Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
kauppasuhteista Keisarikunnan ja Suomen Suuriruhtinaanmaan välillä.
Annettu Helsingissä, 29 p:nä Toukokuuta 1897.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m, y. m. Teemme tiettäväksi: Kumoten mitä kauppasuhteista Keisarikunnan ja Suomen Suuriruhtinaanmaan välillä tätä ennen on säädetty olemme Me nähneet hyväksi tästä asiasta vahvistaa alla olevat määräykset olemaan myötäseuraavine liitteineen alamaisesti noudatettavina 1 p:stä Kesäkuuta 1897.
I Luku.
Suomalaisista tavaroista, jotka Suomen Suuriruhtinaanmaasta tuodaan Keisarikuntaan.
1 §.
Ne määräykset, jotka yleisen tullitariffin mukaan ovat eurooppalaisesta kaupasta voimassa tullista vapaisiin sekä maahan tuomasta kiellettyihin tavaroihin nähden, sovelletaan Suomen Suuriruhtinaanmaasta Keisarikuntaan saapuviin tavaroihin.
2 §.
Tähän liitetyissä luetteloissa mainituita suomalaisia tavaroita, jotka suoraan Suomen Suuriruhtinaanmaasta lähetetään maitse taikka Laatokan järven tai Itämeren ja sen lahtien yli suomalaisilla taikka venäläisillä laivoilla, saa tuoda Keisarikuntaan tullietuudella: luetteloissa I ja II nimitettyjä tavaroita ilman tullia sekä luettelossa III ilmoitettuja tavaroita erotustullia suorittamalla.
Muistutus. Jos suomalaisen taikka venäläisen kauppalaivan, jonka lastina on sellaisia Keisarikuntaan määrättyjä tavaroita, kuin tähän §:ään (2) liitetyissä luetteloissa on mainittu, täytyy haaksirikon tähden käydä ulkomaisessa satamassa, saa laivan lastin viedä venäläiseen satamaan tullietuudella ainoastaan sillä ehdolla, että laivuri taikka laivan isäntä sanotun asianlaidan todistamiseksi esittää venäläisen konsulin taikka asianomaisen satamapäällystön paikkakunnalla antaman todistuksen taikka muita sen- laatuisia todisteita, jotka Valtiovarainministerio saattaa katsoa riit[äväksi näyttämään, ettei laivaa ole ulkomaisessa satamassa uudestilastattu ja ettei muita tavaroita, kuin Suomen Suuriruhtinaanmaasta lähetettyjä, ole laivaan otettu.
3 §.
Ne tavarat, joita 2 §:ään llitettyjen luettelojen II ja III mukaan saa tullietuudella maahan tuoda rajoitetun määrän, jakaa Meidän Suomen Senaattimme niiden henkilöiden kesken, jotka haluavat päästä mainittua etua nauttimaan. Tästä jaosta tulee Suomen Senaatin vuosittain viimeistään kahta viikkoa ennen vuoden alkua ... ilmoittaa Valtio- varainministeriolle asianomaista toimenpidettä varten. Jos havaitaan tarpeelliseksi muuttaa alkuperäistä puheena olevain tavarain jakoa, ovat sellaiset muutokset tehtävät niinä aikoina, kuin Valtiovarainministerion ja Suomen Senaatin sopimuksen jälkeen määrätään.
4 §.
Suomalaisia tavaroita, jotka nimitetään luettelossa I (liit. 2 §:ään), maahan tuotakoon ilman alkuperätodistusta. Luetteloissa II ja III mainittujen tavarain muassa pitää olla faktuurat (tavaraluettelot), jotka antaa tehtaan- ja ruukin- tuotteista tehtaan tai ruukin omistaja taikka isännöitsijä sekä muista esineistä tavaranlähettäjä. Sen henkilön nimi- kirjoitus, joka faktuuran on antanut, pitää olla paikkakunnan viranomaisten vahvistama, joiden samalla tulee todistaa että faktuurassa mainitut tavarat ovat suomalaista alkuperää ja, jos ne ovat tehtaan- taikka ruukintuotteita, että ne ovat valmistetut sellaisessa tehtaassa tai ruukissa, joka on perustettu ennen vuotta 1859 taikka, jos ne ovat valmistetut myöhemmin syntyneessä tehtaassa, että tämä on jonkun Meidän alamaisemme oma. Sanottujen faktuurain ja todistusten kaavan vahvistaa Valtiovarainministeri Suomen Senaatin kanssa siitä sovittuaan.
5 §.
Suomenmaan hallituksen asiana on tehdä esityksiä sellaistenkin suomalaisten tavarain maahan tuomisesta tullietuudella, jotka 1) sopii lukea 2 §:ään liitetyissä luetteloissa mainittuin tavarain pääluokkiin, taikka 2) jos niitä ei sovikaan noihin lukea, kuitenkin voidaan Keisari- kunnassa myydä eduksi suomalaiselle teollisuudelle. Jos Valtiovarainministeri havaitsee, ettei siitä synny venäläiselle teollisuudelle haittaa eikä melkoista vähennystä Keisari- kunnan tullituloihin, myöntäköön hän edellisessä tapauk- sessa (1 m.) että sellaisia tavaroita saa tullietuudella Keisarikuntaan tuoda, mutta jälkimäisessä tapauksessa (2 m.) alistakoon hän asian säädetystä järjestyksessä Meidän Armollisesti harkittavaksemme.
6 §.
Suomalaisia tavaroita, joita ei ole mainittu 2 §:ään liitetyissä luetteloissa, sekä niitä tavaroita, joita, vaikka ne mainitaankin luetteloissa II ja III, ei seuraa 4 §:ssä määrätyt faktuurat, saa Suuriruhtinaanmaasta Keisarikuntaan tuoda: yli meren, Suomen rautatietä myöten sekä Pähkinälinnan (Schlusselburgin) tullikamarin kautta, kun suoritetaan se maksu, joka sopimuskirjain mukaisissa tariffeissa on ulkomaisista tavaroista säädetty, ja vaarinotetaan kaikki ulkomaisista tavaroista määrätyt tulli- ja tariffisäännökset ynnä menettelyt.
7 §.
Luetteloissa II ja III (liit. 2 §:ään) mainitut suomalaiset tavarat ovat tullikamariin saapuessaan tavallisten tullimenettelyjen alaisia, paitsi mitä konnossementtien (tavaralistojen) antamiseen tulee, joiden sijassa ovat 4 §:ssä sanotut faktuurat. Purkamispaikalla saa toimittaa mainittujen tavarain tullitarkastuksen, jos tulliviranomainen sen soveliaaksi näkee.
Muistutus. Kun tullikamarin käsiteltäväksi jätetään rautatiellä maahan tulevia tavaroita, pitää tullikamarin noudattaa Keisarikunnassa voimassa olevia määräyksiä sellaisen tavaran kuljettamisesta rautatiellä, joka on tullimenettelyjen alainen.
8 §.
Niiden esineiden lisäksi, joita Keisarlkunnassa voimassa olevain säännösten mukaan saa maahan tuoda niin sanottujen ylimenokohtain (perehodny kohta) kautta, saatakoon sellaisten Suomen rajalle asetettujen tullivartiopaikkojen kautta tuoda myös tavaroita, jotka mainitaan luettelossa I (liit. 2 §:ään). Sanottuja tavaroita tarkastaa ja tullaa lopullisesti itse tullivartio, jolloin ei anneta tulliluetteloa (deklaratsionia) eikä ilmoituskirjaa, vaan kirjaanpannaan ne vain asianmukaisesti. Sellaisista puheena olevista tavaroista, joita ei voi lukea maatalouden raakatuotteiksi, on näytettävä tavaranlähettäjän antama kuormakirja. Samassa järjestyksessä tullaa rajatulliasema (sastava), yleisesti määrätyn oikeutensa nojalla, lopullisesti kaikkia luettelossa I sekä myöskin luettelossa II nimitettyjä tavaroita, kun viimemainittuja seuraa 4 §:ssä sanotut faktuurat.
Muistutus. Rajaseutujen asujamet, jotka kulkevat rajan yli maanviljelys- taikka käsityötä tehdäkseen, saavat tullitta muassaan tuoda tarpeelliset työkalut, mutta ovat velvolliset työn päätyttyä viemään sanotut kalut takaisin.
9 §.
Jos suomalainen teollisuudenharjoittaja anoo lupaa viedä kuormissa maitse Pietariin omia teoksiaan, maksaen niistä menevän tullin, on Valtiovarainministerion asia antaa sellainen lupa, kun vaarinotetaan ne varokeinot, mitkä mainittu Ministerio katsoo tarpeellisiksi.
10 §.
Jos ylimenokohdalle (perehodny kohdalle) tai rajatulli- asemalle (sastava) Suomen rajalla viedään tavaroita, joita, vaikkakin suomalaista alkuperää, ei saa sanottujen kohtain tai tulliasemain kautta (8 §) tuoda, käsitellään näitä tavaroita niinkuin luvattomasta tavarain maahantuonnista on säädetty, ellei kuljettaja ole tavaroita ilmoittanut; jos sitä vastoin tavarain oikea laatu on ilmoitettu, vietäköön ne Suomen Suuriruhtinaanmaahan takaisin. Samalla tavoin menetellään kun venäläiselle rajatulliasemalle (sastava) Suomen rajalle viedään tavaroita, joita, vaikka ovatkin luvallisia luettelon II mukaan (liit. 2 §:ään), ei seuraa 4 §:ssä määrätyt faktuurat.
11 §.
Suomalaisia tavaroita, jotka Keisarikunnassa voimassa olevan tarifiin mukaan ovat tullista vapaita taikka mainitaan luetteloissa I ja II (liit. 2 §:ään), saa Pähkinälinnan tullikamari tullata 8 §:n mukaan, jolloin kuitenkin kuormakirjan sijasta (8 §) on näytettäva tullipassi (15 §). Samalla tavoin tullaa sanottu tullikamari lopullisesti, 3:nnen luokan tullikamareille vahvistetulla oikeudella, kaikkia suomalaisia tullinalaisia tavaroita, jotka ovat määrätyt Pähkinälinnan kaupunkiin.
12 §.
Laivat, jotka Laatokan järven ylitse tulevat Suomen Suuri- ruhtinaanmaasta tullinalaisilla tavarollia lastattuina, älkööt seisahtuko taikka poiketko muihin kohtiin tai paikkoihin rannassa kuin Pähkinälinnaan ja Pietariin. Tavarat, jotka ovat määrätyt Pietariin, lähetetään Pähkinälinnasta Pietariin tullikontrollin alaisina.
13 §.
Kun suomalaiset teokset, jotka mainitaan luettelossa I (liit. 2 §:ään), tulevat yli meren, vaaditaan niiden tullaamiseen ainoastaan vahvistetun kaavan mukaiset tulliluettelot (deklaratsionit). Sanotut tulliluettelot vastaanotetaan ja niiden johdolla toimitetaan asianmukainen katsastus itse purkamispaikalla, ei kuitenkaan semmoisista tuotteista, joita tulliviranomainen ei katso soveliaasti voitavan siinä tarkastaa. Jos katsastuksessa ei löydetä mitään tavaraa, joka olisi kielletty taikka josta olisi pitänyt jättää tullitarkastus- kirjoja, ovat tullatut tavarat ilman muuta ja sittenkuin ne vain on kirjaan pantu klareerattavat.
14 §.
Kun suomalaiset rahvasluokkaan kuuluvat rannikkolaiset laivoissaan ja veneissään tuovat sellaisia päällyksettä olevia yksinkertaisia tavaroita, kuin oheenliitetyssä luettelossa IV nimitetään, ei tulliluetteloja vaadita, vaan niiden sijaan jätetään siinä tapauksessa tullipassit (15 §). Valtiovarain- ministerin vallassa on ulotuttaa tämä etu muihinkin maatalouden tuotteisiin, joita saa maahan tuoda luettelon I mukaan (liit. 2 §:ään).
15 §.
Niiden laivojen laivurit, jotka saapuvat meren ylitse lastinaan 2 §:aän kuuluvissa luetteloissa mainittuja suomalaisia tavaroita taikka ilman lastia, ovat silloinkin kun laiva on tullut satamasta, jossa on tullikamari, velvolllset esittämään vahvistetun kaavan mukaiset tullipassit, jotka osottavat lastin määrän ja miehistön, minka ohessa heidän tulee näyttää asianmukaiset passit laivalla saapuneista henkilöistä niin myöskin määrätyt laivakirjat, jos laiva on enemmän kuin 20 tonnin vetoinen.
16 §.
Jos suuremman kuin 20 tonnin vetoisen laivan laivuri antaa tullikamariin kantavuuskirjan taikka muun todistuksen laivan rakenteesta ja mittauksesta, on laivan kantavuus laskettava sellaisen todistuksen perusteella, laivaa uudestaan mittaamatta.
17 §.
Suomalaiset kauppalaivat nauttivat rannikkoliikkeeseen nähden eli tavarain kuljetuksessa Itämeren ja sen lahtien rannoilla olevain venäläisten satamain välillä, kaikkia niitä oikeuksia, jotka ovat venäläisille kauppalaivoille myönnetyt.
Muistutus. Suomen Suuriruhtinaanmaan asujamille kuuluvat laivat suorittavat venäläisissä satamissa samoja laivamaksuja kuin venäläisetkin laivat.
18 §.
Suomalaiset laivurit, jotka menevät Pietariin tahi Kronstadtiin, paitsi ne, joiden ei 14 §:n säännöksen mukaan tarvitse antaa tulliluetteloa, ovat velvolliset poikkeamaan Kronstadtiin ilmoittaaksensa missä he aikovat antaa tulliluettelonsa ja täyttääksensä tavalliset, ulkomailta tuleviin laivoihin nähden säädetyt muototavat sekä vasta sitten jatkamaan matkaansa määräpaikkaan, saatuaan laivakonttorista todistuksen.
19 §.
Kun suomalaisia tavaroita, joita on lupa ilman 4 §:ssä säädettyjä faktuuroja tuoda maahan, Kronstadtissa uudestilastataan isommista laivoista vähempiin aluksiin, kuljetettaviksi Pietariin, voi sellaisia tavaroita, milloin ne eivät ole päällyksellä varustettuja, tarvittaessa uudesti- lastata myöskin avoimiin laivoihin, niillä paikoin, jotka meripäällystö sitä varten on osottanut.
20 §.
Kronstadtin tullikamarin tulee, suomalaisten laivain lähtiessä sieltä Pietariin, tarpeen mukaan lähettää niiden mukana tullivahtimestareita, laivurin kuitenkaan tarvitsematta heille suorittaa tullisäännön 50 artiklassa (Lakikokoelma tom VI, 1892 vuoden painos) säädettyä maksua.
21 §.
Suomalaisille laivoille, jotka saapuvat Pietariin, on määratty seuraavat valkamapaikat, nimittäin: 1:o) laivoille, jotka saapuvat mereltä: Vasili Ostrowilla ison Nevan satama- laiturin ääressä 13:nnen ja 21 sen linjan välillä; pikku Nevalla Tutsckoff-laiturin alapuolella 1:sen ja 5:nnen linjan välillä sekä Kalinkin-sillan kohdalla; 2:o) laivoille, jotka tulevat pikku Nevkaa myöten: Pietarin kaupunginosan rannassa lähellä Sampsonoff-laituria, ja 3:o) laivoille, jotka saapuvat Laatokan järveltä: Orloffin maallenousulaiturin varrella likellä Smolnan luostaria. Paitsi edellämainittuja maihin- menopaikkoja antakoon tullipäällystö laivojen asettua purkamista varten muihinkin paikkoihin, jotka siihen nähtänee sopiviksi.
22 §.
Laivain, jotka Suomen Suuriruhtinaanmaasta tulevat Pietariin pikku Nevaa ja Nevkaa myöten, lastinaan 2 §:ään liitetyissä luetteloissa mainittuja tavaroita, pitää tuloväylän varrella olevan vartion (brandvahti) ohitse mennessään esittää passinsa ja lastikirjat, joiden sijasta vartio antaa erityiset todistukset, mitkä oikeuttavat laivan estämättä jatkamaan matkaansa aijottuun purkamispaikkaan. Mainitut todistukset tulee laivurin jättää vartioon takaisin laivan lähtiessä pois Pietarista.
23 §.
Kun suomalainen laiva, joka on saapunut venäläiseen satamaan luettelossa I (liit. 2 §:ään) mainituilla tavaroilla, jälleen lähtee sieltä ilman muuta lastia kuin laivamuona sekä ilman että mitään muutosta laivamiehistössä on tapahtunut, tehköön tullikamari, antamatta uutta tullipassia, merkinnän siihen passiin, jolla laiva on tullut Suuriruhtinaanmaasta, noudattaen muuten mitä laivain lähtöön nähden on säädetty. Jos sitä vastoin sellainen laiva lähtee toisella lastilla taikka jos sen miehistössä on muutoksia tapahtunut, saa se lähteä venäläisestä satamasta vasta sitten kuin laiva on saanut tullikamarilta uuden lähtöpassin.
24 §.
Tulliluettelo (13 §) pitää tullikamariin asianmukaisessa järjestyksessä antaa laivurin itse tahi Suomen kauppa-asiamiehen (45 §), joka, tarvitsematta näyttää todistusta siitä että hänellä on oikeus harjoittaa kauppaa, ottakoon toimittaaksensa kaikkea mitä laivurien on laivain tullessa ja mennessa varteenotettava; mutta ollaksensa oikeutettu sisäänantamaan tulli-ilmoituskirjoja ja esittämään faktuuroja tullitarkastuksen toimittamista varten tulee mainitulla asiamiehellä tahi hänen asioitsijallansa olla sellainen todistus.
25 §.
Johteeksi sellaisia tavaroita purettaessa ja tarkastettaessa, joita saa purkaa ja katsastaa tulliluettelon nojalla, on vahvistettu jäljennös siitä annettava laivurille; ja pitää tämä jäljennös esitettämän purkamispaikalla asianomaisille tullivirkamiehille ja palvelijoille ohjeeksi tavaroiden purkamisessa ja tarkastuksessa.
26 §.
Jos kauppa-asiamiehen tekemä tulliluettelo tahi ilmoituskirja havaitaan virheelliseksi, kohtaa edesvastuu sellaisesta virheellisyydestä kauppa-asiamiestä, ellei itse tulliluetteloa ole allekirjoittanut paitsi häntä myöskin laivuri tahi tavaranilmoittaja, ja jollei asiamies, erehdyksen selvittämiseksi, ilmoittaessaan sisäänanna tavaran- ilmoittajan hänelle toimittamaa luetteloa tavaroista, ilmoittajan omakätisesti allekirjoittamana. Jälkimmäisessä tapauksessa kohtaa edesvastuu sanotusta virheellisyydestä laivuria ja tavaranilmoittajaa. Kauppa-asiamiehen sisäänantamassa faktuurassa olevista virheellisyyksistä vastaa se henkilö, jonka puolesta faktuura on sisäänjätetty, jolloin itse tavara on sakkojen vakuutena.
27 §.
Suomen Suuriruhtinaanmaasta matkustava saa omaksi tarpeekseen tuoda muassaan tarpeellisia aseita niin paljon ja samoilla ehdoilla, kuin ulkomaaltakin tulevalle matkustajalle sallittu, mutta tavaroita kuljettaessaan ei kuljettajilla eikä vähäisempäin laivain laivureilla saa olla minkäälaisia kuve- tahi ampuma-aseita.
28 §.
Suomen asukkaat, jotka, asianmukaiset passit mukanaan, Keisarikuntaan kuljettavat raaka-aineita ja maalaisteoksia, joita tullittomasti saapi sinne tuoda, myykööt niitä satamissa ja toreilla, aluksista ja kuormista, varteenottaen mitä Keisarikunnassa on vähittäiskaupasta säädetty.
II Luku.
Venäläisistä tavaroista, jolta lähetetaän Keisarikunnasta Suomen Suuriruhtinaanmaahan.
29 §.
Kaikkia venäläisiä tavaroita ja teoksia kuljetettakoon meritse, maanteitse ja Laatokan järveä myöten Keisari- kunnasta ja vietäköön Suomeen tullittomasti, paitsi: 1) jyvä-paloviinaa, jota ei saa Suomen Suuriruhtinaanmaahan tuoda; 2) tavaroita, jotka mainitaan tähän liitetyssä luettelossa V ja jotka Suuriruhtinaanmaassa ovat tuontitullin alaisia; 3) pelikortteja, joista on suoritettava yhtäläiset maksut, kuin Suomessa valmistetuista pelikorteista, sekä 4) luita, valmistamattomia, kaikenlaatuisia, joita saa Keisari- kunnasta Suomeen viedä tullitta ainoastaan suomalaisten tehdasten tarpeeksi erityisen todistuksen nojalla.
30 §.
Keisarikunnasta Suomen Suuriruhtinaanmaahan vietäessä tavaroita, jotka yleisen tariffin mukaan ovat vientitullin alaisia, paitsi luita, valmistamattomia (29 § 4 m.), vaaditaan lähettäjältä vakuus, joka vastaa sen tullimaksun määrää, mikä hänen tulisi suorittaa viedessään sanotut tavarat ulkomaalle. Tämä vakuus annetaan lähettäjälle takaisin vasta sitten kuin hän on laittanut suomalaiselta tulli- laitokselta todistuksen siitä että tavarat ovat Suuri- ruhtinaanmaahan viedyt ja tullikamari on ne vastaan- ottanut. Samallainen todistus on esitettävä maasta vietäessä tavaroita, jotka keisarikunnassa ovat aksiisin alaisia, jos lähettäjä haluaa käyttää hyväkseen aksiisimaksun takaisin suoritusta.
31 §.
Venäläisten tavarain ulosvienti Keisarikunnasta meren tahi Laatokan järven ylitse käy samassa järjestyksessä, kuin toisesta venäläisestä satamasta toiseen. Kun tavarat ovat tuodut suomalaiseen satamaan, on siellä viipymättä sisäänannettava se passitus, jonka tavaroista on antanut se Keisarikunnan tullikamari, josta ne ovat lähetetyt.
32 §.
Kaikkien niiden huojennusten, jotka tullikäyttelyyn nähden ovat tällä asetuksella myönnetyt suomalaisille laivoille ja tavaroille, pitää tuleman niiden venäläisten laivain ja tavarain hyväksi, jotka tulevat Suomen Suuriruhtinaan- maasta taikka sinne menevät, mikäli näitä huojennuksia voi niihin sovelluttaa.
33 §.
Suomen Suuriruhtinaanmaahan menevät venäläiset laivat nauttivat Suomessa yhtäläisiä oikeuksia, kuin suomalaisetkin laivat, jota paitsi venäläisille laivoille ja tavaroille annetaan Suomen Suuriruhtinaanmaassa etuja sen mukaisesti kuin suomalaisille laivoille ja tavaroille on Keisarikunnassa myönnetty.
34 §.
Kun semmoisia venäläisiä tavaroita, joita saa tullitta tuoda Keisarikunnasta Suomen Suuriruhtinaanmaahan, lähetetään maakuormissa, pitää niitä seurata kuormakirjat, mitkä ovat Keisarikunnan rajatullivartiostoin päällekirjoitettavat, jota vastoin maatalouden raakatuotteita ja rahvaan teoksia pitää seurata, kuormakirjan sijasta kuormankuljettajilla mukanaan olevat passit, mainittujen tullilaitosten päälle- kirjoittamina. Tavarain saapuessa maan rajalla olevaan Suomen tullivartioon ovat ne siellä katsastettavat, tarvitsematta sisäänantaa tulliluetteloita tahi ilmoitus- kirjoja, sekä klareerattavat, sittenkuin tavarat on päivä- kirjaan luetteloitu ja kuormakirjaan, milloin semmoinen on näytetty, on merkitty että tavarat ovat klareeratut sekä kuormankuljettajan passiin merkitty, että hän on kulkenut rajan yli.
35 §.
Tavarat, jotka rautateitse lähetetään Venäjältä Suomen Suuriruhtinaanmaahan, saa, jos ne Suuriruhtinaanmaahan tuotaessa ovat tullista vapaita, Suomen tullitoimisto Pietarissa olevalla asemakartanolla tullata ja sen jälkeen lähettää määräpaikkaan. Samoin tulee mainitun Toimiston, milloin matkustajat tahi lähettäjät haluavat, tarkastaa ja tullata matkustajain tavarat kuin myöskin paketit ja postilähetykset.
III Luku.
Yleisiä säännöksiä.
36 §.
Kaikkien tavarain ja teosten, jotka tuodaan Suomen Suuriruhtinaanmaasta Keisarikuntaan ja päinvastoin, pitää 38 §:ssä mainitulla poikkeuksella, kulkea venäläisten ja suomalaisten tullilaitosten kautta; ja ovat kaikenlaiset tavarat, maatalouden yksinkertaisimmatkin tuotteet niihin luettuina, jotka viedään tullilaitosten ohitse, katsottavat luvattomasti tuoduiksi ja niiden suhteen meneteltävä sen maan tulliasetusten mukaan, jossa tavarat ovat pidätetyt.
37 §.
Suomen puolelle rajaa perustetaan tullivartioita kaikille niille teille, joiden varsilla sellaisia vartioita Venäjän puolellakin on olemassa, jonkun matkan päähän viime- mainituista, sekä Laatokan järven rannoille niihin paikkoihin ja kohtiin, jotka Suomen hallitus katsoo sopiviksi. Keisari- kunnasta Suomen Suuriruhtinaanmaahan Laatokan järveä myöten menevien laivain ja veneiden pitää, ennen kuin ovat olleet missään muussa Suomen rannikon yhteydessä tulli- tarkastusta varten käydä niissä paikoissa, jotka tulevat ilmoitettaviksi Valtiovarainministerion ja Suomen hallituksen kesken tehdyn sopimuksen jälkeen.
38 §.
Suomen rannikkolaiset oikeutetaan tuomaan Viron kuvernementtiin pienehköillä laivoilla kaloja sekä yksin- kertaisia Suomen puulajeista valmistettuja salvomiehen- ja tynnyrintekijän-teoksia vaihtaakseen niitä jyviin, kasviksiin ja muihin ruokavaroihin sekä tiileihin. Paitsi tullikamarien ja tullivartioin kautta saa tämmöistä tuontia harjoittaa myös seuraavissa rantapaikoissa: Tollsburgin satamassa ja Maholmin laiturilla, Kaspervikissä, Ösessä, Alt-Isenhofissa (Purtzissa), Vesossa ja Harrassa, noudattamalla määrayksiä tullisäännön 1071 - 1078 artiklassa (Lakikokoelma tom VI, 1892 vuoden painos).
Valtiovarainministerin asiaksi jätetään mainitun vaihto- kaupan myontäminen tarpeen mukaan muillakin rannikko- paikoilla.
39 §.
Ulkomaan tavaroita saatakoon yleisten perusteiden nojalla tuoda Keisarikuntaan Suomen Suuriruhtinaanmaan kautta ainoastaan meren yli sekä Suomen rautateitse, jota vastoin sellainen tuonti maata myöten ja Laatokan järven ylitse on kielletty.
40 §.
Sellaisista ulkomaan tavaroista, jotka ovat määrätyt johonkin venäläiseen satamaan meneviksi, mutta sattuneen merivahingon tähden viedään suomalaiseen satamaan, älköön Suomen tullikamari kantako mitään tullia, jos ilmoitetaan että ne tulevat menemään Keisarikuntaan meren yli tahi rautateitse. Näissä tapauksissa tulee sanotussa satamassa olevan suomalaisen tullikamarin ainoastaan laatia seikkaperäinen luettelo tavaroista ja varustaa tavarakolit lyijykkeillä, joiden eheydestä sekä siitä että tavarat olivat luettelon mukaiset asianomaisen venaläisen tullikamarin pitää, sittenkuin tavarat ovat perille saapuneet, laittaa laivurille tahi tavaranomistajalle todistus annettavaksi suomalaiseen tullikamariin.
41 §.
Ulkomaan tavaroita, joista tulli on maksettu jossakin Keisarikunnan tullikamarissa, saa Keisarikunnasta tuoda Suomen Suuriruhtinaanmaahan samassa järjestyksessä ja esiinantamalla samallaiset asiakirjat, kuin venäläisistä tavaroista. Tavarain saavuttua Suomen Suuriruhtinaan- maahan, ovat ne uudestaan tullinalaisia Suuriruhtinaan- maan yleisen tariffin mukaan, Keisarikunnassa suoritettua tullimaksua takaisin antamatta.
42 §.
Suomen rautateitse toimitettakoon tullitta ulkomaisten tavarain läpikuljettamista, tullikontrollin alaisena, sekä Keisarikunnan kautta Suomen Suuriruhtinaanmaahan että Suomen Suuriruhtinaanmaan kautta Keisarikuntaan.
43 §.
Tavarapaketteja saa lähettää postissa Keisarikunnasta Suomen Suuriruhtinaanmaahan ja päinvastoin voimassa olevain postiasetusten mukaan ja noudattamalla että pakettien sisällys aina on niiden päällykseen merkitty. Sellaisten pakettien tullikäsittelystä noudatetaan mitä siitä yleensä on säädetty.
44 §.
Esineitä, jotka kuuluvat Suomen Suuriruhtinaanmaasta Keisarikuntaan tai päinvastoin muuttaville henkilöille, saa tuoda maahan myös ilman alkuperätodistusta ulkomailta tulevista matkustajista annettujen säännösten perustuksella; mutta jos mainitut esineet nousisivat noiden säännösten mukaan myönnetyn määrän yli, on niiden maahantuomiseen hankittava lupa Valtiovarainministeriltä tahi Suomen Senaatilta, riippuen siitä kummanko ratkaistava asia on.
45 §.
Suomen hallitus saapi mielensä mukaan Keisarikunnan kaupunkeihin asettaa kauppa-asiamiehiä sen johtosäännön nojalla, joka Valtiovarainministerion ja Suuriruhtinaanmaan hallituksen välillä tehdyn sopimuksen jälkeen laaditaan.
46 §.
Niissä tapauksissa, jotka eivät siedä viivytystä, on Valtio- varainministeriolla, tullipiirin-päälliköillä sekä itsenäisen tullikamarin hoitajalla valta olla suoranaisessa kirje- vaihdossa Suomen tullihallituksen ja kuvernöörien kanssa.
47 §.
Niissä asioissa, jotka koskevat Suomen Suuriruhtinaan- maasta Keisarikuntaan luvattomasti tuotujen, mutta takavarikon välttämiseksi rajan yli takaisin vietyjen tavarain etsiskelemistä, oikeutetaan Keisarikunnan rajatullipäällystö olemaan suoranaisessa kirjevaihdossa Suomen rajapoliisi- viranomaisten kanssa sekä myöskin sinne määräämään jonkun virkamiehistään asiamiehenä yhdessä Suomen kruununpalvelijain kanssa etsimään sellaisia tavaroita. Samat oikeudet Keisarikunnassa myönnetään suomalaiselle tulliviranomaiselle asioissa, jotka koskevat tavarain salakuljetusta Suuriruhtinaanmaahan.
48 §.
Valtiovarainministerion ja Suomen Suuriruhtinaanmaan hallituksen pitää kaikilla asianaan olevilla toimenpiteillä molemmin puolin edistää Keisarikunnan ja Suomen Suuriruhtinaanmaan välisiä kauppasuhteita, erittäinkin mitä tulee laivain ja maahan tuotaviksi sallittujen tavarain joutuisaan klareeraukseen tullikamareista, kuin myöskin pikaiseen toimittamiseen rajatullivartioista sekä luvattoman tavarankuljetuksen ehkäisemiseen maasta toiseen.
49 §.
Valtiovarainministerion sekä Suomen hallituksen tulee molemmin puolin antaa toisilleen tiedoksi kaikki ne asetukset ja erityiset säännökset, joita Keisarikunnassa ja Suomen Suuriruhtinaanmaassa ehkä annetaan Keisarikunnan ja Suuriruhtinaanmaan välisiä kauppasuhteita koskevista asioista.
50 §.
Valtiovarainministerillä on valta, Suomen hallituksen kanssa neuvoteltuaan, sekä Suomen hallituksella, sovittuaan Valtiovarainministerin kanssa, antaa selityksiä ja tehdä osittaisia lisäyksiä tämän asetuksen säännöksiin, sillä ehdolla kuitenkin, etteivät sanotut selitykset ja lisäykset sisällä mitään niiden kanssa ristiriitaista.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 29 p:nä Toukokuuta 1897.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
C. TUDEER.
H. MOLANDER
HJALMAR PALIN.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
OSSIAN BERGBOM.
LENNART GRIPENBERG.
Alex. Lundqvist.