KATSAUS SUOMEN TALOUDELLISEEN TILAAN 1891-95
1. Ulkonaiset ja valtiolliset ja taloudelliset olot
Koko viisivuotiskausi oli rauhan levollisuuden aikakausi. Odotukset kaupan ja tavanvaihdon vilkkaudesta eivät kuitenkaan toteutuneet kuin osittain. Yhdeltä puolelta kärsi kauppa ajanjakson alussa ja puolivälissä huonommista sadoista ja rahapulasta sekä huonoista liikeoloista yleensä; toiselta puolen vaikeuttivat tavaranvientiä Venäjälle tämän maan rahaoloissa muutamina vuosina vallinneet epä- edulliset kurssisuhteet. Myöskin vallitsevat tullirajoitukset vaikuttivat eduttomasti Suomen kauppaan.
Suurteollisuutta, jonka tuotteet olivat suureksi osaksi aiotut venäjälle vietäväksi, painosti näin ollen kova taloudellinen ahdinko. Suuremmassa määrin kuin aiemmin onkin sen vuoksi osa tätä teollisuutta, varsinkin puumassateollisuus, hankkinut pysyvämmät markkinat muissa maissa. Sen ohessa on tehdastuotteiden kulutus omassa maassa melkoisesti lisääntynyt, johon on etupäässä vaikuttanut tuntuva lisäys karjatuotteiden viennissä sekä puutavaroiden viennille yleensä edulliset liikeolot. Nämä molemmat päävienti tuotteet toivat maahan paljon rahaa, joka osittain välittömästi, osittain välillisesti uusiin teollisuusyrityksiin sijoitettuina, tulivat väestön hyväksi.
Suuret rautatierakennukset, joiden kustannukset suoritettiin ulkomailta otetuilla valtiolainoilla, sekä kaupunkikiinteistöjä varten perustettu hypoteekkikassa ovat osaltaan myös lisänneet verrattain runsasta rahalähdettä maassa. Yleisesti ottaen täytyy ajanjaksosta sanoa, että hyvinvointi maassa on mennyt melkoisesti eteenpäin.
2. Elinkeinot
Metsänhoito
Maan metsät voivat tyydyttää rakennuspuun, polttopuiden ym. tarpeen. Kuitenkin vallitsee miltei kaikkialla yksityis metsissä puute jykevämmistä sahapuista, joita sitä vastoin on kruununmetsissä. Edelliset ovat myös monessa paikoin järjettömän viljelystavan, kaskenpolton ja kolomistavan sekä metsäpalojen vuoksi rakennuspuiden puutteessa.
Runsaimmin löytyy metsää Oulun ja Kuopion sekä paikoittain Wiipurin ja Waasan lääneissä, kun sitä vastoin Turun ja Porin, Uudenmaan, Waasan ja Wiipurin läänit paikoittain, varsinkin viimeksimainittu lääni sekä useat tilat Mikkelin ja Hämeen lääneissä ovat hioma- ja propsipuu hakkuun jäljiltä suuremmassa määrin metsästä paljaat.
Suomen puutavarain vienti on 1860-luvun alusta lisääntynyt ja varsinkin viimeisinä viisivuotiskausina kasvanut siinä määrin, että se nyt jo on melkoisena osuutena tässä haarassa maailmankauppaa.
Käsityöteollisuus
Käsityöteollisuus on maan rahvaassa vielä jotenkin kehittymättömällä kannalla, rajoittuen etupäässä vaateparsien sekä talouskapineiden, ajo ja maanviljelys kalujen valmistamiseen omiin tarpeisiin. Rajaseuduilla tyydytetään tarpeet ostamalla aseita Venäjältä sekä Ruotsista ja Norjasta. Tunnettua on muuten, että mitä erilaatuisimpia venäläisiä tuotteita, mm. puuastioita, puulusikoita, vaatteita, lakkeja sekä nahkatavaroita, etenkin siloja, suurissa määrin tuotetaan maahan ja pidetään kaupan sekä kaupungeissa että maaseudulla.
Suurena esteenä käsiteollisuuden edistymiselle on useimmissa tapauksissa vaikeus saada tuotteensa vaihdetuksi rahaan ja se vähäinen määrä esineitä, minkä käsiteollisuutta harjoittava rahvas saa käymään kaupaksi omalla paikkakunnallaan. Juurtunut tapa tyytyä yksin- kertaisempiin, usein huonotekoisiin taloustarpeisiin ja halpoihin vaatteihin sekä puuttuva tarve suuremmasta mukavuudesta ja hauskuudesta kodissa ja keveämmistä ja sirommista maanviljelys ja muista aseista myöskin ovat omiaan ehkäisemään käsityötaidon edistymistä.
Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä etteikö rahvaan koti- teollisuustaito olisi huomattavasti edistynyt. Suurin ansio siitä tulee epäilemättä valtion kustantamille, läänien maanviljelysseurojen ottamille kiertäville käsiteollisuus- opettajille ja opettajattarille, jotka ovat osanneet herättää innostusta asiaansa, ja jotka oleskellessaan eri seuduilla maassa läheisessä kanssakäymisessä kansan kesken ovat tälle opettaneet sellaisten käsiteollisuusesineiden valmistamisen merkityksen, joiden tarve on välttämätön. Sitä paitsi ovat suureksi avuksi olleet ne kiinteät kutoma ja veistokoulut, joita löytyy useista kaupungeista sekä monesta paikoin maaseudulla ja joiden kautta hienontunut maku ja lisääntyneet vaatimukset kotiteollisuustuotteiden kunnollisuudesta ja siroudesta leviävät yhä laajempiin kansanpiireihin.
3. Kauppa ja kulkuneuvot
Kauppa
Maan kauppayhteydet ulkomaiden kanssa ovat selvästi suurentuneet. Asian tekee vielä merkittävämmäksi se, että aikakaudella oli kaksi vähemmän suotuisaa viljavuotta (1891-92), jotka luonnollisesti eivät vaikuttaneet edullisesti väestön tuotanto ja kulutuskykyyn. Näinä vuosina tapahtuneeseen tuonnin suureen nousuun vaikuttivat tuntuvasti osaksi huonon sadon takia suuresti lisääntynyt viljantuonti, osaksi muutamissa teollisuudenhaaroissa tuntuvasti vilkastunut toimeliaisuus. Vuosina 1894 ja 1895 lisääntyneet vientimäärät johtuivat taas lisääntyneestä voin ja puutavaran viennistä.
Jo edellisen aikakauden viimeisinä vuosina poikkeuksellisesti lisääntynyt tuonti tuotti kohta viisivuotiskauden alussa jokseenkin tuntuvan rahapuutteen, joka lisääntyi epä- suotuisten satojen johdosta aiheuttamalla muun muassa lukuisia vararikkoja, saatavien suurta vähenemistä säästöpankeissa sekä korkokannan nousua. Helpoitusta saattoivat vihdoin, paitsi tuonnin tuntuvaa vähenemistä, suotuisa ja melkoisesti suurentunut vienti 1894 ja 1895 sekä erityiset, osaksi valtion ulkomailta uusia rautatie- rakennuksia, osaksi yksityisten kiinteistövakuuksia vastaan ottamat melkoiset lainat.
4. Yhteiskunnalliset ja kunnalliset olot
Rahaliike ja lainalaitokset
Verrattain rikkaan rahansaannin ja vilkkaan liiketoiminnan jälkeen, joka oli huomattava 1880-luvun loppupuolella ja muun muassa näkyi erittäin suuressa tuonnissa samoin kuin melkoisissa, liiallisissa liikeyrityksissä, esiintyi jo vuoden 1890-lopulla rahanpuute, joka oli yleensä tuntuva vuosina 1891-93 ja josta oli seurauksena joukko asiatoimen järkytyksiä sekä epävarmuus liikesuhteissa, mikä oli melkein poikkeuksellista laatua.
Asema tuli vielä vaikeammaksi huonojen vuositulojen seurauksena vuosina 1891 ja 1892 sekä sen vuoksi, että etevimpien yksityispankkien pääomat suotuisina vuosina 1880-luvun lopulla melkoisina määrinä olivat sidotut maan pääkaupungin uudisrakennusyrityksissä ja siis poissa varsinaisesta liiketoiminnasta, kun näitä pääomia vallitsevan rahanpuutteen vuoksi ei voitu panna kiinteisiin sijoituksiin löytyvissä kassoissa. Viimemainituille olivat olot suotuisat sikäli, että korkokanta ensi luokan sijoituksista reaalivakuutta vastaan nousi. Huojennusta näihin taloudellisiin vaikeuksiin tuottivat vihdoin, paitsi tuonnin väheneminen muutamina vuosina, kasvanut ja osaksi suotuisa vienti, sekä vuoden 1895 alussa perustettu erityinen rahalaitos kaupungin kiinteistöjen lainoittamista varten, mikä laitos sai ulkomaalta liikevaransa huokeilla ehdoilla, ja jota välittömästi seurasi samanlainen lainoittaminen eräässä maan yksityisessä osakepankissa.
Tämän kautta tuli liikkeeseen melkoinen määrä pankin- pääomaa sekä suoritettiin joukko yksityisiä ja kassalainoja, jonka kautta kassat ja rahamiehet saivat yltäkyllin liikeneviä varoja ja sen tähden pakotettiin alentamaan lainaus- korkonsa. Sopivain sijoitusten puutteessa tulvi myös liikeneviä varoja pankkeihin, joiden talletustililaskut saavuttivat äkkiä hyvin korkeita määriä, ja jotka tämän johdosta olivat puolestaan pakotetut alentamaan korko- kannan sekä sisään että uloslainauksessa.
Opetustoimi
Kansakoulujen lukumäärä on viisivuotiskautena lisääntynyt selvästi. Lukuvuonna 1895-96 löytyi enää 22 maalaiskuntaa, joissa ei ollut vakinaista kansakoulua.