(Julkiluettava saarnastuolista).
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa ulosantama
Plakaatti;
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinaanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1896.
Annettu Helsingissä, 6 päivänä Marraskuuta 1895.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut, Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa Suomenmaan evankelis-lutherin-uskoisille asukkaille:
Loppuunsa joutuva vuosi on ollut Suomen kansalle rauhallisen edistymisen ja runsaan siunauksen aika. Ne hyvät tulevaisuuden toiveet, jotka täyttivät mieliä kun vuosi takaperin valtaistuimelle astui ruhtinas, nuori ja rakastettava, ovat kauniisti toteutuneet: lempeän Hallitsijan pitäessä valtikkaa on kansa saanut lakiensa suojassa työtä tehdä aineellisen ja henkisen vaurastumisensa eteen. Ja sitä työtä on Jumala siunannut. Oli maamiehen mieli tosin painuksissa, kuu alkukesänä juuri hedelmällisimmissä osissa maata kestävä helle oli loppuun surkastuttaa vainioiden viljan. Taivas oli kuin vaski ja karkea maa janosi tuoreutta. Jo siltä näytti kuin kohtaisi muutenkin ahdistettua pää- elinkeinoa ankara isku, kuin kieltäisi Kaikkivaltias laajoilla aloilla niukankin ravinnon sekä ihmisiltä että eläimiltä. Mutta Herra koetteli vaan. Oikialla ajalla Hän aukaisikin syvyyden lähteet ja runsas kaste virvoitti janoavaa maata. Kun joutui elon-aika, oli kaikki muuttunut. Vainiot kantoivat runsaan kasvullisuuden ja salvot saatiin ylen täyteen. Toteutui sana: Herra sinä autat ihmiset ja eläimet. Kuinka kallis on sinun hyvyytes, Jumala, että ihmisten lapset sinun siipeis varjon alla uskaltavat. He täyttyvät sinun huonees runsaasta tavarasta ja sinä juotat heitä hekumalla niinkuin virralla. Ja tuo siunauksen virta ei ole rajoittunut yksin ajallisten ja ruumiillisten tarpeiden alaan. Samainen elävä lähde, josta loppumaton elämän voima vuodatti lahjoja ihmisten ruumiilliseksi tyydytykseksi, on edelleen ollut avoinna suomaan tavaroita, jotka laatuansa ovat katoomattomia. Ijäisyyden tietä kysyville ja vaeltaville on ollut tarjona hengellistä hyvyyttä, armon ja totuuden tavaraa; seurakunnan opettajakunta on ollut sitä jakamassa kasvavalla lämmöllä ja vakavuudella. Yhä tiheämpään on avattu oppilaitoksia, joissa nousevaan polvikuntaan teroitetaan maallista ja hengellistä tietoa, oikeuden ja totuuden tuntemista ja siten yhteiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi laskettu perustusta, joka on turvallisempi kuin aseiden paljous. Tosiaan on Suomen kansa täten saanut tuntea Jumalan hyvyyttä sekä luonnon että armon valta- kunnassa.
Kristityn kansan tulee tunnustaa että kaikkinainen hyvä lahja tulee ylhäältä valkeuden Isältä sekä uskoa itsensä ja tulevan aikansa Korkeimman turviin. Niin tekivät isämme entisinä aikoina ja säilyivät kovissakin onnen vaiheissa. Ja kuinka tarpeellista sentään on että Suomen kansa edelleen niin tekee, vähäinen kansa, jonka Kaikkivaltias on asettanut asumaan kaukana kylmän pohjantähden alla ja jolle ei ole sentakia suotu ajallista rikkautta eikä valtaa. Yksin Herra olkoon lujana linnana, niin yksityisen kuin kansakunnankin. Käyköön itsekukin syntiänsä tunnustaen, avuksi huutaen ja ylistellen Hänen eteensä, joka kaukaisesta muinaisuudesta asti niin ihmeellisesti on ohjannut kansamme vaiheita, ja joka ilmoitetussa sanassa edelleen lupaa olla niiden apuna, jotka Häneen turvautuvat.
Valmistaaksensa tähän tilaisuutta tahtoo Keisarillinen Senaatti vuodeksi 1896 säätää neljä yhteistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää vietettäväksi sunnuntaisina Maaliskuun 1:nä, Kesäkuun 7:nä, Elokuun 9:nä ja Lokakuun 18:na päivinä sekä saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä määrätä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit, ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuri- ruhtinaanmaan evankelis-lutherin-uskoisia asukkaita, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä sekä käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa että myöskin hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kodeissa oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena, tämä käsky säännöllisesti julistuttaa ja sen noudattamista tarkoin valvoa. Helsingissä, Marraskuun 6 päivänä 1895.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
C. TUDEER.
G. v. ALFTHAN.
A. A. JÄRNEFELT
O. GADD.
H. MOLANDER.
AUGUST NYBERGH.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
F. Nordlund.