottaa vastaan, joka pysyy huolimattomana Jumalan kasvattavalle rakkaudelle, kuivuu hedelmättömäksi oksaksi ja valmistaa oman turmionsa. Ja viimein lähestyy rangaistuksen hetki, samankaltaisena kuin se muinoin lähestyi Jumalan valittua kansaa Israelia, koska viinamäen Herra tuli etsimään hedelmää puustansa eikä löytänyt ja Hän sanoi viinamäen rakentajalle: katso minä olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelmää tästä viikuna- puusta ja en löydä. Hakkaa se pois, miksi se myös maata turmelee? Ja kuin Israel sitten menetti viimeisenkin, Vapahtajan esirukoksesta sille vielä suodun, armoaikansa tekemättä parannukseen soveliaita hedelmiä, niin täsmälleen kävivät täyteen Herran ennustukset, tulevillekin kansoille todistukseksi, ettei Jumalan sanasta rahtukaan katoo, siihen asti kuin kaikki tapahtuvat.
Tämä on tärkeä muistutus kaikille kansoille, suurille kuin pienillekin. Opetus siitä, että Jumalan kasvatus, niin opetuksensa kuin kurituksensakin, tarkoittaa kansojen onnea ja tuottaakin runsaan siunauksen, kansallista elinvoimaa, vapautta ja tarmoa sille, joka kuuliaisesti antauu tämän kasvatusarmon alaiseksi. Mutta toiselta puolelta opettaa tämä, että Jumalan neuvoa vastaan kansan ei käy tehdä vastarintaa. Kuulemattomuus ja uppiniskaisuus siinä tuottaa turmion, eikä taida muuta.
Suomenkin kansan on Herra istuttanut oksaksi totisessa viinapuussa ja on sille suonut kasvatuksensa siunauksen. Opetuksen kautta: sillä onpa yhä vielä Jumalan puhdas sana kansan opettajana. Eikä kurituksiakaan ole puuttunut, ei entisinä aikoina, eikä nykyisinäkään päivinä, jona Herran käsi tuntuu kaikkialla. Onko tulevaisuus tuottava onnea tai onnettomuutta, siunausta tai kirousta, se riippuu siitä, kuinka Herran kutsumusta, opetusta ja kuritusta vastaan-otetaan ja käytetään. Jospa olisivat viisaita, niin he nämät ymmärtäisivät ja ajattelisivat loppuansa.
Valmistaaksensa siis tänäkin äskenaljettuna ja monessa suhteessa tärkeänä vuonna tilaisuutta kansalle yhteisesti rukouksella, tunnustuksella ja kiitoksella lähestymään Herraa, joka rankaisee sitä, jota Hän rakastaa ja pieksää jokaista poikaa kuin Hän korjaa, on Keisarillinen Senaatti tahtonut täksi vuodeksi säätää neljä yhteistä kiitos-, katumus- ja rukous-päivää vietettäviksi sunnuntaisina Maaliskuun 4:nä, Toukokuun 6:na, Elokuun 5:nä ja Marraskuun 11:nä päivänä vuonna 1894 sekä saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä määrätä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit: ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuriruhtinaanmaan evankelis-lutherin-uskoisia asukkaita, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, sekä käymällä Jumalanpalveluksessa Herran huoneessa että myöskin hiljaisissa ja hartaissa Jumalansanan tutkimisissa kodeissa oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena, tämä käsky säännöllisesti julistuttaa ja sen noudattamista tarkasti valvoa. Helsingissä 19 p:nä Tammikuuta 1894.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
C. TUDEER.
G. v. ALFTHAN.
H. MOLANDER.
C. O. MELAN.
A. E. ARPPE.
AUGUST NYBERGH.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
Gustaf Rancken