Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
maatilojen osittamisesta.
Annettu Helsingissä, 12 p:nä Kesäkuuta 1895.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenajänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä Me täten maatilojen osittamisesta säädämme niinkuin seuraa:
I Luku.
Yleisiä säännöksiä.
1 §.
Isojaolla erotettuja tai vanhastaan yksinäisinä olleita rälssi- ja perintötaloja sekä myöskin sellaisista taloista halkomisen tahi lohkomisen kautta syntyneitä tiloja saapi tästälähin esteettä halkoa, jos vain joka osa tekee vähintään yhden kolmassadasosan manttaalia ja sillä sen ohessa on vähintään viisi hehtaaria veronkannattavaa maata.
Ulkosaarilla meressä olevia ja pääasiallisesti kalastuksesta verotettuja tiloja saatakoon kuitenkin halkoa niitten maa-alaan katsomatta.
2 §.
Maatiloja, jotka ovat 1 §:ssä mainittua luontoa ja laatua, olkoon niinikään lupa, siinä säädetyllä rajoituksella, määräalan tahi määräaloja erilleen ottamalla, niinkuin alempana määrätään, lohkoa useampiin itsenäisiin tiloihin, joista kullakin on vastaava manttaali ja vero.
Maakappaleita tahi saaria, jotka kuuluvat vissiin tilaan, vaan ovat vanhastaan olleet toisen tilan rajojen sisällä, saatakoon lohkomalla murtaa itsenäisiksi tiloiksi, vaikka niillä ei olekaan 1 §:ssä mainittua suuruutta.
Älköön lohkomalla muodostettu uusi tila käsittäkö useampaa kuin kolme eri tiluskappaletta, pienempiä saaria lukuun ottamatta.
3 §.
Rälssi- tai perintötilasta, jonka 1 §:n mukaan saa halkoa, olkoon myöskin sallittu, manttaalia ja veroa jakamatta, alempana säädetyssä järjestyksessä erottaa määrättyä maata, koskea taikka jaettua kalavettä emätilalle palkintoveroa suorittavaksi palstatilaksi, jos emätila, palstatilaa lukuun ottamatta, nousee itsenäiselle tilalle 1 §:ssä myönnettyyn vähimpään suuruuteen; kuitenkaan ei palstatilaksi saa erottaa maa-aluetta, jonka veron- kannattavat tilukset tekevät enemmän kuin kymmenen hehtaaria, jos tämä voidaan 2 §:n mukaan itsenäiseksi tilaksi erottaa.
Palkintoveron pitää vastata mitä emätilan yleisistä ulosteoista ja rasituksista palstatilan osalle tulee kumpasellekin osittamisessa maakirjatalon suhteen vahvistetun suuruusmitan mukaan. Vuotuisen palkintoveron määrä lasketaan ja määrätään rahassa niinkuin 27 ja 28 §:ssä sanotaan.
Älköön palstatila käsittäkö useampia tiluskappaleita, ellei erinomaisia syitä siihen ole.
4 §.
Kruunulla tahi kunnalla olkoon, jos se omaa sen luontoisen ja laatuisen maatilan, kuin 1 §:ssä mainitaan, oikeus ottaa tilan yleiset ulosteot ja rasitukset vastataksensa sekä siinä järjestyksessä, joka paIsta-alan erottamisesta on säädetty, osittaa koko tila palstatiloiksi, joista kustakin on suoritettava vastaava palkintovero kruunulle tahi kunnalle.
5 §.
Palstatilan saapi osittaa useammiksi palstatiloiksi, joista kustakin on suoritettava vastaava palkintovero emätilalle tai, 4 §:ssä mainituissa tapauksissa, kruunulle tahi kunnalle.
6 §.
Vakaalla asukasoikeudella hallittuja kruununtaloja sekä sellaisista taloista halkomisen tahi lohkomisen kautta syntyneitä tiloja saapi halkoa ja lohkoa niillä ehdoilla, jotka rälssi- ja perintötaloihin nähden ylempänä ovat säädetyt; mutta palstatilan erottaminen kruununtilasta olkoon ainoastaan siinä tapauksessa sallittu, että erotettu ala on kruunun tarpeeksi käytettävä.
Sama laki olkoon sellaisista, kaupungin tai yleisen laitoksen omaamista tiloista, joita vakaalla asukasoikeudella hallitaan; kuitenkin niin, että palstatilan erottaminen sellaisesta tilasta on myös kaupungin tahi laitoksen tarpeeksi luvallinen.
7 §.
Mitä talojen osittamisesta on säädetty, noudatettakoon soveltuvissa kohdin myöskin erikseen verotettuihin torppiin ja ulkopalstoihin nähden, joita omistusoikeudella taikka vakaalla asukasoikeudella hallitaan; kuitenkin niin, että jokaisen osan, joka halkomisen tahi lohkomisen kautta syntyy, kuin myös emätilan, erottamisen tapahduttua, pitää sisältämän vähintään viisi hehtaaria veronkannattavaa maata.
8 §.
Postitaloa älköön Senaatin luvatta ositettako.
9 §.
Isojaolla erotettujen tai vanhastaan yksinäisinä olleiden tilain kesken olleiden tilain kesken olkoon lupa vaihtaa määräaloja, jollei kummankaan tilan suuruusmitta maakirjatalon suhteen muutu. Jos maalla, joka toiseen vaihdetaan, on rakennus, tehdas tahi muu sellainen laitos tahi jos siihen on joku erityinen etu yhdistetty ilman kiinnityksen omistajan kirjallista suostumusta sallittako.
10 §.
Kun tila ositetaan, älköön toiselle osalle pidätettäkö muuta oikeutta toisen osan alueella oikeus tiehen, karjanajoon, vesipaikkaan, veden johtamiseen rakennukseen tahi nostamiseen sekä venevalkamaan ja kalastuspaikkaan.
Kuitenkin sallittakoon rakennuksen, viljelyksen, pystymetsän ja muun senkaltaisen korvaamiseksi enintään kymmenen vuoden ajaksi määrätä toiselle osalle apumaksu toiselta; ja olkoon tämä semmoisesta apumaksusta panttina, jos ei apumaksua ole oltu suorittamatta pitempää aikaa kuin Maakaaressa muusta ulosteosta sanotaan.
11 §.
Ilman erityistä välipuhetta ei palstatilalla ole osaa veteen eikä vesijaksoon,vaikka se siihen ulottuukin.
12 §.
Kun halkominen tapahtuu, voi kuvernööri ulosmuutetulle osalle, sekä niin-ikään lohkomisessa ja palstatilan erottamisessa erilleen otetulle osalle, jos se on maanviljelys- tilaksi tarkoitettu, suoda vapauden enintään kymmeneksi vuodeksi kaikista yleisistä ulosteoista ja rasituksista, jos ne samaksi ajaksi ovat otetuttoisen osan yksinään vastattaviksi. Kuitenkin olkoon ulosmuutettu tahi erilleenotettu osa taikka, jos se on kruununluontoinen, hallinto-oikeus siihen vapaa- vuosienkin aikana panttina sen osalle tulevista ulosteoista.
13 §.
Älköön tilaa pidettäkö ositettuna, ennenkuin välirajat ovat pyykitetyt ja kartalle pannut sekä osat eri tiloiksi 3 luvussa mainittuun maarekisteriin kirjoitetut, eikä tilusvaihtoa tapahtuneena, ennenkuin pyykitys on toimitettu ja vaihto- maarekisteriin merkitty.
14 §.
Oikeus rälssi- ja perintötilan osittamiseen on sen omistajalla. Sen ohessa on kullakin, jolla sellaisessa tilassa on laillisesti määrätty osansa, oikeus antaa halkomalla murtaa se erilleen. Jos joku ilman edelläkäynyttä laillista osittamista on toiselle luovuttanut määräalan tilastaan eri kiinteistönä omattavaksi ja hallittavaksi, olkoon myös jälkimäinen, niin kauan kuin tila on luovuttajan tai hänen perillisensä tahi jonkun omana, joka on luovutuksen hyväksynyt, oikeutettu sen alan erilleen otattamaan lohkomisella taikka, kun luovuttamisvälikirjassa niin on määrätty, palstatilaksi erottamisella. Mutta ennen- kuin osittaminen on tapahtunut, älköön häntä siten luovutetun alan omistajana pidettäkö.
Kruununtalon laillisella asukkaalla olkoon, mitä sen osittamiseen tulee, sama valta kuin rälssi- ja perintötiloihin nähden 1 momentissa on omistajalle ja osakkaalle myönnetty; ja olkoon asukkaalla niinikään oikeus tiluksia talon ja muun tilan välillä vaihtaa.
15 §.
Mitä tulee osittamisen kautta syntyneiden rälssi- ja perintö- tilojen luovutukseen ja lainhuudatukseen sekä sellaisten tilojen kiinnitykseen, on noudatettava,mitä näissä kohdin on maalla olevasta maasta yleensä säädetty, kuitenkin niin, että palstatilan lainhuudatus suoritetaan yhdellä ainoalla lainhuudolla, kiinnekirjaa antamatta, ja ettei sellainen tila ole sukulunastuksen alainen eika sitä saa eläkkeestä kiinnittää.
Samoin pitää halkomisen tai lohkomisen kautta syntyneen kruununtilanhallinto-oikeuden saavuttamiseen ja Iuovutukseen nähden noudatettaman, mitä siinä kohden kruununtaloista yleensä on erittäin säädetty taikka vasta säädetään.
II Luku.
Miten on meneteltävä maatilojen osittamisessa.
16 §.
Halkominen, lohkominen ja palstatilan erottaminen ovat maanmittarin toimitettavat, ja on maanmittari, jollei alempana toisin sanota, kuvernöörin määrättävä.
Hakemuksen tällaista määräystä varten saapi jättää paikkakunnan kruununvoudille tahi nimismiehelle, jonka on velvollisuus toimittaa se kuvernöörille.
17 §.
Älköön maanmittaria määrättäkö maatilaa osittamaan, ennenkuin on selville saatu, että tilaa 1 luvun mukaan saa osittaa ja että hakija on oikeutettu panemaan sellaisen osittamisen toimeen; kuitenkin saa kuvernööri, jos selvitystä puuttuu ainoastaan osien suuruudesta, myöntää määräyksen sillä ehdolla, että siinä suhteessa annettuja ohjeita osittamisessa noudatetaan.
Jos halkomista pyydetään, pitää hakijan henkikirjan otteella tahi muulla tavoin näyttää ketkä ynnä hänen kanssansa ovat tilan osakkaat ja kuinka suurikunkin osa on.
18 §.
Eri määräyksettä saakoon, sitä anottaessa, maanmittari yhteydessä isojaon tai jaonjärjestelyn kanssa toimittaa tilan halkomisen sekä, kun hän on määrätty erityistä talonosaa erilleen murtamaan, sen ohessa samasta tilasta murtaa erilleen toisenkin osan, jos se osien suuruuteen nähden saa tapahtua ja se, joka sellaista toimitusta pyytää, omistus- tai asukasoikeutensa todistamiseksi näyttää pöytäkirjan hänelle myönnetystä lainhuudosta taikka hänelle annetun kiinne-, perintö- tahi imissionikirjan.
Lohkomisen ja palstatilan erottamisen toimittakoon maanmittari niinikään asiallisen pyynnöstä ilman määräystä; kuitenkin pitää hänen siinä tapauksessa heti, otettuansa toimen vastaan, siitä antaa lääninmaanmittarille tieto.
19 §.
Halkominen toimitetaan, niinkuin siitä erittäin on säädetty, noudattamalla kuitenkin, että välirajat ovat paalutettaessa taikka kohta sen jälkeen pyykitettävät. Kun halkomistoimitus on saanut lain voiman, tulee lääninmaanmittarin maa- rekisteriin merkitä osat eri tiloiksi ja siitä kirjoittaa todistus kartalle ja osituskirjaan; ja on kihlakunnanoikeuden tehtävä halkomistoimitusten vahvistamiseen nähden tästä lähtien lakkaava.
Jos halkominen on tapahtunut ehdollisen määräyksen perusteella tahi ilmanmääräystä taikka jos on nostettu kysymys vapaavuosista, taikka sellainen erimielisyys ilmaantunut, josta 20 §:ssä mainitaan, lähettäköön lääninmaanmittari asiakirjat oman lausuntonsa kanssa kuvernöörille ja odottakoon hänen päätöstänsä asiassa, ennenkuin kirjoittaminen rekisteriin tapahtuu.
20 §.
Kun halkomalla jaetaan tila, jolle palkintovero palstatilalta on tuleva, pitää palkintovero annettaman jommalle- kummalle osalle sekä vastaavassa suhteessa korotettaman tämän ja vähennettämän toisen osan manttaali ja vero.
Elleivät asialliset voi sopia, kummanko osan pitää saada palkintovero, olkoon kuvernöörin asiana tästä määrätä.
21 §.
Jos tila on lohottava tai ala siitä palstatilaksi erotettava, pitää maanmittarin käydä ja pyykittää sekä kartalle panna välirajat, jonka jälkeen, ellei asiallinen pyydä uutta mittausta ja jyvitystä, viime jaossa tehty jyvitys tai luokitus tarkastetaan ja tarpeen mukaan oikaistaan. Sitten laskekoon maanmittari jyvityksen ja luokituksen perustuksella, suuriko osa maakirjatalosta kumpikin alaon, sekä lohkomisessa eri osain vastaavan manttaalin ja veron, ja palstatilan erottamisessa vuotuisen palkintoveron määrän 27 §:ssä säädettyin perusteiden mukaan.
Nyt mainituita tehtäviä toimittaessaan on maanmittarin noudattaminen, mitä niistä on säädetty tai vasta säädetään.
22 §.
Kolmenkymmenen päivän kuluessa sen jälkeen kuin 21 §:ssä mainittu toimitus on päättynyt, lähettäköön maanmittari kartan ja muut asiakirjat lääninmaanmittarille, joka toimituksen tarkastettuansa jättää asian ynnä oman lausuntonsa kanssa läänin kuvernöörille.
Kuvernöörin tulee sitten vahvistaa osittamisessa syntyväin tilain osuussuhde maakirjataloon verraten sekä niiden manttaali ja vero taikka, palstatilan erottamisessa, se määrä, joka vuotuisena palkintoverona 27 §:n mukaan on suoritettava kuin myöskin määrätä, onko pyydettyjä vapaavuosia myönnettävä ja montako.
...
26 §.
Palstatilan erottamisessa tehdään kartta ainoastaan erotetusta alasta. Kuitenkin pitää siihen myöskin otettaman sellaisia kiinteitä yhtymäkohtia osittaniatto-man tilan kartasta, että saman alan rajat niiden johdolla voidaan ulkona kedolla löytää ja panna viimeksisanottuun karttaan.
29 §.
Tilusvaihto tilain kesken toimitetaan noudattamalla soveltuvissa kohdin, mitä lohkomisesta ja palstatilan erottamisesta ylempänä on säädetty.
Jos tiluksia vaihdetaan eri lääneissä olevain tilain kesken, olkoon asiallisella lupa oman mielensä mukaan käyttää asianmukaisia viranomaisia kummassa läänissä hyvänsä; älköön vaihtoa kuitenkaan katsottako päättyneeksi, ennenkuin se on merkitty toisenkin läänin maarekisteriin, jota varten lääninmaanmittarin tulee heti lähettää viimeksi mainitun läänin lääninmaanmittarille ote maarekisteristään.
III Luku.
Erityisiä määräyksiä.
30 §.
Jokaisessa läänissä pidetään maanmittauskonttorissa maarekisteriä, joka, mainiten kunnittain ja kylittäin sekä maakirjanumeron mukaan kaikki läänissä olevat maatilat, sisältää tiedon kunkin tilan nimestä, rekisterinumerosta, maanluonnosta ja tilusaiasta, sen suuruusmitasta koko talon suhteen ja tilalle ehkä lasketusta manttaalista, milloin sen rajat ovat isojaolla tahi osittamisella määrätyt sekä siinä lainmukaisesti syntyneistä rasiteoikeuksista ja velvollisuuk- sista kuin myös viittauksen kartastoon ja osituskirjoihin; ja on muuten Senaatin asiana antaa tarkempia ohjeita maarekis- terin laatimisesta ja pitämisestä sekä vahvistaa rekisterin kaava.
31 §.
Maatilaa ositettaessa on jokaiselle siinä syntyvälle tilalle pantava eri nimi ja rekisterinumero.
32 §.
Jos lainhuuto tahi kiinnitys on annettu määräosalle jakamattomasta tilasta, tahi kiinnitys semmoiseen osaan vahvistettu, ja jos tila sitten halkomalla jaetaan, katsottakoon lainhuudatus tai kiinnitys koskeneen uusista tiloista sitä, joka oli otettu erilleen puheenalaisen osan omistajalle.
33 §.
Palstatilaa, jota pääasiallisesti käytetään tonttimaaksi taikka teollisuutta tahi muuta senkaltaista tarkoitusta varten, älköön omistajan suostumuksetta otettako jaonjärjestelyyn.
...
36 §.
Jos toisesta tilasta toiselle on luovutettava osa vesijätöstä, joka järveä tai jokea laskemalla on syntynyt, pitää, noudattamalla mitä lohkomisesta ylempänä on säädetty, manttaalia ja veroa, jos syytä siihen on, vastaavassa suhteessa edelliseltä tilalta vähennettämän ja jälkimäiselle lisättämän, sekä luovutus maarekisteriin merkittämän.
Miten on meneteltävä maata yleiseen tarpeesen luovutettaessa, on erittäin säädettetty.
42 §.
Tämän asetuksen noudattaminen alkaa 1 päivänä Tammikuuta 1896.
Jos maatilan osa sitä ennen, asiaa koskevain asetusten mukaan Joulukuun 19 päivältä 1864, Helmikuun 19 päivältä 1883 ja Maaliskuun 1 päivältä 1886 on luovutettu, eikä laillista lohkomista tahi palstatilan erottamista ole toimitettu, pitää osittaminen pantaman toimeen viiden vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä asetus on astunut lailliseen voimaan, sillä uhalla että luovutussopimus muuten on voimaton kolmatta henkeä vastaan.
43 §.
Tämän asetuksen kautta kumotaan asetukset Kesäkuun 30 päivältä 1747 ja Maaliskuun 1 päivältä 1852, jälkimäinen mikäli se koskee talon halkomista, 5 kohta Huhtikuun 27 päivänä 1868 annetussa asetuksessa, muun muassa, muutamain oikeudenkäymisjärjestystä koskevain lainpaikkain muuttamisesta ja kumoomisesta, mikäli mainittu kohta koskee riitoja perintötilain halkomisesta, sekä asetus Helmikuun 19 päivältä 1883 tilusten lohkomisesta ja maan erottamisesta rälssi- ja perintötiloilla ja asetus Maaliskuun 1 päivältä 1886 muutamista erityisistä tilusten lohkomisen ja maan erottamisen lajeista; jonka ohessa tämänkautta muutetaan sekä asetus Kesäkuun 6 päivältä 1883 asukasoikeudesta kruununtiloilla, mikäli se koskee sellaisten tilojen halkomista, että 67 ja 68 § Toukokuun 15 päivänä 1848 annetussa armollisessa ohjesäännössä maanmittauksesta ynnä muusta, kuin myöskin mitä muuten viimemainitussa ja muissa asetuksissa maatilojen osittamisesta on säädetty toisin kuin tässä asetuksessa määrätään.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 12 p:nä Kesäkuuta 1895.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
G. v. ALFTHAN.
H. MOLANDER.
AUGUST NYBERGH.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
G. E. Fellman.