Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa antama
Plakaatti
yleisestä valituspäivästä, joka Hänen Majesteettinsa Keisarin-Suuriruhtinaan Aleksanteri III:n kuoleman johdosta on juhlallisesti pidettävä ja vietettävä Suomen Suuriruhtinanmaassa.
Annettu Helsingissä, 22 p:nä Joulukuuta 1894.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa Evankelis- lutherilaista uskoa tunnustaville Suomen asukkaille:
Kun Herra antaa surunpäivän tulla kansojen yli, ei sovi kristillisen kansan kylmäkiskoisesti antaa Jumalan varoituksen ohitse mennä eikä, karttamalla sen vitsausta, kääntyä pois Jumalasta, joka surun lähetti, vaan päin vastoin sen on noudattaminen Israelin hurskasta kuningasta, joka tuskan hetkenä aina ensiksi lähestyi Jumalata, kuten kuulemme hänen sanoistansa: Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa ja minun Jumalani tykö minä huudan. Ja kansan tulee näin kantaa murheensa ja surunsa Jumalan eteen, ei ainoastaan siten rukouksessa lievittääkseen sydämmen vaivaa, vaan syvemmin oppiakseen tuntemaan Jumalan pyhiä tarkoituksia tällä vitsauksella, ja vastaan- ottamaan uusia voimia Jumalan kädestä vaellukseen Herran teillä, joka vaellus ja uskollinen pysyminen Herran teillä juuri on jokaisen kansan sisimmän elämän vahvuutena ja elinvoimana, ajallisen ja ijankaikkisen onnen ehtona. Sillä surullakin on Jumalan käsissä pyhä tarkoituksensa ihmisen hyväksi, vaikka ihmismieli ei sitä siksi käsitä. Minun ajatukseni ei ole teidän ajatuksenne ja teidän tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra. Ihmissilmissä on suru onnettomuutta tai rankaistusta. Ja voipi niin ollakin asian laita, mikä maailman lihalliseen suruun tulee; sillä pyhä sana todistaa, että maailman murhe saattaa kuoleman. Mutta sama Jumalan pyhä sana lausuu myös, että se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu. Siitä asia siis riippuu, että suru tapahtuu Jumalan mielen jälkeen, että sydän aukenee Pyhän Hengen vaikutukselle, jonka kautta suru saapi vaikuttaa puhdistavana ja vahvistavana kasvatuskeinona, niinkuin Jumalan sen tahtookin.
Senkaltainen surun aika lepää nyt yli Suomen kansan. Kirkonkellojen ääni on joka päivä muistuttanut Suomen asukkaita etäisimmillakin tienoilla siitä surusta, joka kohtasi koko kansaa, kun kaikkivaltias Jumala tutkimattomassa viisaudessaan ajallisen kuoleman kautta kutsui pois rakkaan Suuriruhtinaamme Keisarillisen Majesteetin Alexander III:n, katkeraksi kaipaukseksi kaikille hänen avaran valtakuntansa asujaimille, kaikille niille kansoille, joidenka hyväksi hän pani kaikki voimansa, rakkautensa ja huolensa alttiiksi hamaan kuolemansa hetkeen saakka. Sillä kansojensa hyväksi hän eli ja vaikutti, kansojensa isänä ja ruhtinaana hän Jumalan edessä tahtoi vaeltaa. Kansallista perustusta hän harrasti ja kansan rakkautta hän pyysi. Ja että hän oli sen saavuttanutkin erinomaisessa määrässä, siitä todistivat kaikkien vilpittömät surun-osoitteet hänen aikaisin avatulla haudallansa, se kävi ilmi myös vieraittenkin valtojen ja kansojen yksimielisestä todistuksesta, että hänessä oli ollut etevin turva maailman rauhalle, joka kesti koko hänen hallitusaikansa, kaikille kansoille yhteiseksi siunaukseksi.
Senkaltainen kuva hurskaasta ruhtinaasta, joka mahtavalla keisari-istuimellaan nöyrästi kumartui kuningasten Kuninkaan eteen, aina kysyi Jumalan tahtoa, teki elämänsä työn Hänen nimessään ja heitti henkensä Hänen haltuunsa, on todellakin omansa kehoittamaan Suomen kansaa pyhittämään suruansa sillä tavoin, että kantaa sen nöyrällä mielellä elämän ja kuoleman Herran, ruhtinasten ja kansojen Kuninkaan eteen.
Sentähden säädetään täten että, vanhan kristillisen tavan mukaan, yleinen valitus-, katumus- ja rukouspäivä on Tammikuun 31 p. 1895 maassa vietettävä, jolloin on saarnattava seuraavien Jumalan sanasta valittujen tekstien johdosta; ja kehoitetaan siis kaikkia Evankelis-lutherilaista uskontoa tunnustavia Suomen Suuriruhtinanmaan asukkaita, ketään pois eroittamatta, olkoon mitä säätyä ja arvoa hyvänsä, sanottuna päivänä poistamaan kaikki maalliset askareet, sekä, kristillisesti valmistettuna saapua, Herran huoneesen, siellä rakennettavaksi Jumalan sanalla, virsillä, rukouksilla ja esirukouksilla; ja on muuten kaikki, mitä yleisten vuotuisten rukouspäivien säällistä viettämistä varten on säädetty ja käsketty, myös tämänkin valituspäivän suhteen noudatettava ja täytettävä; ollen kaikkein asianomaisten velvollisuutena säännöllisesti julistuttaa tämä Käsky ja tarkasti valvoa sen noudattamista. Helsingissä Joulukuun 22 p. 1894.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
C. TUDEER.
O. GADD.
H. MOLANDER.
AUGUST NYBERGH.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
Gustaf Rancken.
Kiitos-Rukous
Hänen Majesteettinsa Keisarin-Suuriruhtinaan Aleksander III:n kuoleman johdosta.
Annettu Helsingissä, 2 p:nä Marraskuuta 1894.
Kaikkivaltias Jumala, laupias Isä. Sinä, joka asut korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla särjetty ja nöyrä henki on. Särjetty ja sureva kansa astuu tänäpänä Sinun kasvois eteen, Sinä kuningasten Kuningas, joka tutkimattoman pyhän neuvos mukaan olet miehuusijän täydessä voimassa tästä elämästä kutsunut pois meidän rakkaan Suuriruhtinaamme Aleksander III:n, kaiken Venäjänmaan Keisarin ja Itsevaltiaan, enemmän kuin 13 vuotisen onnellisen ja rauhallisen hallituksen jälkeen ja kaikille hänen alamaisilleen kaipaukseksi ja suruksi.
Ijankaikkinen Jumala. Me nöyristymme Sinun kaikkivaltiaan tahtosi alle, tietäen, että kaikki mitä Sinun kädestäsi käy, olkoon suru tai ilo, jos lyöt maahan taikka nostat, se tapahtuu meidän tosi hyväksemme. Katso, Sinä annoit voideltullesi hurskaan mielen, joka vihasi valhetta ja rakasti totuutta ja lausui oikiat tuomiot. Sinä annoit hänelle korkean istuimen ja vallan väkevien neuvossa hillitsemään vihan uhkaavia oireita maailman kansoissa ja edistämään rauhan työtä suuressa valtakunnassaan. Sinä soit meidänkin kansallemme ja isänmaallemme rauhallisen kehityksen hänen mahtavan valtikkansa alla. Taivaallinen Isä, opeta meitä kiittämään Sinua kaikesta, mitäs meille antanut olet hänen, Sinun palveliasi, kautta. Opeta meitä tässäkin maansurussa, jonka Sinun viisautesi päällemme laskenut on, näkemään isällistä kättäsi, tuntemaan ja tunnustamaan syntimme Sinun edessäs ja Sinun tykönäs hakemaan ja löytämään ojennusta, uudistusta ja voimaa, nöyrässä luottamuksessa Sinun nimessasi miehekkäästi vastaanottamaan kaikkia tuntemattoman tulevaisuuden vaiheita. Laupias Isä, kaiken lohdutuksen Jumala, lohduta Sinä armollas niitä, jotka suruun sortuneina seisovat rakkaan nukkuneen ruhtinaamme haudalla, hänen katkeraan murheesen jäänyttä rakasta korkeaa puolisoansa ja lapsiansa sekä koko keisarillista huonetta ja kaikkia niitä tuhansin tuhansia hänen suuressa valtakunnassaan, jotka nyt kantavat sydämensä kaipauksen Sinun kasvoisi eteen. Kuule heitä ja meitä kaikkia Herra, meidän väkevyytemme ja voimamme, meidän turvamme ahdistuksen päivänä, kalliin vapahtajamme Jesuksen Kristuksen tähden. Amen.