Mitä vaikuttaa Amerikan-muutto Etelä-Pohjanmaalla?
Amerikan-muutto on tänä ja viime vuoden kuluessa paljo tässäkin lehdessä pohdittu, toiset kiittäneet, toiset laittaneet. Onpa kunnallislautakunnat ja nimismiehetkin lausuntonsa antaneet, vaan niiden lauseita kun ei ole paljo julkisuuteen asti näkynyt, en tiedä mitä sitte sisältänevät. Mutta minäkin, joka olen tuota muuttoa kymmenkunnan vuotta tarkalla silmällä seurannut sekä tiedustanut asiaa todella tuntevilta, pyydän lausua muutamia sanoja.
Minä en kiellä, ettei tuohon muuttoon ole ollut pakottaviakin syitä, ja ettei siitä ole ollut hyötyä isänmaallekin ja monelle muuttajalle itselle; mutta heti väitän, että jos nämät pannaan vaakalaudan toiseen päähän, ja toiseen yksityinen ja yleinen vahinko, niin kovin pahasti jälkimäinen puoli voittaa. Punnitkaamme kumpiakin puolia rehellisesti.
Isänmaata sanotaan hyödyttävän, että tänne tulee muutamia kymmeniä tuhansia markkoja ja että ne sitten pannaan viljelykseen. Kansa siellä käydessään saa sivistystä ja elämän ja maailman kokemusta. Vieläpä että Suomi tulee tunnetuksi muuttajain kautta ulkomailla ja ne siellä suomalaisen kansallisuuden arvoa kohottavat. Myös koska liika työväki muuttaa pois, niin jälelle oleville työpalkat kallistuu ja työ tulee sitten arvokkaammaksi. Nämä ovat nyt ne yleiset hyödyt, joita voidaan joksikin arvata. Yksityiset edut sattuvat hyvin likeisesti yleisiin, vaan ompa lisäksi vielä muutamia, jotka ei kaikkiin vaikuta. Sinne on muuttanut muutamia velanalaisia talokkaita ja torppareita, jotka eivät paraammalla ponnistuksella päässeet veloistaan, vaan päin vastoin velkakuorma karttui aina tuntuvammaksi; nämä ponnistivat kaiken voimansa tuolla vapauden ja rikkauden maassa 3-5 vuotta ja säästivät mitä suinkin voivat ja useasti kielsivät itseltään monta hyvinkin välttämätöntä elämän- tarvetta. He palasivat kotiaan jos ei varakkaina, ainakin velkakuorma selästään pois, ja jäipä joskus vähä asuma- rahojakin. Toisaalta joku itsellinen eli mäkitupalainen, joka täällä töin tuskin voi perheensä elättää, on sieltäpäin voinut paremmin elättää perheensä, ompa joku ollut, joka on rahojakin koonnut, että on voinut pienen tilan itselleen hankkia; ja varsinkin se monta ilahduttaa, kun näkee että siellä työmies on suuremmassa arvossa kuin täällä.
Muutamia nuoria miehiä talon torpanpoikia on naimattomana sinne menneet, samaten tyttöjä perässä, jotka ovat siellä hetken työskennelleet ja palvelleet ja vähä omaisuutta koonneet ja sitte menneet yhteen ja perhe- elämän perustaneet. Kun he sitte lisäksi ovat Amerikan kieleen ja oloihin perehtyneet, niin he ovat siellä nyt hyvinkin toimeentulevat, ja moniaat oman talon omistajinakin ja muutamia, jotka ovat jo maataloudenkin omistajiksi päässeet. Ompa joku laiska vetelys, joka täällä kotona ei olisi koskaan kunnon miehenä elänyt, siellä olojen pakottamana oppinut kunnon mieheksikin, vaan näitä esimerkkiä on harva ja tässä ovatkin luulen kaikki hyvät puolet jo mainittuna.
Näitä yksinään yksipuolisesti katsoessa, niinkuin ne tekevät, jotka sinne hommaavat ja sitä kiittävät, näyttää kyllä kannattavan sinne siirtyä, kuka vain kynnelle pääsee. Joka muuttaja ajattelee että minä olen tuo onnen lapsi, siellä ja siellä minä onneni sieppaan. Jos kaksikymmentä palaa onnen saatuansa kotia, niin koko kyläkunta nousee pystyyn, minun pitää mennä kanssa, minä palaan yhtä rikkaana eli saan siellä yhtä suuren onnen kuin hänkin. Nuo Amerikan hienot puvut, joita valokuvissa kotia lähetetään; ne, ne myös varsin monta sinne houkuttelevat.
Mutta katsokaammepa, saammeko vaa'an toiselle puolelle mitään vastapainoa. Kansalliselta kannalta esim. Jos maamme olis jo niin asuttu ja viljelty, ettei olisi enää yhtään raivaamatointa korpea, kuivaamatonta ja kuokkimatonta suota, sekä puuttuisia mättäitä ja sammalta kasvavia niittyjä, ja huonosti ojituita ja pajuisia takamaita, niin sopisi sanoa: menköön ja siirtyköön vaan osa väkeä pois maasta että jäljellä oleville jäisi tilaa, niin ajattelee nuo tiheästi asutut kansat Englannissa, Irlannissa ja Saksassa. Mutta meidän Etelä-Pohjanmaalla ei sovi vielä eipä tiheimmässä Vähänkyrön seudussakaan näin ajatella. Täällä on suomalaisissa ja vielä enemmän ruotsalaisissa pitäjissä viljeltävää maata yllinkyllin. Jos vaan todella yhdytään ensin vanhat viljelykset kuntoon laittamaan ja sitte uutta tekemään, niin saa olla ihan varma että kaksi kertaa enemmän kansaa elää yhtä hyvästi, kuin nykyinenkin. Ei siis tarvitse ajatella, ettei ole asumista, ei saa tilaa, ja ettei enää saa arenttimaita. Vaikka täytyy totuudella tunnustaa että paljo on maanomistajia, jotka ei itse ota huonoja takamaita viljelykseen, eivätkä anna toiselle, muuta kuin hävitöntä veroa vastaan, että niin jää suuret hyvät maat vuosisatoja asujainta odottamaan. Mutta tämä valitus ei ole sentään joka paikassa todellinen, vielä reipas yrittävä työmies saa kyllä joko torpan eli ainakin arentimaita. Mutta pahin vika nuorilla miehillä renkinä ollessa: ei ole pennin säästöjä, kun sitte mennään yhtä tyhjän tytön kanssa naimisiin, joka on niinikään kaiken palkkansa turhuuksiin ja mitättömiin koristuksiin kuluttanut, heillä ei ole voimaa ruveta omaa maata asumaan muulla kuin velkarahoilla, ja niitä ei pitkälle uskota.
Pohjalainen 18.4.1893