Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus
niistä perusteista, joiden mukaan invaliditeettiaste on arvioitava sovellettaessa Joulukuun 5 p:nä 1895 annettua lakia työnantajan vastuunalaisuudesta työntekijää kohtaavasta ruumiinvammasta.
Annettu Helsiugissä, 9 p:nä Joulukuuta 1897.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettävaksi. Työnantajan vastuunalaisuudesta työntekijää kohtaavasta ruumiin vammasta Joulukuun 5 p:nä 1895 annetun lain 31 §:ssä olevan säännöksen johdosta olemme Me nähneet hyväksi armossa antaa seuraavat tarkemmat määräykset johteeksi arvosteltaessa niitä ruumiinvammoja, joiden seurauksena on työkyvyn ainaiseksi menettäminen tahi vähentyminen ja joiden nojalla työntekijä tahi hänen oikeudenomistajansa mainitun lain mukaan on oikeutettu saamaan vuotuista vahingonkorvausta.
1 §.
Ruumiinvammaksi, joka tuottaa ainaisen täydellisen työkyvyttömyyden (kokonaisinvaliditeetin), on luettava sellainen vamma, mikä on vaikuttanut tapaturman kohtaaman henkisiin tai ruumiillisiin voimiin tahi liikuntokykyyn niin, että hänelle sen kautta on käynyt kokonaan mahdottomaksi elättää itseään omalla työllään, kuten kadottaessaan molemmat kätensä tahi molemmat jalkansa taikka niiden vahingoittuessa siten, että ne kokonaan ovat menettäneet toimikykynsä, tai myöskin joko kadottaessaaan sekä toisen kätensä että toisen jalkansa taikka niiden edellä mainitulla tavalla vahingoittuessa, sekä molempain silmäin näkövoiman jouduttua pilalle.
2 §.
Jos työntekijä työssä kohdanneen tapaturman kautta on saanut ruumiinvamman, joka ei ole tuottanut täydellistä työkyvyttömyyltä, vaan ainoastaan työkyvyn vähenemisen (osittaisen invaliditeetin), on tätä vähennystä prosenteissa täydellisestä työkyvyttömyydestä (invaliditeettlastetta) määrättäessä, alla olevia laskuperusteita noudatettava:
Kun menetetään
a) käsivarsi tai käsioikea 50-75 %, vasen 40-65 %.
...
sormen viimeinen nivel 0-10%, 0-8%
b) sääri ja reisi, kokonaan tai osaksi (vasen tai oikea )60-80%
c) toisen silmän näkövoima 20-35%
d) toisen korvan kuulo 0-10%
molempain korvain kuulo 10-50%
Muistutus: Vasenkätisiin henkilöihin nähden koskevat ylemmät arvot vasenta ja alemmat arvot oikeata käsivartta tai kättä.
3 §.
Työkyvyn vähentymistä arvioitaessa 2 §:ssä mainittujen laskuperusteiden mukaan on otettava huomioon kaikki kysymykseen vaikuttavat asianhaarat, kuten vahingoittuneen ammattitoimessa tarvittava suurempi tai pienempi taitavuus, liikkuvaisuus, voimanponnistus, huomiokyky, ajatustoimi y. m., jotenka alimpia raja-arvoja on käytettävä niissä tapauksissa, jolloin työkyky on vähemmässä määrässä riippuva vahingoittuneesta ruumiinosasta, ja on ruumiinvamma yleensä nuoremmalla ijällä arvioitava pienemmäksi kuin vanhemmalla ijällä sekä naiseen nähden suuremmaksi kuin mieheen.
Jos, vahingoittuneen henkilön työn laatuun tahi muihin asianhaaroihin katsoen, ruumiinvamman vaikuttama työkyvyn vähentyminen todistettavasti on suurempi tai pienempi kuin mitä mainitussa §:ssä arvioimisen perusteeksi ilmoitetaan, on invaliditeettiaste määrättävä silmällä pitäen työkyvyn todellista vähentymistä.
4 §.
Jos vahinko yhtaikaa kohtaa useita 2 §:ssä erittäin mainittuja ruumiinosia, on se invaliditeettiaste, joka saadaan laskemalla yhteen sanotussa §:ssä mainitut prosenttiluvut noista eri ruumiinvammoista, vähennettävä siinä suhteessa kuin vahingoittuneella vielä on jäljellä työkykyä.
5 §.
Jos työntekijä, jota työssä kohtaa tapaturma, jo ennen on saanut ruumiinvamman tai jos hänessä on ruumiinvika, on invaliditeettiastetta arvioitaessa tarpeelllsla huomiota pantava siihen vähempään työkykyyn, joka vahingoittuneella on ollut ennen sen tapaturman sattumista, jonka johdosta oikeus vahingonkorvaukseen on syntynyt.
6 §.
Haettaessa vahingonkorvausta ruumiinvammasta, josta siinä tutkimuksessa, mikä Joulukuun 5 p:nä 1895 annetun lain 19 §:n mukaan tapaturman satuttua on toimitettava, ei ole voitu saada täysin luotettavaa selvitystä, onko ja missä määrin ruumiinvammaan ollut syynä työssä kohdannut tapaturma, on sen, joka vahingonkorvausta vaatii, lääkärintodistuksella tahi muulla tavoin selvitettävä viimemainitut seikat ja on invaliditeettiaste määrättävä ottamalla huomioon se työkyvyn vähentyminen, joka sanotun selvityksen nojalla voidaan lukea työssä sattuneesta tapaturmasta johtuvaksi.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 9 p:nä Joulukuuta 1897.
Keisarillisen Majesteetln Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaattinsa:
C. TUDEER.
O. GADD.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
HJALMAR PALIN.
WALD. ENEBERG.
OSSIAN BERGBOM.
LENNART GRIPENBERG.
Fredr. Palmroth.