Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
säästöpankeista.
Annettu Helsingissä, 19 p:nä Kesäkuuta 1895.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä olemme Me armollisesti vahvistaneet seuraavan asetuksen säästöpankeista noudatettavaksi Tammikuun 1 päivästä 1896.
1 §.
Säästöpankilla tässä asetuksessa tarkoitetaan rahalaitosta, jonka on määrä, perustajain tahi niiden oikeudenhaltijain saamatta nauttia hyväkseen voittoa liikkeestä, ottaa yleisöltä rahaa korkoa kasvamaan ja lisäämällä korot pääomiin, niitä yhä kartuttaa sekä irtisanomisen mukaan maksaa rahat takaisin.
2 §.
Paitsi postisäästöpankkia älköön mikään muu rahalaitos kuin semmoinen, joka 1 §:ssä mainitaan, olko oikeutettu käyttämääu säästöpankin nimitystä. Jos sitä kuitenkin tehdaän, tulee kuvernöörin määrätä se oikaistavaksi.
3 §.
Niiden, jotka tahtovat perustaa säästöpankin, tulee olla hyvämaineisia Suomen kansalaisia, vähintäänkin viisi luvultaan; kuitenkin olkoon myös kunta oikeutettu, säästäväisyyden edistämiseksi kunnassa, perustamaan säästöpankin.
Säästöpankin perustajain pitää siltä viranomaiselta, jonka Keisari ja Suuriruhtinas on sitä varten määrännyt, hakea vahvistusta säästöpankille hyväksyttyihin sääntöihin, ja on silloin myöskin todistettava että niin iso kantarahasto, kuin säännöissä määrätään, on säästöpankille merkitty tahi jo olemassa...
4 §.
Säästöpankin kantarahasto ei saa olla tuhatta markkaa pienempi, ellei se viranomainen, jonka toimena säästöpankin sääntöjen vahvistaminen on, erityisiin asianhaaroihin nähden myönnä että kantarahasto määrätään pienemmäksi summaksi.
5 §.
Keisarin ja Suuriruhtinaan on asia määrätä miten säästöpankkeja on yhteiskunnan puolesta silmällä pidettävä.
6 §.
Säästöpankin asioita hoitavat säästöpankin isännät ja sen hallitus.
Isännät, jotka säästöönpanijain edustajina pitävät silmällä säästöpankin hallintoa, valitaan määräajaksi sillä tavoin kuin säännöissä sanotaan. Isäntäin lukumäärä ei saa olla viittä pienempi.
Isännät ovat ainakin kerran vuodessa kutsuttavat varsinaiseen kokoukseen, ja heidän tulee: valita sekä hallituksen jäsenet tietyksi, säännöissä määrätyksi ajaksi, että myöskin joka vuosi tilintarkastajat säästöpankin hallintoa tarkastamaan; päättää hallitukselle annettavasta vastuunvapaudesta tahi siitä, mihin toimeen on ryhdyttävä, jos vastuunvapaus kielletään; sekä ratkaista kysymyksiä, joita ekkä nostetaan vararahaston 16 §:ssä mainitun ylijäämän käyttämisestä; ja on isäntäin muuten päätettävä niistä asioista, jotka sääntöjen mukaan ovat heidän kovat heidän käyteltäviään. Isäntä, joka sen ohessa on hallituksen jäsen, älköön olko tilintarkastajia valitsemassa älköönkä hallituksen vastuunvapaudesta päättämässä.
Hallitus pitää säästöpankin toiminnan suoranaista johtoa ja sen tulee kaikissa jutuissa kantaa ja vastata säästöpankin puolesta, niin myös päättää asioista, joiden ratkaiseminen ei ole isännille pidätetty.
Säästöpankin isäntä älköön olko saman säästöpankin virkamiehenä, ellei sitä, erityisiin asianhaaroihin katsoen, säännöissä nimenomaan myönnetä.
Tieto säästöpankin hallituksen jäsenistä on sen toimesta sopivalla tavalla yleisölle annettava, josta sääntöihin on pantava tarkempi määräys.
7 §.
Säästöpankin hallituksen jäsen älköön siitä toimestaan saako palkkiota, elleivät säännöt sitä nimenomaan myönnä; palkkiota ei saa kuitenkaan ottaa muista varoista kuin säästöpankin omain rahastojen tuloista.
Isännällä ei ole missään tapauksessa oikeutta saada siitä toimestaan palkkiota.
8 §.
Säästöpankki älköön käyttäkö muunlaista lainanottoliikettä kuin mikä 1 §:ssä mainitaan; älköönkä säästöpankki sitoutuko muuta kuin määräajan kuluttua irtisanomisen jälkeen maksamaan takaisin talteenpantuja rahoja; kuitenkin on sen hallituksella valta, milloin se haitatta voi tapahtua, myöntää niitä poismaksettavaksi irtisanomisajan umpeen kulumista odottamatta. Satunnaisten rahantarpeiden täyttämiseksi olkoon säästöpankilla oikeus ottaa lainoja ja avata kreditiivi- tili.
Säästöpankin rahoja ei saa lainaksi antaa muuta saamistodistetta kuin velkakirjaa vastaan; ja on, ellei lainaa anneta vaadittaessa takaisin maksettavaksi, velkakirjaan merkittävä vissi, enintään kuuden kuukauden irtisanomisaika.
9 §.
Lainaa ei saa säästöpankin varoista antaa velkasitoumusta vastaan, jonka täyttämisestä sen säästöpankin hallituksen jäsen tai varajäsen tahi siinä säästöpankissa palveleva virkamies lainanottajana tai takausmiehenä vastaa.
10 §.
Säästöpankin varoista on semmoinen määrä, joka vastaa vähintäänkin kymmenettä osaa siitä, mitä säästöönpanijoilla viime tiliilpäätöksen mukaan on saamista, tilitettävä helposti rahaksi muutettavina arvopapereina, joita ovat pankkilaitoksen talletustodistukset, valtion, hypoteekki- yhdistyksen tahi muut täysin kelvolliset obligatsionit.
Edellä mainittujen arvopaperien joukossa saa kuitenkin olla kiinnitettyjä velkakirjojakin, joiden, asianhaaroja tarkkaan punnittua, katsotaan olevan täysin varmoja, ei kuitenkaan enempää kuin että niiden arvo vastaa korkeintaan puolta edellisessä momentissa sanotusta määrästä.
Jos olosuhteet vaatisivat että mainitut arvopaperit tahi osa niistä muutetaan rahaksi, niin on säästöpankin varoista sama määrä niin pian kuin suinkin ja ainakin ennen yhden vuoden kulumista samanlaisiksi arvopapereiksi muutettava.
11 §.
Säästöpankki älköön omistako muuta kiinteistöä kuin mihin se on sijoitettavaksi aiottu; kuitenkin olkoon säästöpankilla lupa, milloin se säästöpankin oikeuden suojelemiseksi on tarpeen, huutaa omakseen sen saamisesta pantattua tahi ulosmitattua kiinteätä omaisuutta, joka huutokaupalla myydään; ja on se kiinteistö taas myytävä, milloin sopivaksi harkitaan, ainakin niin pian kuin se saadaan tappiotta myydyksi.
12 §.
Säästöpankissa on pidettävä seuraavia kirjoja:
kassakirjaa, jota on kaksi eri henkilöiden pidettävää kappaletta;
laskukirjaa, joka näyttää jokaisen säästöönpanijan pano- ja ottomäärät sekä saamiset;
lainauskirjaa, johon on merkitty säästöpankin antamat lainat, niistä maksetut korot ja pääoman-vähennykset sekä lainoista annetut vakuudet;
rekisteriä säästöpankin velallisista, jossa jokaisen velallisen nimen kohdalla mainitaan kaikki hänen sitoumuksensa säästöpankille, olipa hän lainanottaja tahi takausmies; sekä
pääkirjaa, johon merkitään säästöpankin varat ja velat joka vuoden alussa ja lopussa.
Säästöpankin hallituksella olkoon kuitenkin valta määrätä muitakin kirjoja pidettäviksi, jos sen sopivaksi katsoo.
Tilinpäätös on tehtävä kalenterivuodelta ja siitä pitää säästöpankin tilan täydellisesti näkyä.
13 §.
Säästöpankin hallituksen tulee pitää sellaista tointa, että säästöpankin kassa, kirjat ja arvopaperit ovat, mikäli olosuhteet myöntävät, turvassa tulenvaaralta ja anastukselta.
14 §.
Säästöpankin hallitus on velvollinen antamaan, sillä tavoin kuin erittäin säädetään, sekä tilastollisia tietoja että muitakin ilmoituksia, jotka säästöpankin toiminnan silmällä- pitämiseksi ovat tarpeellisia.
15 §.
Säästöpankin hallinnon ja tililaskujen tarkastus on vuosittain toimitettava. Tarkastuskertomukseen on pantava säästö- pankin varojen ja velkain määrät ja laatu ja tulee sen sisältää yleiskatsaus säästöpankin toimintaan siltä vuodelta, jonka tilintarkastus on käsittänyt.
16 §.
Kaikki säästöpankin liikkeestä lähtevä voitto on pantava erilleen vararahastoksi, josta suoritetaan kulungit ja korvataan kenties syntyvät tappiot. Kuitenkin on lupa säännöissä myöntää että, kun vararahasto tahi, milloin ei ole tehty ehtoa kerätyn kantarahaston takaisinsuorittamisesta, kanta- ja vararahaston yhteenlaskettu määrä on suurempi kuin kymmenes osa tahi joku muu säännöissä määrätty sitä isompi prosenttiluku säästöönpanijain viime tilinpäätöksestä näkyvää saamista, isännnät saavat, säästöpankin hallituksen annettua asiasta lausuntonsa, päättää että ylijäämä tahi osa siitä on käytettävä hyväntekeväisiin tahi yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ei kuitenkaan semmoisiin, joista kunta tahi seurakunta on velvollinen pitämään huolta.
17 §.
Säästöpankille kerättyä kantarahastoa älköön suoritettako takaisin, ellei säännöissä ole tehty siitä ehtoa, ainakaan ei ennenkuin vararahaston suhde säästöönpanijain saamiseen on semmoinen kuin 16 §:ssä sanotaan. Kantarahaston keräys-erille ei lasketa voittoa, eikä niistä makseta korkoa, ellei sitä ole säännöissä nimenomaan määrätty; sitä korkoa älköön kuitenkaan maksettako päälle viiden sadalta vuodessa, älköönkä sen maksamisella rikottako edellämainittua vararahaston suhdetta säästöönpanijain saamiseen.
18 §.
Kun säästöpankin tilinpäätös näyttää, että säästöpankin kantarahasto tahi, jos on kertynyt vararahasto, tämä ynnä kantarahasto on menetetty, taikka kun, kantarahaston takaisin suoritettua, vararahasto on menetetty, niin on, ellei uutta kantarahastoa kerätä ja säästöönpanijain saamisessa ehkä olevaa vajautta myös täytetä, säästöpankin toiminta keskeytettävä ja säästöpankki pantava suoritustilaan.
19 §.
Jos joku osa säästöpankin voitosta on käytetty muulla tavalla kuin 16 § myöntää, niin ne, jotka ovat olleet sitä päättämässä, ovat velvolliset kukin omasta ja toistensa puolesta, säästö- pankkiin takaisin maksamaan mitä siten on oikeudettomasti pois maksettu...
Muuten isännät ja hallituksen jäsenet ovat ainoastaan niiden perustusten mukaan, jotka yleinen laki toimitsijoille säätää, vastuunalaiset säästöpankille uskotuista varoista, elleivät ole erittäin sitoutuneet enempään vastuunalaisuuteen.
20 §.
Jos säästöpankkia on hoidettu vastoin tämän asetuksen tahi säästöpankille vahvistettujen sääntöjen määräyksiä, tahi jos on perusteellista syytä varoa sellaista asianlaitaa, kuin 18 §:ssä mainitaan, tulee kuvernöörin, sen viranomaisen esityksestä, jolle säästöpankin toiminnan silmälläpito on uskottuna, pannen jonkun ajan ja uhan, määrätä muistutettu virhe korjattavaksi tahi säästöpankki pantavaksi suoritus- tilaan taikka sellainen kanne, johon ehkä on syytä, nostettavaksi, vaikka asianomistaja ei olekaan sitä vaatinut.
21 §.
Kun ensi kertaa pannaan rahaa säästöpankkiin, ilmoitettakoon sen henkilön nimi, kotipaikka ja elinkeino, jonka hyväksi säästöönpano tehdään, niin myös hänen syntymävuotensa, -kuukautensa ja -päivänsä, jos ne tiedetään. Kun säästöönpano tehdään alaikäisen puolesta, ovat myöskin, jos mahdollista, hänen vanhempainsa nimet ilmoitettavat. Nämä ilmoitukset merkitään säästöpankin laskukirjaan.
Jos se, joka toisen hyväksi panee rahoja säästöön, tahtoo ettei niitä kävisi maksettavaksi irtisanominen ennenkuin määräajan jälkeen, tehköön siitä ehdon ensimäisellä säästöönpano-kerralla. Jos hän samalla tahtoo tehdä rahain poismaksusta jonkun muun ehdon, niin on säästöpankin hallituksella valta tutkia, otetaanko rahat sillä ehdolla vastaan.
22 §.
Kun joku ensi kertaa panee rahoja säästöpankkiin, annettakoon hänelle ilmaiseksi järjestysnumerolla varustettu vastakirja, johon säästöpankin säännöt on painettu. Siihen vastakirjaan merkitään myös ehto, joka 21 §:n mukaan tehdään.
Säästöpankin tallessa olevia rahoja annetaan sille, joka on vastakirjan haltija ja sen esiintuo, ellei rahoja ole pankkiin pantu sillä ehdolla, että ne saa ottaa pois ainoastaan joku vastakirjassa niiden ottajaksi mainittu henkilö, jolloin ainoastaan hänellä tahi hänen oikeudenhaltijoillaan on valta irtisanoa ja nostaa tallella oleva määrä.
Kun pano tahi otto tehdään, merkitään määrä vastakirjaan, jonka ohessa kaksi säästöpankin virkamiestä tahi hallituksenjäsentä merkitsee sen kumpikin eri kappaleesensa säästöpankin kassakirjaa.
23 §.
Jos 22 §:n 2 momentissa mainitulla ehdolla on rahoja vaimon varalla säästöpankissa tahi alaikäinen, joka on täyttänyt viisitoista vuotta, on rahoja sinne säästöön pannut, älköön edusmies olko oikeutettu rahoja irtisanomaan eikä nostamaan ilman vaimon tahi alaikäisen suostumusta.
24 §.
Vastakirja on säännöissä mainittuna aikana todistusta vastaan annettava säästöpankkiin sen tilikirjoihin verrattavaksi; ja lähimmän edellisen vuoden loppuun asti juossut korko on silloin myös vastakirjaan merkittävä, jos sitä ei ole ennen tehty.
Jos ei vastakirjaa, joka on annettava säästöpankkiin sen tilikirjoihin verrattavaksi, määräajassa siellä näytetä, ja jos sittemmin ilmestyy eroavaisuutta vastakirjan ja säästö- pankin tililaskujen välillä säästöönpanoihin tahi poisottoihin nähden, niin olkoon tililaskuilla todistusvoima, ellei jokin seikka vähennä niiden uskottavaisuutta.
25 §.
Jos vastakirja on joutunut hukkaan, tulee sen, jolta se on hävinnyt, viipymättä antaa se säästöpankin hallitukselle tiedoksi ja samalla ilmoittaa milloin ja miten se on hävinnyt. Hallituksen pitää silloin tiedustella vastakirjaa kuulutuksella, joka on sen kustannukse]la, jolta vastakirja on hävinnyt, kolmasti julkaistava maan virallisissa sanomalehdissä ja julkiluettava paikkakunnan kirkoissa. Jos vastakirjaa ei ole takaisin saatu kuudessa kuukaudessa sen jälkeen kuin semmoinen kuuluttaminen on viimeisen kerran tapahtunut, niin se, jonka puolesta kuuluttaminen on toimitettu, on oikeutettu saamaan pois koko saamisensa; eikä vastakirjalla ole voimaa säästöpankkia vastaan sen perästä kuin rahat on pois maksettu.
26 §.
Kun kymmenen vuotta on kulunut viimeisen vuoden lopusta, jolta korko säästöpankissa sisällä-olevista varoista on, 24 §:n määräyksen mukaan, vastakirjaan kirjoitettu, tahi jos panoja tahi ottoja sittemmin on tehty, siitä päivästä, jona se viimeksi on tapahtunut, niin tulee säästöpankin hallituksen maan virallisissa sanomalehdissä ja paikkakunnan kirkoissa kuuluttamalla kehottaa vastakirjan haltijaa, yön ja vuoden kuluessa siitä kuin kuulutus on siten kolmannen kerran julkaistu, säästöpankin hallitukselle ilmoittamaan sitä saamista vaativansa. Jos ei semmoista ilmoitusta tehdä, menettäköon vastakirjan haltija puhevaltansa säästöpankkia vastaan ja rahamäärä siirrettäköön säästöpankin omiin rahastoihin.
Laajempi oikeus säästöönpantujen rahain takaisinsaamiseen, kuin ylempänä sanottu on, saadaan kuitenkin myöntää vastakirjan haltijalle erityisellä, säästöpankin sääntöihin pantavalla määräyksellä.
§ 27.
Kun säästöpankki päätetään lakkauttaa, haettakoon säästöpankin tuntemattomille velkojille vuosihaaste.
Jos jääpi säästöä, sittenkuin kaikki säästöpankin sitoumukset on täytetty, on se käytettävä hyväntekeväisiin tahi yleishyödyllisiin tarkoituksiin, semmoisiin kuin 16 §:ssä sanotaan.
28 §.
Säästöpankin säännöissä pitää, paitsi mitä tässä asetuksessa ennen on siitä säädetty, olla määrättynä:
laitoksen nimi, jota se liikkeessään käyttää; ja tulee liikkeen laadun ilmaisemiseksi nimessä olla sana "säästöpankki";
se paikkakunta, joka on hallituksen olopaikka;
säästöpankin kantarahaston vähin määrä;
isäntäin luku ja se aika, joksi heidät vaalitaan, kuinka monta heistä vähintäänkin pitää olla saapuvilla, ennenkuin voivat pätevän päätöksen tehdä, isäntäin toimivalta, heidän varsinaisten kokoustensa aika ja paikka sekä se tapa, miten varsinaiset niinkuin erityisetkin kokoukset kuulutetaan;
hallituksen jäsenten ja varajäsenten lukumäärä, aika, joksi heidät valitaan, sekä hallituksen tehtävät ja päätöksen voipaisuus;
tilintarkastajain lukumäärä sekä aika, milloin tilinpäätös on tehtävä ja tilintarkastus toimitettava;
vähin määrä, minkä saa säästöpankkiin panna, ja enin saaminen, josta yhdelle panijalle maksetaan korkoa;
se tapa, miten lainanotto- ja lainanantokorosta päätös tehdään ja kuulutetaan;
se aika irtisanomisen perästä, jolloin säästöpankki on velvollinen takaisin maksamaan siihen pantuja rahoja; ja on se aika määrättävä nostettavan summan suuruuden mukaan, kuitenkin niin ettei irtisanomisaika milloinkaan saa olla yhtä viikkoa vähempi;
se tapa, miten säästöpankin puolelta sanotaan irti siihen pantuja rahoja;
kassan ja arvopaperien tallettaminen ja inventeeraus; niin myös
se tapa, miten päätös sääntöjen muuttamisesta ja säästöpankin lakkauttamisesta tehdään.
29 §.
Säästöpankki on niihin asioihin nähden, joista laissa ei toisin säädetä, sen paikkakunnan julkisen alioikeuden alainen, missä säästöpankin hallituksen olopaikka on.
30 §.
Jos rahalaitos, joka on tämän asetuksen määräysten alainen, ryhtyy toimeensa ennenkuin on 3 §:n mukaan saanut sääntönsä vahvistetuiksi, olkoon se, joka sillä välin tekee sitoumuksia semmoisen laitoksen puolesta, niistä vastuunalainen niinkuin omasta velastaan; jos heitä on useampia, vastatkoot niistä kukin omasta ja toistensa puolesta.
31 §.
Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä Tammikuuta 1896 ja koskee jo oleviakin laitoksia, jotka käyttävät senlaatuista liikettä kuin 1 §:ssä sanotaan; ja olkoon semmoinen säästöpankki velvollinen, kahdessa vuodessa mainitusta päivästä lukien, 3 §:n määräyksen mukaan hakemaan vahvistusta tämän asetuksen mukaisesti laadituille säännöille sekä kymmenessä vuodessa samasta päivästä lukien ottamaan noudattaakseen 10 §:ssä olevaa määräystä, että kymmenesosa säästöönpanijain saamisesta on tilitettävä visseinä arvopapereina. Muuten tämä asetus ei rajoita jo olevan säästöpankkilaitoksen perustajilla taikka muilla, vanhempain sääntöjen tai muuten pannun ehdon mukaan, ehkä olevaa oikeutta saada takaisin kerättyä rahastoa tahi siitä nauttia korkoa; samoin semmoinen säästöpankki ei ole, elleivät sen säännöt toisin määrää, velvollinen hankkimaan itselleen kantarahastoa; ja on sellainen säästöpankki pantava suoritustilaan, kun tehdyn tilinpäätöksen mukaan vajaus on syntynyt säästöönpanijain saamisiin.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 19 p:nä Kesäkuuta 1895.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
G. v. ALFTHAN.
H. MOLANDER.
AUGUST NYBERGH.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
Alex. Lundqvist.