Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus,
sisältävä määräyksiä ehdonalaiseen vapauteen päästetyistä vangeista.
Annettu Helsingissä, 14 p:na Lokakuuta 1895.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Vankeinhoitohallituksen esityksen johdosta ja Suomen Senaattimme Prokuraattorin annettua siitä lausunnon, olemme Me nähneet hyväksi täten armossa vahvistaa seuraavat määräykset ehdonalaiseen vapauteen päästetyistä vangeista:
1 §.
Vanki, joka sillä tavoin kuin rangaistusten täytäntöön- panosta 19 p:nä Joulukuuta 1889 annetun asetuksen 2 luvun 13 ja 14 §§ sisältävät on päästetty ehdonalaiseen vapauteen, on jälellä olevana rangaistusaikanansa poliisivalvonnan alaisena, jota valvontaa harjoittaa maalla kruununnimismies ja kaupungissa pormestari taikka, missä poliisikamari on, poliisimestari. Tämän valvonnan tarkoituksena on estää vapaaksi päästettyä jälleen rikokseen lankeemasta sekä tukea häntä hänen pyrkiessään nuhteettomasti elämään; ja on valvonta toimitettava sillä tavoin että vapaaksi päästetty sen kautta ei tule estetyksi toimeeutulossaan eikä joudu yleisen ylenkatseen alaiseksi.
2 §.
Myöskin kunnallisviranomaisten tulee pitää tärkeänä asianansa että ehdonalaisesti vapauteen päästetylle käy helpoksi palata siveelliseen ja säännölliseen elämään sekä siis etupäässä koettaa auttaa häntä työn saantiin; ja tulee viimemainittujen viranomaisten, jos asianomainen vankilanjohtaja on heille lähettänyt vapaaksi päästetylle kuuluvia rahavaroja, pitää näitä varoja saatavina vapaaksi päästetylle vähitellen ja sillä tavoin että ne ovat hänelle todelliseksi hyödyksi.
3 §.
Sittenkuin vanki on ehdonalaiseen vapauteen päästetty ja sen rankaisulaitoksen johtajalta, jossa häntä on säilytetty, saanut vapauspassin, on hän velvollinen heti ja matkalla kauemmin viipymätta kuin mitä välttämättömästi on tarpeen, saapumaan siihen elatuspaikkaan, joka passissa on määrätty.
4 §.
Jos vanki, joka ei ole Suomen kansalainen, päästetään ehdonalaisesti vapaaksi, tulee sen rankaisulaitoksen johtajan, josta vapaaksi päästäminen tapahtuu, siitä hyvään aikaan ilmoittaa sen läänin kuvernöörille, jossa vapaaksi päästetyn, vapauspassissa mainittu elatuspaikka on; ja on kuvernöörin asiana sittemmin, asianhaarat tutkittuaan ja voimassa olevia säännöksiä noudattaen, määrätä, onko sallittava että vapaaksi päästetty rangaistusajan loputtua jääpi maahan.
5 §.
Elatuspaikkaansa saavuttuaan tulee vapaaksi päästetyn kahden vuorokauden kuluessa siitä kuin hän on sinne tullut ja sen jälkeen kerran kuukaudessa poliisiviranomaisen määrättävänä aikana merkittäväksi näyttää vapaus- passinsa, maalla nimismiehelle ja kaupungissa pormestarille tahi, missä poliisikamari on, poliisimestarille. Ja pitää tällä tavoin vapaaksi päästetyn vangin sitä paitsi aina kuljettaa mukanaan vapauspassinsa ja olla velvollinen, jos joku toinen viranomainen tahi poliisivirkamies sitä vaatii, heille heti näyttämään sen, josta elatuspaikan poliisiviranomaisen on kirjoitettava määräys passiin sitä esiin tuotaissa.
6 §.
Vapaaksi päästetyn tulee elää hiljaisesti ja nuhteettomasti, välttää seurustelua pahamaineisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole hänen läheisiä omaisiansa, sekä vilpittömästi noudattaa kaikkia poliisiviranomaisten hänelle antamia määräyksiä.
7 §.
Jos vapaaksi päästetty tahtoo muuttaa asuinpaikkaa, ilmoittakoon siitä poliisiviranomaiselle, joka antaa tahi kieltää häneltä luvan siihen. Sellaista lupaa älköön kiellettäkö, jos vapaaksi päästetty tuo esiin tärkeänlaisen syyn, ellei ole aihetta otaksua että hän on väärinkäyttävä luvan uusien oikeudenloukkausten tekemiseen tahi palaava säännöttömään elämään. Annettu lupa merkitään vapaus- passiin, johon myöskin on kirjoitettava se likimääräinen aika, jota saadaan matkaa varten käyttää.
8 §.
Kun ehdonalaiseen vapauteen päästetty, poliisiviran- omaiselta luvan hankittuaan, pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi lähtee toiseen paikkakuntaan, tulee mainitun viranomaisen siitä heti antaa tieto poliisiviranomaiselle siinä paikkakunnassa, jonne vapaaksi päästetty lähtee, sekä likimäärin ilmoittaa se aika, joka vapaaksi päästetyn valitsemaan kuljetusneuvoon nähden harkitaan matkaan menevän. Yhtaikaa ilmoittakoon poliisiviranomainen tästä kunnallishallitukselle tahi maistraatille, joka pitää huolta siitä että vapaaksi päästetyn ehkä heidän huostassaan olevat ja hänelle tarpeelliset rahat lähetetään asianomaiselle viranomaiselle hänen uudessa oleskelupaikassaan.
9 §.
Jos ehdonalaiseen vapauteen päästetty ei vapauspassiin merkityn ajan kuluessa ole saapunut määräpaikan poliisiviranomaisen luokse tahi ilmoittanut estettä poisjäämiseensä, antakoon tämä siitä tiedon lähtöpaikan poliisiviranomaiselle. Jos vapaaksi päästetty ei löydy siellä, pyytäköön poliisiviranomainen viimemainitussa paikassa kuvernööriltä että vapaaksi päästettyä yleisesti kuulutettaisiin etsittäväksi ja otettakoon hän, missä hyvänsä tavattaneenkin, kiinni ja lähetettäköön lääninvankilaan läänin kuvernöörin käsittelyn alaiseksi jätettäväksi, jonka ohessa ilmoitus asiasta on annettava poliisiviranomaiselle siinä paikkakunnassa, jossa vapaaksi päästetty viimeksi on asianomaisella luvalla oleskellut.
Sama olkoon laki, kun vapaaksi päästetty ilman luvatta pakenee olopaikastaan.
10 §.
Sen lisäksi mitä yleinen laki ja tämä asetus sisältävät saakoon poliisiviranomainen, jos sitä tarpeelliseksi harkitaan, määrätä ehdonalaisesti vapaaksi päästetylle muitakin hänen vapauttansa koskevia rajoituksia, erittäinkin olopaikkaan ja asuntoon, anniskelupaikoissa, markkinoilla ja kansankokouksissa käymiseen y. m. nähden; nämät rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla senlaatuisia että ehdonalaiseen vapauteen päästämisen tarkoitus sen kautta joutuu vaaran alaiseksi.
Määräys tästä annetaan vapaaksi päästetylle suullisesti ja on se aina vapauspassiin merkittävä, jota paitsi ilmoitus vapaaksi päästetylle määrätystä rajoituksesta on kohdastansa tehtävä läänin kuvernöörille.
11 §.
Jos ehdonalaisesti vapaaksi päästetty seurustelee paha- maineisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole hänen läheisiä omaisiansa, taikka elää epäsiveellisesti tahi muuten pahennusta herättävällä tavalla taikka on joutilaana kuljeksimassa, pitää poliisiviranomaisen ottaa hänet säilyyn ja lähettää lääninvankilaan sen käsittelyn alaiseksi, johon kuvernööri saattaa havaita asianhaarain laillisesti aihetta antavan.
12 §.
Poliisiviranomainen, jonka tulee pitää silmällä ehdonalaisesti vapaaksi päästettyjä, on velvollinen kaikista hänen virkatoimintansa piirissä olevista sellaisista henkilöistä pitämään luetteloa...
15 §.
Tässä julistuksessa määrätyistä merkitsemisistä passiin ei makseta lunastusta.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 14 p:nä Lokakuuta 1895.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
C. TUDEER.
G. v. ALFTHAN.
A. A. JÄRNEFELT.
O. GADD.
H. MOLANDER.
AUGUST NYBERGH.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
K. Granlund.