(Julkiluettava saarnatuolista.)
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa antama
Plakaatti
neljästä kiitos, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinaanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1897.
Annettu Helsingissä, Marraskuun 4 päivänä 1896.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut
Tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa evankelis- lutherilaista uskoa tunnustaville Suomenmaan asukkaille:
Kun Israelin kansa monien sisällisten ja ulkonaisten vaarain ahdistamana kulki luvattua maata kohden, antoi Jumala palvelijansa Moseksen sille teroittaa, kuinka välttämätöntä oli että, kansa, voidaksensa asettua maahan ja olla siinä pysyväinen, kuuliaisena pitää ne säädyt ja oikeudet, jotka Herra Jumala sille antanut oli. Tämä oli kansan menestymiselle niin välttämätöntä, että päinvastainen käytös, tottelemattomuus ja luopumus, oli vievä sen turmioon ja hävittävä sen pois tuosta toivojen maasta, johon jo isät olivat ikävöinneet palata, ja jonka kukkulat nyt vihdoin siinsivät taivaan rannalla tuolla puolen Jordanin virran. Ja luopumus ja siitä johtuva orjuus vieraassa maassa oli edeltäpäin tietty. Mutta tämän vakavan ja musertavan varoituksen ohessa saavat matkamiehet tämän toivoa virkistävän ja mieltä rohkaisevan lupauksen: "jos sinä Silloin siellä etsit Herraa sinun Jumalatas, niin sinä löydät hänen, koska sinä etsit häntä kaikesta sydämmestäs ja kaikesta sielustas". Ja yhtä varma kuin perikato olisi luopumuksen seuraamuksena, yhtä varmasti olisi pelastus seuraava vilpitöntä kääntymystä. Sillä "Herra sinun Jumalas on armollinen Jumala: ei hän sinua hylkää, eikä kadota sinua ja ei hän unhota sinun isäis liittoa, jonka hän heille vannonut on".
Israel kuvaa maailman kansoja. Herraa etsiminen on jokaisen kansakunnan korkein tehtävä ja niiden menestymisen ylin ehto. Turhaan jumalaton kansa hyörii rauhaa ja onnea saavuttaaksensa. Turhaan olivat vanhan ajan parhaat sivistyskansat ponnistaneet ihmeteltävän suurta kykyänsä kansalaisvapauden eteen sekä luodaksensa kukoistavaa taidetta, vapaata ja jaloa tiedettä sekä mainioita lakeja. Koko loistava kehitys turmeltui niiden käsissä ja kaikki päättyikin ilottomuuteen, elämän haluttomuuteen ja epätoivoon. Sillä eivät he tunteneet Jumalaa, vaan kunnioittivat ja palvelivat enemmän luontokappaletta kuin Luojaa. Ja he hukkuivat varoitukseksi niille, jotka uuden-liiton päivänä eivät ota tunteaksensa Jumalaa, eivätkä meidän Herran Jesuksen Kristuksen evankeliumia tottele. Mutta kansa, joka etsii Herraa on pysyväinen kaikissa ajan vaiheissa, sillä se saa jalansijan valtakunnassa, joka ei järistä taida. Ja näin tavoin jokainen sen polvikunta ja yksityinen jäsen saa määrätyn osansa ulkonaista menestystä ja sisällistä rauhaa. Jumalan puoleen kääntyneelle kansalle aukenee Jumalan sisin mieli, kuten lapsille ilmenee isän mieli hänen kasvoistansa. Silloin aukenee sille semmoinen onnen ja rauhan lähde että jo vanhan liiton siunaus ei tiedä toivottaa Herran eteen astuvalle kansalle suurempaa onnea kum tämän. Herra valistakoon kasvonsa sinun päälles ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puolees ja antakoon sinulle rauhan. Ja Suomen kansan on suotu uuden liiton kirkkaasti valaistulla perustuksella avokasvoin katsella millä tavoin Jumala saattaa kansoja armonsa osallisuuteen ja antaa heille rauhan: sovituksen ja vanhurskauttamsen kautta Kristuksessa Jesuksessa. Ei milloinkaan ole Jumalan pyhä ja rakastava mieliala selvemmin ilmestynyt kuin siinä työssä, jonka Hän ajassa on tehnyt ja ijankaikkisuudessa yhä tekee ihmisten ja kaiken eteen ainoan Poikansa kautta, joka on Hänen kunniansa kirkkaus ja Hänen olemuksensa juurikuva. Olkoon kansamme elintarpeena astua Herran eteen ja vaeltaa Hänen kasvojensa paisteessa, niin se saapi todeksi tuta kaikki Israelille annetut lupaukset, kuinka sen suodaan asua maassa ja nauttia pysyväistä onnea.
Tilaisuus yhteisesti astua Herran eteen tarjotaan Suomen kansalle kun Keisarillinen Senaatti vuodeksi 1897 tämän kautta tahtoo säätää neljä yhteistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää vietettäväksi sunnuntaina Maaliskuun 7, Toukokuun 9, Elokuun 8 ja Lokakuun 17 päivinä ja määrätä saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit. Ja kehoitetaan siis kaikkia evankelis-lutherilaista uskontoa tunnustavia Suomen Suuriruhtinaanmaan asukkaita, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mitä säätyä ja arvoa hyvänsä, oikein pyhittämään nämä yhteiset rukouspäivät, niin hyvin käymällä Jumalan palveluksessa Herran huoneessa kuin myöskin hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kunkin kodissa; ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena säännöllisesti julistuttaa tämä Käsky ja tarkasti valvoa sen noudattamista. Helsingissä, Marraskuun 4 päivänä 1896.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa.
C. TUDEER.
O. GADD.
H. MOLANDER.
AUGUST NYBERGH.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
OSSIAN BERGBOM.
LENNART GRIPENBERG.