"Sota" alkaa saada vaarallisen luonteen
Rakennustyöläisten ja rakennusmestarien välinen riita on nyt kehittynyt sellaiseen asteeseen, että molempain riitapuolten pitäisi tarkoin punnita, mitä seurauksia riidan jatkamisesta saattaa olla ja suuren yleisön ja sitä edustavan sanoma- lehdistön pitäisi panna siihen tarkkaa huomiota ja tehdä voitavansa rauhan palauttamiseksi. Jos riitaisuus jatkuu ja molemmin puolin ollaan jyrkkiä sekä ruvetaan harjoittamaan uhkapeliä toisiaan vastaan, niin voi tämä alkuaan pelkkä työ-ajan lyhentämiskysymys synnyttää aavistamattomia seurauksia. Se on muuttumaisillaan ja jo osiksi muuttunut uhkapeliksi, jossa pannaan peliin vaikka mitä.
Asema on seuraavaa.
Sanomalehdet ovat tietäneet kertoa, kuten ennen olemme maininneet, että rakennusmestarit tilaavat työväkeä Venäjältä. Ruotsalaiset lehdet ovat vakuuttaneet olevan tulossa 500 muuraria ja rapparia, joita varten on ilmoitettu jo majaa rakennettavan. Huhua eivät kuitenkaan rakennus- mestarit ole julistaneet perättömäksi, joten voi varmana pitää että venäläisiä on koetettu saada ja edelleen koetettaneen. Sanomalehdet Nya Pressen, Uusi Suometar, Hufwudstadsbladet ja Aftonposten ovat tämän rakennus- mestarien toimenpiteen hyväksyneet.
Kaupungin rakennuskonttori ei ottanut kaupunkilaisia työmiehiä takaisin työhön kuin osan, vaikka nämä jo olivat yhteisen päätöksen mukaan tarjoutuneet tekemään 11- tuntisia työpäiviä. Kymmentä kaupungin töissä monta vuotta olleita, ammattiinsa tottuneita miehiä erotettiin työstä ja sijaan otettiin kokemattomia maalaistyömiehiä. Sitten vaadittiin vielä, että niidenkin, jotka urakalla tekevät töitä, pitää tehdä 11 tuntia päivässä. Muuten urakka miehet saavat mennä tiehensä. Annettiin vielä erityiset luettelot, joissa nimitettyjä henkilöitä työnjohtajat eivät saisi ottaa työhön. Ja tällaisiakaan toimia vastaan ei kaupungin valtuusmiehillä, ei ruotsalaisilla sanomalehdillä, eikä Uudella Suomettarella ole ollut mitään sanomista. Ne siis menettelyn hyväksyvät.
Kaupungille veroa maksavaa työväkeä, jolla pitäisi tavallisen maailman järjestyksen mukaan olla isännän oikeutta rakennuskonttoorin ja kaupungin insinöörin yli, ajetaan muille maille työansiolle ja otetaan vieraita, taitamattomampia. Kaupungin työt tulevat siten kalliimmaksi, mutta siitä vähät. Vähät siitäkään, jos kaupunki taas kenties ensi talvena saa kustantaa tuolle haalimalleen työväelle hätä-aputöitä tai saa valtio antaa rautatiepiljettiä, että eivät rupea ryöstämään nälissään kauppahallia, kuten muutama vuosi sitte. Mutta onhan työväki sitte nöyrempää ja sen vuoksi kai valmistetaan samantapaisia oloja. Mutta työmies ei voi pitää itseään mustaan kirjaan merkittynä rikollisena, vaikka onkin pyytänyt 10-tuntista työpäivää, ja sen vuoksi sen mieli on katkerana kaupungin hallitusta vastaan. Se käsittää että kaupungin hallitus tahtoo heitä, kaupungin asukkaita, sortaa. Kuuleekin lausuttavan tällaisia lauseita: Me, työmiehetkin, saamme ottaa osaa verojen maksuun, verojen, joista maksetaan runsaat palkat samoille herroille, jotka meidän sen vuoksi, että pyysimme 10 tuntista työpäivää, ajoivat mieroon!
Mutta perinpohjaisemmin, veriä kuohuttavaa mieltä on herättänyt - toivottavasti muissakin - puhe työväen tuomisesta maan rajain ulkopuolelta, puhe, joka kuuluu osittain toteutuneen.
Emme tiedä mitä työmiehissä tuo tieto todellisuudessa vaikuttanee, mutta pelkkä huhu jo kuuluu synnyttäneen niin katkeraa mieltä, jota vaan lainkuuliaisuus on voinut pidättää rajoissa. Ikäviä ajatuksia ei kuitenkaan näy voidun hillitä ilmiin tulemasta. Ne ovat tulleet ilmiin jotenkin seuraavassa muodossa:
"Työnantajat, kaupungin sivistynyt yleisö ja vielä melkein kaikki sanomalehdet tahtovat tänne vieraita kansan aineksia, jotka muutaman vuoden perästä voivat nostaa sellaisia vaatimuksia, joista koko maamme saattaa kärsiä ja joita ei ole helppo vastustaa."
"Tämä on tosiaankin järjestetty 'sota' meitä vastaan, jossa käytetään tällaisia likaisia aseita."
"Meitä pidetään puoliksi pahantekijöinä, vaikka me tahdomme olla hyödyksi yhteiskunnalle."
"Sivistyneetkin ovat kannattaneet tuotavaksi venäläistä työväkeä ainoastaan meitä saadakseen nöyryyttää työttömyydel]ä, kun pyysimme 10 tuntista työpäivää."
"Hyvä! Mutta mitä jos me rupeaisimme vaatimaan muukalaisia muita aineksia? Se ei olisi sen kunniattomampaa."
"Me muutamme muihin maihin, sillä kotoinen työpaikka on työmiehen isänmaa ja kun se on annettu muille, niin me joudumme maanpakoon."
"Jääköön meidän intelligenssi sopimaan uusien aineksien kanssa."
Lakkolaiset ovat osoittaneet tähän asti malttia vieläpä poliitista älyä, jommoista eivät ole työnantajat näyttäneet. Jokainen nimittäin tietää, että jos työväestö olisi kääntynyt ulkomaitten työväestön puoleen avun pyynnöllä, olisi varmaan sieltä apua saatu. Suomalaiset työmiehet ulkomailla lienevät yrittäneet ruveta keskusteluihin. Mutta lakkolaiset pitivät liittymistä ulkomaisen sosialistisen työväenliikkeen kanssa suoraan tekemisen arkana asiana ja kokonaan hylkäsivät ajatuksen kääntyä ulkomaalaisten puoleen.
Mutta nyt näyttää jo maltti loppuneen. Työväestö on todella alkanut epäillä ei ainoastaan työnantajien vaan niitä kannattavan yleisön isänmaallista mieltä. Siitä tuo ylempänä mainittu katkera mieliala, jonka tässä muodossa ilmiin tulemista täytyy pitää ikävänä ilmiönä.
Asema on siksi vakavaa laatua, ettei mielenpurkauksia voi pitää pelkkinä uhkauksina. Voi olla mahdollista, että sanoja seuraa piankin toimia, joi den luonnetta ei voi edeltä päin tietää.
Sivistyneen yleisön velvollisuus olisi nyt lausua puolueeton sanansa. Se voisi asiaan hyvin vaikuttaa. Suorastaan pitäisi puolueettomain ruveta johtamaan "lakkoa" ja sovitteluja.
Rakennusmestarien toivomme myöskin käsittävän asemansa. Ei ole mitään menetettävissä, jos työmiehille tehtäisiinkin myönnytys. Ja ellei jo tain myönnytystä tehdä, jää työmiesten rintoihin routa, joka ei hyödytä vastaisuudessatyön antajoita.
Työmiesten toivomme myöskin rupeavan tyynesti miettimään asiaa ja puolestaan koettavan keksiä sovinnon pohjaa. Eikö voisi sovinto syntyä esim. 10 1/2 tunnin perustalla täksi kesäksi?
Vakavasti pyydämme varoittaa ajattelemattomista teoista. Eikä pitäisi vielä muuttopuuhiinkaan suuremmassa määrässä ryhtyä, ettei syntyisi tositarvetta työväen muualta hankkimiseen.
Rauhallinen sovinto tunnussanaksi!
Työmies 9.5. 1896