Keisarillisen Majesteetin Armollinen asetus
eräistä viinien ja muitten miedompien väkijuomien kaupan rajoituksesta.
Annettu Helsingissä, 2 p:nä Toukokuuta 1895.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä Me, muuttaen alempana mainittavilta kohdin 31 p:nä Maaliskuuta 1879 elinkeinuoista annetun asetuksen 14 ja 20 §:ää, semmoisistaan kuin nämät lainpaikat ovat asetuksessa 12 p:ltä Toukokuuta 1884, tätenarmossa säädämme niinkuin seuraa:
1 §.
Semmoisten viinien ja muitten alkoholinpitoisten juomien vähittäiskauppaa, jotka sisältävät vähintään neljä ja enintään kaksikolmatta volyymiprosenttia alkoholia + 15 asteisina Celsiuksen lämpömittarin mukaan, ei saa kaupungissa harjoittaa ilman siihen hankittua erityistä lupaa. Semmoinen lupa annettakoon niille, jotka Maaliskuun 31 p:nä 1879 elinkeinoista annetun asetukseu 2 ja 3 §:n mukaan, viimemainittu pykälä semmoisena kuin se on asetuksessa Joulukuuu 17 p:ltä 1888, ovat oikeutetut ilmoittautumaan kaupanpitoon ja ovat tunnetut rehellisestä käytöksestään sekä harkitaan muutoin soveliaiksi sitä liikettä käyttämään.
Semmoista vähittäiskauppaa saa kuitenkin ilman erityistä lupaa harjoittaa se, jolla on oikeus vähittäin myydä paloviinaa ja sen kanssa yhdenvertaisia juomia.
Sen, jolla on oikeus poisvietäväksi myydä ensinmainittua alkoholinpitoa olevia juomia, ei silti ole lupa sallia niiden nauttimista paikalla.
2 §.
Lokakuun kuluessa joka toinen vuosi hankkikoon maistraatti kaupunginvaltuusmiesten tahi, missä niitä ei ole, raastuvan- kokouksen lausunnon, kuinka monet yllämainittua alkoholin- pitoa olevien viinien ja muitten miedompien väkijuomien vähittäinmyynti-oikeudet on seuraaviksi kahdeksi myynti- vuodeksi, jotka luetaan Kesäkuun 1 päivästä alkaen, annettava sekä missä kaupungin seudussa sellaisten juomien vähittäinmyyntipaikkoja ei saa olla.
Jos maistraatti on asiasta yhtä mieltä kaupunginvaltuus- miesten tahi raastuvankokouksen kanssa, jääköön asia sen varaan. Vastakkaisessa tapauksessa toimittaa maistraatti asian Kuvernöörille, jonka ratkaistava se on.
3 §.
Kirjallinen sellaisen myyntioikeuden hakemus kuin edellisissä pykälissä mainitaan, ynnä hakijan mainetodistus ja ilmoitus paikasta, missä tätä oikeutta aijotaan harjoittaa, annetaan maistraattiin, jonka tulee kaupunginvaltuusmiehiltä tahi raastuvankokoukselta sekä poliisikamarilta, missä sellainen on, vaatia lausunto hakemuksesta ja, harkittuaan asiaa, joko hyväksyä taikka hyljätä hakemus. Jos maistraatti katsoo hyväksi hakemukseen suostua, antakoon lupatodistuksen, jossa mainitaan minkä aikaa ja missä seudussa vähittäis- kauppaa saa harjoittaa, ja johon pannaan muut määräykset, mitkä hyvän järjestyksen edistämiseksi saattavat erityisiä tapauksia varten olla tarpeellisia.
Jos hakemuksen tekee yhtiö, ilmoittakoon samalla, ketä aikoo liikkeen hoitajaksi, ja todistakoon asianmukaisesti hänet hyvämaineiseksi.
4 §.
Jos se kuolee, jolla on oikeus vähittäin myydä edellä- mainittuja juomia, jatkakoot kuolinpesän osakkaat liikettä kuluvan myyntikauden loppuun, jos siitä asianmukaisesti ilmoittavat ja liikkeen käyttäjäksi panevat henkilön, jonka maistraatti sovetiaaksi ja muuten otolliseksi katsoo.
5 §.
Kun viinien ja muitten yllämainittua alkoholinpitoa olevien miedompien väkijuomien kauppaa koskeva asia on kaupunginvaltuustossa tahi raastuvankokouksessa käyteltävänä, älköön viinien tahi väkijuomien myyjä eikä viini- tahi väkiviinatehtaan haltija olko keskustelussa tahi päätöksessä osallisena. Kuitenkin älköön tämä kielto koskeko sellaisen yhtiön osakkaita, joka ei oman edun tähden, vaan juoppouden ehkäisemiseksi on ottanut harjoittaaksensa puheena olevien juomien kauppaa.
6 §.
Edellä mainittuja juomia älköön myytäkö puodista, jossa pidetään kaupan muita tavaroita kuin paloviinaa tahi mallasjuomia, eikä myöskään huoneistosta, joka on välittömässä yhteydessä semmoisen puodin kanssa; älköönkä semmoisia juomia, joista nyt on puhe, vähittäin myytäkö muuta kuin avonaisessa puodissa, josta on uloskäytävä kadulle, torille tahi muulle yleiselle paikalle, eikä muulloin kuin arkipäivänä kello yhdeksästä aamulla kello kuuteen illalla.
Jos asianhaarat sitä vaativat, kieltäköön Kuvernööri, hankittuaan tiedokseen asianomaisen maistraatin lausunnon, sellaisen kaupan markkinoilla ja toripäivinä sekä niitten edellisenä päivänä kuin myös muissa tilaisuuksissa, jolloin paljon kansaa kokoontuu.
7 §.
Ylempänä mainittuja juomia älköön poisvietäväksi annettako vähempää määrää kuin vähittäiskaupassa kolme desilitraa ja paljottaiskaupassa viisikolmatta litraa.
8 §.
Viinejä ja muita miedompia väkijuomia, joissa on yllä- mainittu alkoholinpito, älköön vähittäiskaupassa panttia vastaan luovutettako, älköön myöskään annettako sille, joka on juovuksissa tahi ei ole täyttänyt viittätoista vuotta.
9 §.
Se, joka vähittäin myy edellämainittua alkoholinpitoa olevaa viiniä tahi muuta miedompaa väkijuomaa, vaikka ei ole, sillä tavoin kuin ylempänä on säädetty, siihen oikeutettu, taikka ulosantaa muun kuin myytäväksi myönnetyn määrän, taikka muuten rikkoo tämän asetuksen määräyksiä, vetäköön sakkoa ensi kerran vähintään viisikolmatta ja enintään sataviisikymmentä markkaa sekä toisen kerran vähintään seitsemänkymmentäviisi ja enintään kolmesataa markkaa. Jos se tapahtuu kolmannen kerran tahi useammin, olkoon sakko vähintään sataviisikymmentä ja enintään viisisataa markkaa.
Jos joku, joka pitää ylempänä ilmoitettua väkevyyttä olevien viinien ja muitten alkoholipitoisten juomien vähittäis- kauppaa, todistetaan syypääksi siihen, että hän sen yhteydessä harjoittaa paloviinan luvatonta myymistä, tuomittakoon hän, paitsi siltä säädettyyn edesvastaukseen, menettämään tämän asetuksen mukaan hänellä oleva myymisoikeus.
10 §.
Sakot, joihin tämän asetuksen mukaan tuomitaan, menevät kruunulle.
Jos sakkoja varain puutteessa täysin ei voida suorittaa, muunnetaan ne yleisen Rikoslain mukaan.
11 §.
Kauppalassa on niiden juomien myynti, jotka ovat tämän asetuksen määräysten alaisia, luvallinen ainoastaan niillä ehdoilla, jotka säädetään Kesäkuun 9 p:nä 1892 annetussa asetuksessa luvan antamisesta eräissä poikkeustiloissa pitää maalla kaupaksi väkiviinatavaroita ja mallasjuomia.
12 §.
Tämän asetuksen määräykset eivät koske mallasjuomia, joista on erittäin säädetty.
13 §.
Tämä asetus astuu voimaan 1 p:nä Kesäkuuta 1896, kuitenkin niin, että niissä toimenpiteissä, joihin sitä ennen ryhdytään viinien ja muiden miedompain väkijuomain vähittäiskaupan järjestämiseksi tämän asetuksen määräysten mukaan, on noudatettava mitä ylempänä on säädetty.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisurndessa noudattakoot. Helsingissä, 2 p:nä Toukokuuta 1895.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
C. TUDEER.
G. v. ALFTHAN.
A. A. JÄRNEFELT.
O. GADD.
H. MOLANDER.
AUGUST NYBERGH.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
Fredr. Palmroth.