Keisarillisen Majesteetin Armollinen Johtosääntö
vaivaishoidon Tarkastelijalle.
Annettu Helsingissä, 16 p:nä Elokuuta 1893.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koho Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltlas, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Armollisella julistuksella tältä päivältä säädettyämme yleiset perusteet vaivaishoidon Tarkastelijan toiminnalle, Me olemme armossa nähneet hyväksimainitulle virkamiehelle antaa seuraavan uuden johtosäännön:
1 §.
Vaivaishoidon Tarkastelija on velvollinen yleensä valvomaan, että asianomaiset kunnat sekä kaupungeissa että maalla voimassa olevain asetusten ohjesääntöjen ja määräysten mukaisesti järjestävät ja ylläpitävät niitten asiana olevaa vaivaishoitoa sekä täyttävät velvollisuutensa mitä vaivaishoitotoimeen muuten tulee.
Erittäin tulee Tarkastelijan pitää vaaria:
a) että vaivaishoidon haltuun otetut lapset nauttivat heille laillisesti vakuutettuja etuja sekä ettei heitä ylimalkain oteta vaivaishoitolaitoksiin, ellei eri osastoa heitä varten eli lastenkotia ole laitettu;
b) että heikkomielisille, sairaille, saamattomille ja muille semmoisille vaivaishoitolaisille, joitten hoitamiseksi pysyväistä olinpaikkaa tarvitaan, tarkoituksenmukaista ja sopivaa hoitoa vakinaisissa asunnoissa hankitaan;
c) että vaivaishoitolaitoksissa miehet ja naiset, siveellisesti turmeltuneet ja kunnialliset vaivaishoitolaiset sekä sairaat ja terveet henkilöt, mahdollisuutta myöten, eri huoneissa hoidetaan ja elätetään;
d) että työkykyiset, mutta työhön taipumattomat ja vastahakoiset henkilöt,jotka jäävät vaivaishoidolle rasitukseksi, saatetaan pakkotyöhön;
e) että jos vaivaishoitolaista huonosti hoidetaan ja pahoin pidellään, se kruununpalvelijain kautta laillisessa järjestyksessä syytteesen saatetaan;
f) että vaivaishuoneita ja muita vaivaishoitolaitoksia perustettaissa ja voimassa pidettäissä Joulukuun 22 p:nä 1879 annetun Terveyshoitosäännön määräyksiä noudatetaan; sekä
g) että niitä varoja, joita kruunu tahi kunnat tahi myöskin yksityiset ovat vaivaishoitoa varten myöntäneet tahi lahjoittaneet, tarkoitukseensa oikein käytetään.
Muuten tulee Tarkastelijan antaa kunnille ja yksityisille henkilöille neuvoja ja osoituksia jotka tarkoittavat vaivaishoidon järjestämistä ja parantamista. Jos siitä syntyy kulunkeja Tarkastelijalle, ovat menot sen korvattavat, joka neuvoa tahi osoitusta on pyytänyt, kuitenkin niin, että kustannus Tarkastelijan matkasta ja päivärahasta on kruunun suoritettava.
2 §.
Jos vaivaishoitoyhdyskunnan, vaivaishoitohallituksen tahi vaivaishoidossa palvelevan yksityisen henkilön havaitaan velvollisuutensa jossakin suhteessa laiminlyöneen taikka jos vaivaishoidossa tulee ilmi virheitä, puutetta, huolimattomuutta tahi väärinkäytöstä, pitää Tarkastelijan siitä oikeassa paikassa asianomaista muistuttaa ja kirjallisesti merkitä kunnan sitä tarkoitusta varten hankkimaan päiväkirjaan sillä tavoin kuin siitä tulee erittäin määrättäväksi sekä myöskin Kuvernöörille oikaisua tahi sopivaan toimenpiteesen ryhtymistä varten ilmoittaa, elleivät paikkakunnan kruununpalvelijat ole oikeutetut ilman muuta menettelyä muistutettua epäkohtaa korjaamaan tahi syytteesen saattamaan.
Sama velvollisuus on Tarkastelijalla, jos yksityisen hyväntekeväisyydenharjoittamista varten perustettu yhdistys, seura tahi laitos sopimattomilla toimilla vaikeuttaa tahi vastustelee kunnallista vaivaishoitoa eikä oikaisua, Tarkastelijan käännettyä huomiota tähän epäkohtaan, seuraa.
3 §.
Paitsi 1 ja 2 §:ssä mainituita velvollisuuksia tulee Tarkastelijan:
a) katsoa että ne kunnat, jotka perustavat vaivaishoito- laitoksia, järjestävät niitä tarkoituksenmukaisella ja sopivalla tavalla sekä että ne, jos vaivaishoitoyhdyskunta on pieni eikä yksinään jaksa semmoista laitosta kustantaa, sitä varten yhdistyvät toisen tahi toisten yhdyskuntain kanssa;
b) kunnille huomauttaa sen tarpeellisuutta, että vaivaishoito- laitoksille hankitaan kelvolliset johtajat sekä että tilaisuutta työskentelyyn hoitolaisilta näissä laitoksissa ei puutu;
c) kehottaa asujamistoa ryhtymään toimiin kerjäämisen ja kuljeksivan elantotavan vastustamiseksi sekä hyvän- tekeväisyysyhdistysten, säästö-, laina- ja hätäapukassain kuin myös muitten kunnallista vaivaishoitoa helpottavien ja edistävien laitosten perustamiseen; sekä
d) itse hankkia tarkka tieto köyhyyden syistä eri paikka- kunnissa ja vaivaishoidon tilasta siellä sekä millä keinoin, vallitsevien tapojen ja olojen mukaan, köyhyyttä sekä kerjäämisen ja kuljeksivan elantotavan halua voitaisiin mahdollisuutta myöten estää, lieventää tahi vastustaa, kuin myös tarkkuudella seurata maan vaivaishoitotoimen ja sen yhteydessä olevain asianhaarain menoa.
4 §.
Semmoisissa asioissa, jotka kuuluvat Tarkastelijan toiminnan piiriin, tulee hänen Senaatin ja Kuvernöörien sekä myöskin muitten häntä ylempien viranomaisten vaatimuksesta antaa lausunto ja ehdotus. Jos kunta vaatii semmoista lausuntoa, olkoon sama laki.
Jos olot sitä vaativat, pitää Tarkastelijan Senaatille ehdottaa toimenpiteitä, joita ehkä katsotaan vaivaishoitotoimelle tarpeellisiksi.
5 §.
Mitä Tarkastelijan on noudattaminen vaivaishoidon tilastoon nähden, siitä säädetään julistuksessa 10 p:ltä Helmikuuta 1891, joka koskee tilastollisia tietojamaan vaivaishoidosta.
6 §.
Huhtikuun kuluessa joka vuosi pitää Tarkastelijan Senaatin Talousosastoon antaa täydellinen kertomus toiminnastaan lähinnäedellisenä vuonna.
7 §.
Tarkastelijan velvollisuutena olevaa vaivaishoidon silmälläpitoa varten tulee mainitun virkamiehen, Siviili- toimituskunnan käskystä tahi Tarkastelijan tekemästä ja Toimituskunnan myöntämästä esityksestä, aika ajoin tehdä matkustuksia maassa, joista Toimituskunta heti antaa tiedon asianomaiselle Kuvernöörille. Älköön semmoiseen matkustukseen ryhdyttäkö ilman Siviili-toimituskunnan luvatta tahi ilman että Tarkastelija ilmoittaa asianomaiselle Kuvernöörille matkustamisen ajasta älköönkä myöskään vahvistetusta suunnitelmasta poikettako, elleivät asianhaarat sitä poikkeustilassa vaadi.
8 §.
Virkamatkoilla tulee Tarkastelijan erittäin tutkia, onko ne ylläpitokustannukset, joihin kruunu 27 ja 28 §:n nojalla asetuksessa yleisestä vaivaishoidosta maassa 17 p:ltä Maaliskuuta 1879 on velvoitettu, valtiovaraston vastattaviin laillisesti pantu vai olisivatko ne kunnan tahi ylläpito- velvollisen yksityisen henkilön suoritettavat.
9 §.
Kirjevaihdossa virka-asioissa nauttii Tarkastelija posti- rahanapautta.
10 §.
Vaivaishoidontarkastelijan lainoppinut apulainen on velvollinen olemaan hänelle avullisena lainopillisilla neuvoilla ja tiedoilla kuin myöskin, jos niin tarvitaan, ottamaan osaa sihteeri- ja muihin virkatehtäviin niinkuin Tarkastelija siitä lähemmin määrää.
Jos Tarkastelija on laillisesta syystä tahi muuten estetty virkaansa osaksi tahi kokonaan hoitamasta, voipi Siviili- toimituskunta määrätä puheena olevan apulaisen toimittamaan virkaa tahi jotakin osaa siihen kuuluvista tehtävistä.
11 §.
Matka-apulaisen tulee satunnaisessa tarpeessa olla Vaivaishoidontarkastelijalle avullisena viran hoitamisessa matkoilla; noudattakoon silloin mitä tässä suhteessa on Tarkastelijalle säädetty sekä Senaatti tahi Siviili- toimitus- kunta saattaa mainitulle apulaiselle lähemmin määrätä.
12 §.
Apulaisen puhtaaksikirjoitusta varten Tarkastelijan kansliassa ottaa ja eroittaa mainittu virkamies.
13 §.
Vuosirahansääntöön otetut pysyväiset määrärahat vaivais- hoidontarkastelua varten määrätään maksettaviksi yleisistä varoista Uudenmaan läänin rahastosta Tarkastelijan tilauksesta. Määrärahain maksamisesta Tarkastelijan matka-apulaiselle päättää Senaatti joka kerta kuin semmoinen apulainen toimeensa määrätään.
14 §.
Tämä johtosääntö astuu voimaan 1 p:nä Tammikuuta 1894.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 16 p:nä Elokuuta 1693.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
C. TUDEER.
C. O. MELAN.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
C. Cronstedt.