Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus
sotaväen kutsumisesta antamaan virka-apua ja siitä mitä silloin on varteenotettava.
Annettu Helsingissä, 20 p:nä Tammikuuta 1896.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomen Senaattimme Talousosaston tekemän alamaisen esityksen johdosta Me sotaväen kutsumisesta autamaan virka-apua ja siita mitä silloin on varteenotettava armossa säädämme ja määräämme, niinkuin seuraa:
1 §.
Sotaväkeä saakoon siviiliviranomainen, milloin poliisivoima havaitaan riittämättömäksi, kutsua apuun:
1) kun väkijoukko on osottanut aikovansa tehdä kapinaa taikka häiritä yleistä turvallisuutta ja järjestystä, noudattaen Rikoslain 16 luvun 6 §:n säännöstä;
2) sellaisen henkilön kiinni panemista varten, joka ei kuulu sotilaskuntaan, kuin myöskin karanneitten pahantekijäin ja sotakarkulaisten etsiskelemistä ja kiinni ottamista varten;
3) sellaisten suurten pahantekijäin sekä vankien kuljettamista varten, jotka ovat tulleet tunnetuiksi väkivaltaisesta luonteestaan, tahi jotka jo ennen ovat tehneet karkausrikoksen, varsinkin kun heitä kuljetetaan useampia yhtaikaa;
4) järjestyksen ylläpitämistä varten markkinoilla ja muissa isonpuoleisissa kansankokouksissa;
5) kruunulle kuuluvan omaisuuden vartioimista varten matkalla, milloin sitä katsotaan tarpeelliseksi;
6) tulipaloihin, vedentulviin ja muihin isonpuoleisiin yleisiin onnettomuuksiin; sekä
7) vahtipalveluksen toimittamista varten, milloin se on erittäin määrätty.
2 §.
Siviiliviranomaiseksi, jolla 1 §:n mukaan on oikeus kutsua sotaväkeä apuun, luetaan kuvernööri, kruununvouti, nimismies, pormestari, järjestysmies, poliisimestari taikka se, joka semmoisen virkamiehen sijassa on, sekä vankien kiinni panemiseen tai kuljettamiseen nähden saman §:n 2 ja 3 kohdan mukaan myös tuomioistuin.
3 §.
Sotaväen virka-apua pyytää kuvernööri maan sotajoukkojen Komentajalta, mutta jos tämä ei oleskele samassa kaupun- gissa, lähimmältä sotilaspäällikkökunnalta, komennus- kunnalta tahi vahdiston päälliköltä, sekä muut siihen oikeutetut siviiliviranomaiset asianomaisen kuvernöörin kautta, paitsi sellaisissa tapauksissa, jolloin tarve ei myönnä mahdolliseksi kääntyä kuvernöörin puoleen; ja tulee siviili- viranomaisen, milloin se ilman kuvernöörin myötävaikutusta on anonut sotaväen virka-apua, viipymättä ilmoittaa se kuvernöörille ja sen erikseen jaetun sotajoukon päällikölle, mihin kutsuttu sotaväki kuuluu.
4 §.
Sotaväen virka-apua koskeva anomus tehdään kirjallisesti, mutta voidaan pakottavassa tilassa esittää myöskin sähkö- sanomalla tahi suullisesti, joko mieskohtaisesti taikka lähettinä käytetyn uskotun henkilön kautta, jossa viime- mainitussa tapauksessa, elikkä kun lähettiä on käytetty, tämän tulee seurata sotaväkeä sinne mihin sitä on kutsuttu ja viipyä siellä kunnes on saatu selkoa syystä, minkä tähden sotaväkeä on vaadittu.
5 §.
Siviiliviranomaisen, joka kutsuu sotaväkeä, tulee joka tapauksessa ilmoittaa tarkoitus, johon virka-apua vaaditaan ja jos sitä on pyydetty 1 §:n 1 kohdassa kerrotussa tapauksessa myöskin mainita epäjärjestyksen laatu, kuinka laajalle se on levinnyt ja mistä se on saanut alkunsa sekä saattaako ehkä muita epäjärjestyksiä olla odotettavana; ja on tällöin sotilaspäällikkökunnan määrättävä sotavoiman suuruus, jota vastoin siviiliviranomaisen muissa sanotussa §:ssä mainituissa tapauksissa tulee ilmoittaa kuinka paljon miehistöä halutaan.
6 §.
Siviiliviranomaisen tehtyä sotilaspäällikkökunnalle pyynnön saada sotaväen virka-apua, tulee sotilaspäällikkökunnan viipymättä ryhtyä toimeen sotaväen komentamiseksi paikalle.
7 §.
Siviiliviranomaisen tulee pitää huolta siitä että sotaväki tulee kuljetetuksi hevosilla, rautatiellä tahi höyrylaivalla sille paikalle, jossa sen virka-apua tarvitaan.
8 §.
Sotavoiman saavuttua paikalle, siviiliviranomainen ei saa käyttää miehistöä, vaan ainoastaan antaa sotilaspäällikölle tarpeellisia tietoja sekä ilmoittaa mihin tarkoitukseen virka-apua on käytettävä. Näiden osotusten mukaan sotilaspäällikkö ryhtyy tarpeenmukaisiin toimiin; ja tulee sotilas- ja siviiliviranomaisten, niin kauvan kuin sotaväkeä on paikalla, molemmin puolin auttaa toisiansa.
9 §.
Siviiliviranomaisen tulee määrätä, milloin asevoimaa on kapinan tahi metelin asettamiseen käytettävä, sekä siitä antaa sotajoukko-osaston päällikölle tieto, ei kuitenkaan ennen kuin on ryhdytty kaikkiin siviiliviranomaisen asiana oleviin keinoihin uppiniskaisten masentamiseksi. Jos siviili- viranomaista ei ole läsnä siellä missä meteli on syntynyt, pitää sotavoimalla paikalle saapuneen sotilaspäällikön ryhtyä sopiviin toimenpiteisiin, oman mielensä mukaan, mutta jos siviiliviranomainen saapuu ennenkuin sotaväki vielä on käyttänyt aseita, on sotilaspäällikön odotettava mainitun viranomaisen ohjeita.
10 §.
Sotilaspäällikkö, joka on saanut ohjeen tarttua aseisin (9 §), käyttää itsenäisesti sotajoukkoaan. Ennenkuin päällikkö ryhtyy toimintaan, on hänen ilmoitettava se uppiniskaisille huomauttaen, että aseellinen toiminta alkaa niinpian kuin torvella tahi rummulla on kolmasti annettu merkki. Sen jälkeen on yksiomaan sotilaspäällikön määrättävissä, mitä järjestystä ja tapaa toimintaan nähden on noudatettava, kuitenkin varteenottaen ettei tuliaseita käytetä muulloin kuin kovimmassa hätätilassa, milloin meteliä ei saada muilla keinoin asetetetuksi.
Sotilaspäällikön olkoon sallittu, ennenkuin hän ryhtyy antamaan varotuksen, josta tässä §:ssä mainitaan, yleensä käyttää suostuttamista, päällikkö harkitsee sitä mahdolliseksi.
11 §.
Jollei edellä, 10 §:ssä, määrättyä varotusta ole annettu eivätkä mukaiset siviiliviranomaiset ole sitä vaatineet, olkoon epäjärjestyksen tahi metelin kestäessä sotajoukon sallittu tarttua aseisin ainoastaan suurimmassa tilassa, nimittäin kun sotajoukkoa vastaan tehdään ryntäys taikka kapinallisten ryhtyessä väkivaltaan henkilöitä kohtaan, joiden henki voidaan pelastaa ainoastaan nopeasti käymällä asiaan käsiksi.
12 §.
Toiminta, johon sotajoukko on ryhtynyt, keskeytetään ainoastaan päällikön käskystä. Kun sotilaspäällikkö katsoo epäjärjestyksen asetetuksi sen tarkoituksen jo saavutetuksi, jota varten sotaväkeä on apuun kutsuttu, kauttaa hän enemmät toimenpiteet sekä ilmoittaa sen siviiliviran- omaiselle; ja sen jälkeen taas siviiliviranomaisen asia ylläpitää yleistä järjestystä.
13 §.
Sotajoukon toimiessa pysyvät siviiliviranomaisilla kaikki heille lain mukaan tulevat oikeudet ja pitää heidän silloinkin täyttää velvollisuutensa, mikäli oikeudet ja velvollisuudet eivät käsitä käytäntövaltaa toimessa olevaan sotavoimaan nähden tahi vastusta aiotun tarkoituksen saavuttamista.
14 §.
Siviiliviranomaisten tulee siis katsoa, että henkilöt, jotka eivät ole ottaneet osaa epäjärjestykseen tahi meteliin, eivät tule kärsimään mitään sotajoukon tartuttua aseisin, kuin myöskin pitää huolta niistä sotilas-apumiehistöön kuulumattomista henkilöistä, jotka toimittaessa ovat haavoittuneet; ja tulee päällikön puolestaan kaikilla tarjona olevilla keinoilla olla siviiliviranomaisten apuna.
15 §.
Sotaväkeä, jota on kutsuttu estämään tahi hillitsemään epäjärjestyksiä tahi kansanmetelejä, älköön majoitettako yksitellen, vaan on koko komennuskunnalle tarpeellinen määrä huoneita luovutettava.
16 §.
Siviiliviranomaisten määrättävissä on aika, jolloin avuksi kutsuttu sotaväki saa lähteä liikkeelle palataksensa seisonta- kortteeriinsa.
Sotajoukot, jotka siviiliviranomaiset ovat kutsuneet estämään tahi hillitsemään epäjärjestyksiä tai kansan- metelejä, ovat palautettavat niinpian kuin väestö on alistunut tottelemaan näiden viranomaisten vaatimuksia ja viranomaiset esteettömästi saattavat ryhtyä tehtäväinsä toimittamiseen. Kun sotilaskomennuskuntaa, jota seisonta- kortteeristaan on kutsuttu toiseen paikkakuntaan antamaan virka-apua epäjärjestyksissä, pidätetään siellä kauvemmin kuin seitsemän vuorokautta, tulee kuvernöörin joka viikko ilmoittaa Kenraalikuvernöörille syyt, minkätähden komennuskunta ei saata seisontakortteeriinsa palata kuin myöskin antaa tieto siitä Senaatin Siviilitoimituskuntaan.
17 §.
Sotajoukko, joka kapinan tahi metelin kestäessä pitemmän tai lyhyemmän aikaa suorittaa vahtipalvelusta, noudattakoon mitä linnaohjesäännössä on säädetty.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 20 p:nä Tammikuuta 1896.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen astettu Senaattinsa:
C. TUDEER.
G. v. ALFTHAN.
A. A. JÄRNEFELT.
O. GADD.
H. MOLANDER.
AUGUST NYBERGH.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
C. Cronstedt.