Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus
patentista.
Annettu Helsingissä, 21 p:nä Tammikuuta 1898.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Kumoten asetuksen 30 p:ltä Maaliskuuta 1876 patentti-oikeudesta Suomenmaassa säädetään täten niinkuin seuraa:
1 Luku.
Patentin esineestä ja oikeudesta patentin saamiseen sekä patenttiajasta.
1 §.
Patentti annettakoon semmoisiin uusiin keksintöihin, joita voidaan käyttää ammattitoimessa.
Älköön patenttia myönnettäkö semmoiseen keksintöön, jonka käyttäminen on vastoin lakia tai hyviä tapoja.
Jos keksintö koskee elatusainetta tai lääkettä taikka kemiallisesti valmistettua ainetta, älköön patenttia annettako itse tavaraan, vaan ainoastaan sen erityiseen valmistustapaan.
2 §.
Keksintöä ei katsota uudeksi, jos sitä, ennenkuin siihen annettavan patentin hakemus on patenttivirastoon tullut, on julkisesti niin selitelty tai niin julki käytetty, että asiantunteva voi sen johdolla sitä keksintöä käyttää.
Kuitenkin olkoon, jos keksintö on julkaistu toisen maan virastossa tehdyn patentinhakemuksen johdosta, lupa Suomessa antaa patentti samalle hakijalle tai hänen oikeutensa haltijalle, kun patentin hakemus saapuu kuudessa kuukaudessa julkaisemisen jälkeen.
Niinikään olkoon, jos keksintö pannaan esille yleiseen näyttelyyn Suomessa tai Keisarikunnassa taikka kansain- väliseen näyttelyyn näiden maiden ulkopuolella, lupa myöntää patentti siihen keksintöön, kun ilmoitus esille- panosta, ennenkuin tämä tapahtuu, annetaan tämän maan patenttivirastoon sekä patentinhakemus sitten sinne saapuu kuudessa kuukaudessa ilmoituksen jälkeen.
3 §.
Oikeutettu saamaan patentin olkoon ainoastaan keksijä taikka hänen oikeutensa haltija.
Keksitöön, jonkab useat ovat kukin itsenäisesti tehneet, saakoon toisten edellä patentin se, joka ensiksi sitä säädetyssä järjestyksessä hakee.
Jos toisen liikkeessä palveleva on tehnyt keksinnön, jonka hän on työnantajalta toimekseen saanut, tai joka muutoin palvelussuhteen vuoksi on katsottava työnantajalle tulevaksi, olkoon ainoastaan viimeksi mainitulla oikeus saada patentti sellaiseen keksintöön, elleivät ole toisin sopineet.
4 §.
Patentti annetaan viidentoista vuoden ajaksi, patentin myöntämispäivästä lukien.
Ennestään patentillisen keksinnön parannukseen olkoon patentinhaltijalla oikeus hakea lisäpatenttia, joka lakkaa yht'aikaa pääpatentin kanssa.
2 Luku.
Patenttiasiain käyttelystä ja patenttirekisteristä.
5 §.
Suomen patenttivirasto on Teollisuushallitus. Kun patentti- asiaa käytellään, pitää vähintään yhdellä lainoppineella ja yhdellä teknikolla olla Teollisuushallituksessa istunto- ja puhevalta.
Teollisuushallitus on patenttiasioissa tuomionvarainen, kun paitsi puheenjohtajaa vähintään kaksi jäsentä on siinä saapuvilla.
6 §.
Jos joku tahtoo patenttia, hakekoon sitä kirjallisesti Teollisuushallitukselta. Hakemusta, jossa tulee olla mainittuna myöskin keksinnön nimitys sekä hakijan ammatti ja postiosote, pitää seurata:
1) keksinnön selitys kahtena kappaleena;
2) ne piirustukset, jotka ovat tarpeen selityksen valaisemiseksi, niinikään kahtena kappaleena, kuin myös, milloin tarvitaan, malleja, tavarannäytteitä ynnä muuta semmoista; sekä
3) kolmekymmentä markkaa hakemusmaksuksi.
Sitä paitsi on hakemukseen liitettävä:
ellei hakija ilmoittaudu itse keksijäksi eikä nojaudu semmoiseen oikeuteen, kuin 3 §:n 3 momentissa mainitaan, selvitys siitä että hän on keksijän oikeuden omistaja, sekä jos hakija asuu ulkopuolella maata, valtakirja maassa asuvalle asiamiehelle hakijan puolesta kantamaan ja vastaamaan kaikesta mikä tuota patenttia koskee; ja on asiamiehen ammatti ja postiosote myöskin ilmoitettava.
Selityksen pitää olla niin selvän ja täydellisen, että asiantunteva henkilö voipi sen johdolla käyttää keksintöä. Selityksessä on tarkasti ja selvästi ilmoitettava se, minkä hakija katsoo olevan keksinnössä pääasiallista ja uutta.
Jos patenttia haetaan useampiin keksintöihin, annettakoon eri hakemuskirjat jokaisesta.
7 §.
Ellei hakija ole hakemukseensa liittänyt 6 §:ssä sanottua maksua taikka siinä mainittuun tapaukseen nähden säädettyä valtakirjaa, älköön hakemusta otettako tutkittavaksi. Jos Teollisuushallitus katsoo ettei patenttia saa myöntää keksinnön esineesen, tai että keksintö ilmeisesti ei ole uusi, hyljättäköön hakemus.
Jos on muita kuin ylempänä mainituita puutteita, määrätköön Teollisuushallitus hakijalle soveliaan ajan niiden korjaamiseen. Jos hakija tämän ajan kuluessa täyttää mitä puuttuu, katsottakoot hakemuskirjat heti täydellisinä saapuneiksi. Vastakkaisessa tapauksessa rauetkoon hakemus.
8 §.
Ellei ole ilmestynyt syytä, sen mukaan mitä 7 §:ssä sanotaan, hakemuksen hylkäämiseen, panettakoon Teollisuushallitus kahden kuukauden kuluessa sen perästä, kuin hakemus on saapunut tai huomautetut puutteet korjatut, maan virallisiin sanomalehtiin kuulutuksen hakemuksesta ynnä ilmoituksen keksinnön esineestä ja muistutuksen siitä että keksintö toistaiseksi nauttii suojelusta; pitäköön myöskin hakemus- kirjat jokaisen saatavilla, joka niistä tietoa tahtoo.
9 §.
Jos hakija sitä ajoissa anoo, saadaan 8 §:ssä mainittu kuuluttaminen lykätä enintään neljä kuukautta ylitse sanotussa pykälässä säädetyn ajan.
Olkooopa semmoinen lykkäys tapahtunut tahi ei, on hakijalla oikeus ennen kuuluttamista tehdä muutoksia keksinnön selitykseen.
10 §.
Siksi kuin asia otetaan edelleen käyteltäväksi, jonka pitää tapahtua kahden kuukauden kuluttua kuuluttamisesta, olkoon, paitsi lähinnä seuraavassa momentissa mainitussa tapauksessa, jokaisella valta Teollisuushallituksessa, 1, 2 tai 3 §:n perustuksella, tehdä kirjallinen väite hakemusta vastaan.
Sen väitteen, että hakija on luvattomasti omakseen omistanut toisen henkilön keksinnön, jota ei ole julkaistu eikä julkisesti käytetty, taikka ettei hakijalla ole oikeutta yksinään vallita keksintöä, tehköön ainoastaan se, jonka oikeutta on loukattu.
Näissä tapauksissa saakoon loukattu myöskin vaatia, että haettu patentti kokonaan tai sikäli kuin hän on oikeutettu vallitsemaan keksintöä on hänelle annettava.
11 §.
Jos ennen kuuluttamista tai sen jälkeen ilmestyy syytä hakijan kuulustamiseen asiasta, myöntäköön Teollisuushallitus, ilmoittaen syyn, hänelle tilaisuuden siitä antamaan lausuntonsa, toimittakoon myöskin suullisen kuulustelun asiasta, jos hakija tai väitteen tekijä sitä haluaa. Jos asianomistaja tahtoo esittää vieraanmiehen todistuksia, kuulusteluttakoon todistajan tuomioistuimessa ja antakoon Teollisuushallitukseen siitä tehdyn pöytäkirjan.
Jos kuulustus tapahtuu väitteen tehtyä, on vastapuolelle, jos hän on maassa ja hänen olinpaikkansa on Teollisuushallitukselle ilmoitettu tahi muutoin yleisesti tunnettu, annettava siitä tieto niin aikaiseen, että hän voi tulla siihen saapuville. Tiedon todistajan kuulustelemisesta toimittakoon se, joka on sitä vaatinut.
Jos Teollisuushallitus katsoo tarpeelliseksi saada lausunnon asiantuntijoilta, hankkikoon sen.
12 §.
Jos keksintö, johon patenttia on haettu, on joltakin osaltaan semmoisen keksinnön kaltainen, joka on toisen varalle aikaisemmin suojattu, myönnettäköön patentti ainoastaan siihen, mikä uutta on.
Jos uusi keksintö on semmoisessa yhteyssuhteessa aikaisemmin patentoituun keksintöön, ettei uutta keksintöä saa käyttää vanhemman patentin haltijan luvatta, tehköön Teollisuushallitus siitä huomautuksen patenttikirjaan; älköön sellainen huomautus kuitenkaan estäkö tuomioistuinta tutkimasta yhteyssuhdetta.
13 §.
Jos patentinhakemusta ei ole otettu tutkittavaksi, taikka jos se on hyljätty, taikka patenttia ei ole myönnetty niin laajalti kuin haettu oli, taikka semmoinen hakijata vastaan tehty vaatimus, kuin 10 §:n 3 momentissa mainitaan, on hyväksytty, olkoon hakijalla, jos hän ei tyydy päätökseen, valta kuudenkymmenen päivän kuluessa päätöksen päivästä tehdä siitä valitus Senaatin Talousosastoon.
Jos valitus koskee tekillistä kysymystä, tarkastuttakoon Senaatti asian, tarpeen vaatiessa, vieläkin asiantuntijoilla.
Teollisuushallituksen päätöksestä, jolla 10 §:ssä mainittu väite tai vaatimus on hyljätty, ei saa valittaa, mutta oikeus 23 ja 24 §:ssä mainitun kanteen tekemiseen olkoon avoinna.
14 §.
Kun patentti on myönnetty päätöksellä, joka on saanut lain voiman tai josta ei saa valittaa, antakoon Teollisuushallitus hakijalle patenttikirjan; kuulututtakoon myöskin, niin pian kuin tapahtua saattaa, virallisissa sanomalehdissä patentin ja julistuttakoon soveliaalla tavalla selityksen pääasiallisen sisällyksen.
Jos patenttihakemus on semmoisen kuuluttamisen perästä, kuin 8 §:ssä mainitaan, hyljätty, on myöskin sen hylkäys virallisissa sanomalehdissä tiedoksi annettava.
15 §.
Annetuista patenteista on Teollisuushallituksessa pidettävä rekisteriä, johon pitää merkittämän kunkin patentin esine, patenttiaika sekä patentinhaltijan ja hänen asiamiehensä nimi ja asuinpaikka.
Kun patentti on luovuttamisen, laillisen tuomion tai tämän asetuksen määräyksen perustuksella Iakannut olemasta voimassa, kuin myöskin milloin patenttioikeus on paremman oikeuden nojalla kuin patentinsaajan omistettu toiselle henkilölle tahi ilmoitus asiamiehestä tehty 20 §:n mukaan, on se merkittävä rekisteriin ja kuulutettava virallisissa sanomalehdissä.
Patentin tai siihen perustuvan oikeuden siirtymisen kirjoittamisesta rekisteriin olkoon noudatettava mitä 19 §:ssä on säädetty. Semmoinen kirjoittaminen on myöskin äskenmainitulla tavalla kuulutettava.
Sekä rekisteri että annettuja patentteja koskevat selitelmät, piirustukset ja mallit ovat pidettävät jokaisen saatavilla, joka tahtoo niistä tietoa. Rekisterin otteita ja asiakirjain kopioita antaa Teollisuushallitus säädetyistä maksuista.
3 Luku.
Patentinhaltijan velvollisuuksista.
16 §.
Myönnetystä patentista, paitsi lisäpatentista, suorittakoon patentinhaltija toisesta patenttivuodesta alkaen, vuosittain kahdenkymmenen markan maksun toiselta ja kolmannelta vuodelta, neljänneltä vieläpä kuudennelta vuodelta neljä- kymmentä markkaa, seitsemänneltä vieläpä yhdeksänneltä vuodelta viisikymmentä markkaa, kymmenenneltä vieläpä kahdenneltatoista vuodelta kuusikymmentä markkaa, sekä kolmanneltatoista vieläpä viidenneltätoista vuodelta seitsemänkymmentä markkaa. Maksu on kultakin patentti- vuodelta suoritettava Teollisuushallitukseen ennen sen vuoden alkua, sillä uhalla että maksu muutoin korotetaan viidennellä osalla. Ellei tuota korotettua maksua sitten suoriteta kolmen kuukauden kuluessa patenttivuoden alusta, rauetkoon patentti.
Patentinhaltija saakoon myöskin ennakolta useammaltakin vuodelta suorittaa ylempänä mainitut maksut, olematta kuitenkaan oikeutettu saamaan takaisin mitään osaa niistä, jos patentti aikaisemmin lakkaa olemasta voimassa.
17 §.
Ellei patentinhaltija ole kolmessa vuodessa patentin myöntämisestä lukien tässä maassa saattanut keksintöä laajanpuoliseen käytäntöön, taikka jos sen käyttäminen sanotun ajan jälkeen on vuosikauden ollut keskeytyneenä, olkoon patentinhaltija velvollinen antamaan muille luvan keksinnön käyttämiseen sen mukaan kuin tänä päivänä patenttioikeudesta sekä patenttia koskevien juttujen oikeudenkäynnistä annetun asetuksen 4 §:ssä sanotaan.
18 §.
Jos keksintö ei ole tullut laajanpuoliseen käytäntöön tässä maassa, mutta sitä vastoin on pantu käytäntöön ulkopuolella maata, olkoon patentinhaltija velvollinen mahdollisuuden mukaan ja tyydyttävästä hinnasta pitämään tämän maan yleisön saatavana patentoitua tai patentoidun valmistus- tavan mukaan tehtyä tavaraa. Jos patentinhaltija lyöpi sen laimin, tulee tuomioistuimen julistaa patentti menetetyksi, pyytäköön sitä ken hyvänsä, joka katsoo oikeutensa sitä vaativan.
19 §.
Kun patentti siirtyy toiselle, on siirto Teollisuushallitukselle patenttirekisteriin pantavaksi kirjallisesti ilmoitettava ja tarpeellisilla asiakirjoilla todistettava. Jos Teollisuushallitus katsoo rekisteriinpanon toimitettavaksi, tehtäköön se heti. Elleivät asiakirjat ole täydelliset, on hakijalle määrättävä aika puutteen korjaamiseen, ja ratkaistakoon asia sitten sen laadun mukaan.
Jos patentti on siirretty toiselle, mutta semmoista ilmoitusta, kuin ylempänä sanotaan, ei ole tehty, olkoon pätevä se, mitä Teollisuushallitus sillä välin on siirtäjän toimesta patenttiin nähden tehnyt; olkoon myöskin siirto tehoton sivullista kohtaan, joka siirtäjän oikeuteen katsoen on ollut vilpittömässä mielessä.
Jos sama patentti on siirretty kahdelle, ja ensimmäisen siirron saaja on ennen toista tai yht'aikaa hänen kanssansa ilmoittanut saantonsa rekisteriin pantavaksi, olkoon se siirto pysyvä, vaikka myöhemmän siirron saaja onkin ollut vilpittömässä mielessä.
Jos patentinhaltija siirtää toiselle jonkin patenttiin perustuvan oikeuden yksinomaisen käyttämisen, olkoon semmoisenkin siirron rekisteröimisestä ja sen oikeuden edelleen siirtymisestä noudatettava mitä ylempänä on säädetty.
20 §.
Jos patentinhaltija muuttaa pois maasta, tai jos patentti siirtyy henkilölle, joka ei asu maassa, olkoon patentinhaltija velvollinen jättämään Teollisuushallitukseen valtakirjan sellaiselle asiamiehelle, kuin 6 §:ssä mainitaan. Jos asiamies muuttaa pois maasta, taikka jos hänen toimensa muutoin lakkaa, antakoon patentinhaltija Teollisuushallitukseen valtakirjan uudelle asiamiehelle. Ellei täytetä mitä näin on määrätty, kehottakoon Teollisuushallitus, kun asia sille ilmoitetaan ja tarpeellinen selvitys esiintuodaan, virallisissa sanomalehdissä julkaistulla kuulutuksella sekä patentin- haltijalle lähetetyllä kirjoituksella, jos hänen postiosotteensa on ilmoitettu, patentinhaltijaa kolmessa kuukaudessa kuuluttamisen perästä täyttämään mitä nyt on säädetty. Ellei patentinhaltija noudata kehotusta, olkoon patenttioikeus rauennut.
21 §.
Jos patentinhaltija tahtoo luopua patenttioikeudestaan, tehköön sen kirjallisesti Teollisuushallituksessa. Jos Teollisuushallitus katsoo luopumisen loukkaavan sivullisen oikeutta, jääköön se varteen ottamatta.
22 §.
Jos asianomistaja ei tyydy Teollisuushallituksen päätökseen, jolla patentin tai siihen perustuvan oikeuden siirtymisen kirjoittaminen rekisteriin on kielletty, taikka muuhun Teollisuushallituksen käsiteltäväksi kuuluvaan, patentin säilyttämistä koskevaan toimenpiteesen, hakekoon muutosta sillä tavalla ja siinä ajassa, kuin 13 §:ssä säädetään.
4 Luku.
Kanteesta, jota patentin myöntämisen johdosta tuomioistuimessa ajettakoon.
23 §.
Jos patentti on annettu vastoin 1, 2 tai 3 §:n säännöksiä, taikka jos patentin perustuksena oleva keksinnön selitys on niin epäselvä tai epätäydellinen, ettei asiantuntija voi sen johdolla keksintöä käyttää, saakoon, mikäli 24 §:ssä ei toisin säädetä, jokainen, joka katsoo oikeutensa sitä vaativan, niin myös kruunun asiamies, milloin se yleiseen etuun nähden on tarpeen, tuomioistuimessa vaatia patentin julistamista mitättömäksi.
Jos sellainen kanne perustuu siihen, että patentillinen keksintö osaksi on toisen keksinnön mukainen, joka toisen henkilön hyväksi on aikaisemmin suojattu, julistettakoon patentti siltä osalta mitättömäksi, mutta olkoon voimassa siihen nähden, mikä uutta on.
Kanteen myöhemmän patentin julistamisesta olevaksi yhteyssuhteessa aikaisempaan patenttiin tehköön asianomainen patentinhaltija niinikään tuomioistuimessa.
24 §.
Jos joku on luvattomasti anastanut toisen keksinnön, jota ei ole julkaistu eikä julkisesti käytetty, ja siihen saanut patentin, taikka hankkinut patentin semmoiseen keksintöön, joka ei ollut yksinomaan hänen vallintansa alainen, saakoon ainoastaan loukattu tällä perustuksella vaatia patentin mitättömäksi julistamista. Jos loukattu tahtoo näissä tapauksissa mieluummin vaatia, että patentti, kokonaan tai sikäli kuin keksintö on ollut hänen vallintansa alainen, pitää hänelle luovuttaa, olkoon hänellä siihen oikeus; kuitenkaan ei semmoinen vaatimus saa loukata sivuilisen oikeutta, joka vilpittömässä mielessä on ruvennut välipuheesen patentinhaltijan kanssa.
25 §.
Jos tuomioistuin julistaa patentin tehottomaksi tahi menetetyksi taikka jos patenttioikeus paremman oikeuden nojalla kuin patentinsaajan siirretään toiselle henkilölle, on tuomio Oikeuden toimesta Iähetettävä Teollisuushallitukseen.
5 Luku.
Erinäisiä säännöksiä.
26 §.
Asiassa, joka tämän julistuksen mukaan on Teollisuus- hallituksen käsiteltävä, olkoon asianomistajalla oikeus hakemuksensa siihen kuuluvine asiakirjoineen maksetussa kirjeessä Teollisuushallitukseen lähettää, ellei hän tahdo niitä itse tai valtuutetun asiamiehen välityksellä sinne antaa. Niinikään voidaan 16 §:ssä mainittu maksu toimittaa maksetussa kirjeessä tai postilaitoksen rahanosotuksena Teollisuushallitukseen.
27 §.
Teollisuushallituksen päätös patenttiasiaan on, jos muutosta päätökseen saa hakea tai jos siinä on annettu määräys, joka on määräajan kuluessa täytettävä, ulosannettava julki-ilmoituksen perästä ja ilmoitus siitä heti kirjeessä lähetettävä hakijalle tai, jos hän asuu ulkopuolella maata, hänen asiamiehelleen, milloin heidän postiosotteensa on ilmoitettu. Muu päätös, joka saattaa koskea hakijan oikeutta, on myöskin kirjeellä annettava tiedoksi hakijalle tai hänen asiamiehelleen.
28 §.
Patenttiasiain käyttelystä Teollisuushallituksessa älköön asianomistajain suoritettaviksi pantako muita kuluja kuin tässä julistuksessa säädetyt maksut sekä toimituskirjain lunastus ja leimasuostunta, joista on erikseen säädetty.
29 §.
Tarpeellisiksi katsotuita tarkempia määräyksiä niiden asiakirjain laadusta, jotka patenttia hakiessa ovat mukana annettavat, sekä tämän julistuksen toimeenpanemisesta muutoin antaa Senaatti.
30 §.
Patentinhaltijalle tuleva korvaus niissä tapauksissa, jolloin patentillinen keksintö, kuten siitä on erittäin säädetty, on annettava yleisön vapaasti käytettäväksi taikka sitä on käytettävä valtiota varten, määrätään arvioimisella, jonka toimittavat asiantuntijat, siten valitut, että Teollisuushallitus kruunun puolesta sekä patentinhaltija valitsevat kumpikin yhtä monta ja nämä yhteisesti tahi, jos he eivät voi sopia, Helsingin Raastuvanoikeus vielä yhden. Elleivät asian- omistajat tyydy siten määrättyyn korvaukseen, nostakoon arvioimiseen tyytymätön tuomioistuimessa kanteen korvauksen määräämisestä.
31 §.
Ennen voimassa olleen lain perustuksella annetun patentin haltijalla olkoon oikeus keksinnön suojaksi hakea uusi patentti tämän julistuksen säännösten mukaan, kuitenkin ainoastaan jäljellä olevaksi vanhemman patentin suojelus- ajaksi. Semmoista hakemusta tutkittaessa on keksinnön uutuus arvosteltava vanhemman patentin antamisaikana vallinneiden olojen mukaan. Jos uusi patentti myönnetään, on vuosimaksuksi kultakin senjälkeiseltä patenttivuodelta suoritettava entisen patentin ikää vastaava määrä, kuitenkin vähentäen ne kaksikymmentä markkaa, jotka vanhemman lain mukaan jo on kultakin vuodelta maksettu.
32 §.
Tämä julistus astuu voimaan 1 p:nä Tammikuuta 1899; kuitenkin on varteenotettava että sitä ennen Teollisuus- hallitukseen saapuneet patentinhakemukset ovat käyteltävät tähän saakka voimassa olleiden säännösten mukaan ja että ne oikeudet ja velvollisuudet, joita patentinhaltijoilla on vanhemman lain mukaan myönnetyn patentin perustuksella, pysyvät muuttumattomina, ellei uutta patenttia ole hankittu sen mukaan kuin 31 §:ssä säädetään.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 21 p:nä Tammikuuta 1898.
Keisarillisen Majesteetin Oman päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
C. TUDEER.
O. GADD.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
HJALMAR PALIN.
WALD. ENEBERG.
OSSIAN BERGBOM.
LENNART GRIPENBERG.
ALFR. CHARPENTIER.
Fredr. Palmroth.