Kejsarillisen Majestetin
PLACATI
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä.
jotka
yli koko Suomen Suuren Ruhtinanmaan juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana vuonna 1817.
Annettu St. Pietarborisa s. 19 (31) p. Joulukuusa 1816.
Me Alexander I:nen jne.
Taritsemme Teille, Meildä rakastetuille Meidän uskollisille Alamaisillemme Lutheruxen Opista Suomen Suuren Ruhtinanmaasa Meidän erinomoisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan Kaikkivaldian kanssa!
...
Me olemme aina rakastetut Alamaiset, ja erinomattain siitä ajasta, koska Me Jumalan Edeskatsomuxen säännästä nousimme Meidän Isäimme Keisari-Istuimelle, niiden laviain ja raskasten murhetten alla, kuin tämä Meidän kallis kutsumuxemme vaatii, kiitollisudella havainneet tämän Uskon opin siunatun vaikutuxen, että pyhittää sydämmen aivoituxia, lohduttaa vastonkäymisen hetkisä, parandaa myötäkäymisesä, ja että yhteisesti johdattaa Meidän jalkamme rauhan ja autuden tiellä. Yxivakaiset olit Meidän murhemme Meidän Valdakundamme parhasta, eteenotetut Jumalan avuxi huutamisella ja pitkitetyt uskalluxella Hänen suojeluxeensa; mutta Meidän hallituxemme alla on ollut aikoja, joina taikka ihmisen heikkous, taikka myöskin väkivallan ja kavaluden juonet ovat näkyneet estävän Meidän Isällisiä tarkoituxiamme, ja se oli näinä surullisina aikoina ainoastans Uskonoppi, kuin ylöspiti Meidän sydämmemme ja ymbäri piiritti Meitä voimalla toivomaan asiain saavan onnellisemman lopun. Voimalliset ja lukemattomat Viholliset asetit itsens Meidän vapauttamme ja menestystämme vastaan; mutta Uskonoppi valmisti Meidän kätemme sotaan ja Herran väkevys Meitä ei ylön andanut. Meidän Valdakundamme rajat uloslevitettiin, ja niiden kanssa Meidän voimamme ja kunniamme; mutta Uskonoppi neuvoi Meitä, ylpeilemästä huikendelevaisen onnen ylitse, ja nöyrydellä kiittämään Jumalata, joka andoi Meille laviamman tilan, että edesauttaa ihmisen sukukunnan parasta. Ja, rakastetut Alamaiset! jo Me Meidän murhemme kautta josakusa määräsä olemme edesauttaneet Teidän onnellisuttanne, jos Me sen kautta olemme voittaneet Teidän rakkauttanne, niin Me siinä havaitsemme vaikutuxen siitä uskalluxesta Jesuxen oppiin, kuin aina on täyttänyt Meidän sydämmemme, ja se on Meidän kunniamme, että rauhoitetulla omalla tunnolla Teidän edesänne todistaa, että niiden kehoitusten seasa, kuin Me leväten murheista nautitsemme Meidän kiivaudemme vahvistamisexi uusiin velvollisuxiin, on Uskonoppi se kallin Meidän sydämmellemme.
Me tunnustamme totisella tytyväisydellä sen hyväntahtoisuden, jolla Te, rakastetut Alamaiset, olette noudattaneet Meidän Isällisiä tarkoituxiamme, ja sen Alamaisen rakkauden, kuin Teillä on Meitä kohtaan; mutta emme kuitengaan taida salata Teildä Meidän murhettamme sen keviämielisyden ylitse tavoisa ja ajatuxisa, kuin on lähde Meidän aikamme onnettomuxiin, ja josta surettavat merkit myöskin Teidän seasanne ovat havaitut ja vieläkin havaitaan. Se ei ole ainoastans Uskonopin julkinen ylönkatse, kuin todistaa tapain pahennuxesta ja saattaa onnettomuden Maa- ja Kansakundain ylitse; ilman sitä löytyy myös yxi muoto väärin käyttää Uskonoppia, ...