Eikö Tampereella saadakkaan juomalakkoa toimeen?
Kaikissa maamme kaupungeissa, joissa elämä on vähänkään vilkkaampaa, puuhataan yleistä väkijuomalakkoa, joka alkaisi ensi Vapun päivästä ja kestäisi kokonaisen vuoden. Oulussa, josta tuuma läksi liikkeelle, on jo aikoja valittu erityinen lakkokomitea, samoin Viipurissa, jossa Työväen- yhdistyksen ja Raittiusseuran toimimiehet ovat asettuneet hankkeen etunenään. Tällaista yhteistoimintaa ei Tampereella vielä ole järjestetty, vaikka aika on jo hyvinkin täpärällä. Olemme kyllä kuulleet, että eri työpaikoissa ja ammattiosastojen kesken oltaisiin vireässä toimessa lakon aikaansaamiseksi, mutta asian yleisyyteen nähden eivät tällöiset valmistukset riitä. Lakon seurauksia tuskin käytännössä huomattaisiinkaan, jos ei siihen saataisi yhtymään kaikkia kansanluokkia. Muuten eivät väkijuoma- tehtaat, -kaupat ja -anniskelut saisi tuntea sitä iskua, jota niille aijotaan, jollei kaupungin asukasten suuri enemmistö yhdy sitä antamaan. Kaikki työväki ei kuulu yhdistyksiin eikä ammattiosastoihin ja ne, jotka eivät niihin kuulu, jäisivät siis pois, jos lakko vaan pantaisiin toimeen näin rajoitetuin piirein. Paljon on myöskin muita kansalaisia, jotka varmaankin olisivat halukkaat yhteistoimeen ryhtymään, vaan jotka eläen kokonaan erillään kaikista yhdistyksistä, jäisivät toiminnan ulkopuolelle.
Jos sitävastoin olisi erityinen lakkokomitea, joka panisi listan kiertämään jokaiseen kotiin ja pitäisi innokkaasti hanketta vireillä, niin olisivat tulokset varmaankin suuremmoiset. Työväenyhdistykset ja raittiusseurat ovat lähinnä velvolliset tuuman toteuttamiseen, johon heillä yhteistoiminnassa saavutetun kokemuksen nojalla olisi enimmän taitoakin.
Mutta koskeehan asia muitakin yhdistyksiä. Kodit ja äidit saavat juoppoudesta enimmän kärsiä, ja kun naisyhdistys on ottanut tasoittaakseen niitä epäkohtia, joita naisen asemassa kansalaisena ja perheen jäsenenä on, pitäisi yhdistyksen tarttua keinoon, jolla ainakin vuodeksi torjuttaisiin kodista se kirous, joka sitä kovimmin painaa. Saattaisihan sattua, että moni perheenäiti, joka vuodeksi vapautuisi väkijuomain pahennuksesta, saisi miehensä ja poikansa jatkamaan lakkoa yli määräajankin.
Nuorisoseuralla olisi myöskin tässä verraton tilaisuus vaikuttaa nuorison juomatapoihin. Tulee nimittäin muistaa ettei juomalakko nuorisolle olisi mikään uhraus, kun se vielä ei ole tavan eikä himon orja, vaan maistelee väkijuomia kevytmielisestä vanhempain miesten matkimishalusta. Sitäpaitsi on nuorison mieli herkempi innostumaan jaloon taisteluun pahetta vastaan kuin vanhempain ihmisten, jotka toimivat pelkän harkinnan perusteella.
Jos kaikki toimivat yhdistykset ja seurat Tampereella löisivät tuumansa tukkuun, kutsuisivat yleisen kokouksen ja valitsisivat yhteisen lakkokomitean, jota yhteisvoimin ryhtyisivät avustamaan, olisi tulokset täällä suuremmat kuin missään muussa maamme kaupungissa, sillä onhan täällä totuttu vireään toimintaan ja juoppoutta täällä myöskin on riittävästi torjuttavaksi.
Aamulehti 13.4.1898