Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus
Suomen Aleksanderin-Yliopiston dosenteista.
Annettu Helsingissä 20 p:nä Kesäkuuta 1895.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Muuttaen Aleksanderin-Yliopiston asetusten 119, 166 ja 231 §:ää, Armollista Julistusta 3 p:ltä Joulukuuta 1860 tarkemmasta määräyksestä miten dosentteja on otettava mainittuun Yliopistoon, sekä 30 p:nä Toukukuuta 1871 annetun armollisen julistuksen 11, 14, 15 ja 17 §:ää, joka julistus sisältää muutoksia ja lisäyksiä muutamiin mainittuin asetusten osiin ja muihin niihin kuuluviin asetuksiin, täten armossa säädetään niinkuin seuraa:
1 §.
Kun joku haluaa päästä jonkun tieteen dosentiksi Yliopistoon, niin julkaiskoon opinnäytteeksi väitöskirjan jostakin siihen tieteesen kuuluvasta oppiaineesta. Jos asianomainen tiedekunta tai osasto, asianmukaisten väittäjäisten perästä, katsoo tekijän sillä väitöskirjalla näyttäneen itsellään olevan perusteelliset tiedot ja itsenäisen tieteellisen tutkimisen kykyä niin myös että hän on tyydyttävästi on puolustanut väitös- kirjaansa, ja jos tiedekunta tai osasto sen ohessa, yksityisen jäsenensä arvostelun perustuksella, todistaa väitöskirjan- tekijällä olevan ne ominaisuudet, jotka tekevät hänen soveliaaksi hoitamaan opettajantointa Yliopistossa, niin ilmoittakoon tiedekunta tai osasto sen Konsistorille, jonka tulee, asiata harkittuaan ja jos hakija muun puolesta on täyttänyt mitä Yliopiston opettajaksi pääsemistä varten on säädetty, laittaa Kanslerille esitys ehdolla olevan nimittämisestä.
2 §.
Opinnäytettä dosentinvirkaa varten älköön julkaisko muu kuin se, joka on suorittanut kaikki tohtorinarvon saamiseksi siinä tiedekunnassa, jossa hän dosentinvirkaa hakee, määrätyt kokeet. Kuitenkin on se tiedemies oikeutettu suorittamaan opinnäytteet dosentinvirkaa varten, joka, vaikka ei olekaan hankkinut oppiarvoa Yliopistossa, julkaisemillaan teoksilla on saattanut itsensä tunnetuksi perusteellisista tiedoistaan niissä aineissa, jotka kuuluvat siihen tieteesen, jossa hän aikoo hakea dosentinvirkaa.
Myöskin on tiedekunnalla tai osastolla valta ilman eri väitöstä dosentinviran saamiseen puoltaa lisentsiaattia tai tohtoria, joka lisentsiaatin- tai tohtorinarvoa varten, kirjoittamallaan väitöskirjalla ja sen lisäksi julkaisemillaan sekä tiedekunnan tai osaston tutkittavaksi antamillaan teoksilla on näyttänyt itsellään olevan semmoisen tieteellisen taidon ja kyvyn kuin 1 §:ssä on sanottu, ja jonka opettajaksi- sopivaisuus myöskin on asianmukaisesti todistettu.
3 §.
Yliopiston vuosirahansääntöön otetut dosentinapurahat jaetaan siten, että jumaluusopillinen, lainopillinen ja lääke- tieteellinen tiedekunta saavat yhden apurahan kukin, filosofillisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellinen osasto viisi ja fysillis-matemaattinen neljä, mutta loput apurahat, samoin kuin vuosirahansääntöön otetut apurahan- korotuksetkin annetaan pois tiedekuntajakoon katsomatta.
4 §.
Dosentinapurahat ovat asianomaisen tiedekunnan tai osaston ehdotuksesta Konsistorin annettavat kolmeksi vuodeksi kerrallaan dosenteille, joiden on katsottu opettajantoiminnallaan ja tieteellisillä tutkimuksillaan sitä etupäässä ansainneen, ja tulee asianomaisen tiedekunnan tai osaston, joka kerta kuin ehdottaa dosenttia apurahan saantiin, ilmoittaa miten hänen opettajantoimintansa tulisi järjestettäväksi. Vuosirahansäännössä olevat apurahan- korotukset annetaan dosenteille, jotka suuremmilla ansioillaan ovat tehneet itsensä sen arvoisiksi. Konsistori saa myös Varakanslerin suostumuksella niistä säästöistä, mitä ehkä syntyy dosentinapurahastoon, antaa isompia tai pienempiä lahjapalkkioita niille dosenteille, jotka ovat sitä ansainneet. Jos joku heistä nauttii jotakin muuta apurahaa, niin otettakoon se lukuun lahjapalkkiota määrättäessä.
Konsistorin päätökset tässä §:ssä mainituista kohdista alistetaan varakanslerin tutkittavaksi ja vahvistettavaksi.
5 §.
Dosentinapurahaa ei saa sama henkilö nauttia pitempää aikaa kuin 9 vuotta. Kuitenkin myönnettäköön siitä päälle pitennystä poikkeustilassa dosentille, jonka Yliopistoon jääminen katsotaan sille erittäin hyödylliseksi.
6 §.
Apurahaa nauttiva dosentti olkoon velvollinen julkisesti luennoimaan kaksi tuntia viikossa; ja Konsistorin tulee, asianomaisen tiedekunnan tahi osaston ehdotuksesta, harkita minkä verran luentoja sopii korvata muulla opetuksella tahi tieteellisellä toiminnalla.
7 §.
Dosentti, joka ilman laillista syytä ei ole kolmen vuoden aikana toimittanut opettajantyötä Yliopistossa, älköön enään siihen Virkaan jääkö. Mikäli Yliopiston vallassa on, saapi dosentinvirkaa pitää vakinaisen viran ohessa sama henkilö, jos Konsistori katsoo sen tarpeelliseksi ja Varakansleri siihen suostuu.
8 §.
Dosentti on oikeutettu siviilisellä, kirkollisella ja koulun- opettajan virkauralla lukemaan hyväkseen virkaylennyksen ja pensionin saamista varten sen palvelusajan, minkä hän on ollut toimessa Yliopiston dosenttina. Nuhteettomasta palveluksesta saataviin kunniamerkkeihin ja lahjapalkkioihin nähden on voimassa mitä siitä on erittäin säädetty.
9 §.
Virastaan erotessaan on professori oikeutettu siihen palvelusaikaan, mikä vaaditaan koko palkan eläkkeeksi saamiseen, lukemaan senkin ajan, minkä hän on toiminut Yliopiston dosenttina.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 20 p:nä Kesäkuuta 1895.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimesään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
G. v. ALFTHAN.
H. MOLANDER.
AUGUST NYGERGH.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
S. Aejmelaeus.