Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
patenttioikeudesta sekä patenttia koskevien juttujen oikeudenkäynnistä.
Annettu Helsingissä, 21 p:nä Tammikuuta 1898.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä olemme Me armossa vahvistaneet seuraavan asetuksen patentti- oikeudesta sekä patenttia koskevien juttujen oikeuden- käynnistä:
1 §.
Uusi keksintö, jota voidaan käyttää hyväksi elinkeinon harjoittamisessa, saakoon määräajaksi suojaa patentin kautta, joka annetaan keksijälle taikka hänen oikeutensa omistajalle.
Patentin saamisen ja patenttioikeuden voimassa pitämisen ehdoista ja järjestyksestä sekä patenttivirastosta on erittäin säädetty.
Suomessa annettu patentti vaikuttaa että, mikäli 2, 3 ja 4 §:ssä ei ole toisin säädetty, ei kukaan saa patentinhaltijan luvatta tässä maassa ammatintapaan valmistaa esineitä eikä käyttää valmistustapaa, jotka täällä ovat patentin suojassa, eikä myöskään täällä patentoituja tahi täällä patentoidun valmistustavan mukaan tehtyjä esineitä kaupaksi pitää, ammatissaan käyttää taikka myytäväksi tahi muuhun ammattitarkoitukseen maahan tuoda.
Keksintö, johon haetaan patenttia, on 3 momentissa säädetyn suojeluksen alainen hakemusaikanakin.
2 §.
Patentti on tehoton jokaista kohtaan, joka sitä koskevan hakemuksen saapuessa on tässä maassa käyttänyt sillä patentilla suojattua keksintöä tahi sen käyttämistä varten täällä ryhtynyt oleellisiin toimiin.
Älköön patentti myöskään estäkö käyttämästä laitoksia, mitä on laivoissa tai muissa kuljetusneuvoissa, jotka vaan satunnaisesti tulevat maahan.
3 §.
Jos Keisari ja Suuriruhtinas määrää, että patentillinen keksintö on annettava yleisön vapaasti käytettäväksi taikka että sitä on käytettävä valtiota varten, älköön patentti sitä estäkö; olkoon kuitenkin patentinhaltija oikeutettu saamaan kohtuullisen korvauksen.
4 §.
Ellei patentinhaltija ole, niinkuin siitä on säädetty, tässä maassa saattanut keksintöä käytäntöön, olkoon velvollinen vaadittaessa kohtuullisilla ehdoilla ja tyydyttävää vakuutta vastaan antamaan muille luvan keksinnön käyttämiseen.
Samanlainen velvollisuus olkoon myöskin patentinhaltijalla, vaikka hän käyttääkin keksintöä tässä maassa, jos Senaatin Talousosasto, käyttämisluvan pyytäjän esitylsestä, julistaa yleisen edun sitä vaativan; niin myöskin milloin semmoista lupaa vaatii se, joka ei ilman sitä saa käyttää hänen varalleen myöhemmin patentoitua joltisenkin arvokasta keksintöä. Viimeksimainitussa tapauksessa saapi kuitenkin asian- haarain mukaan oikeuttaa aikaisemman patentin omistajan käyttämään, jos halua, tuon toisenkin keksintöä.
Kun patentinhaltija kieltää toiselta käyttämisluvan, jonka antamiseen hän Senaatin tämän pykalän mukaisen julistuksen johdosta tai muuten on velkapää, saa tuomio- istuin, jos katsoo ehdot ja vakuuden otollisiksi, antaa tuolle toiselle hänen vaatimuksestaan sen käyttämisoikeuden, jota hän on pyytänyt.
Olojen muututtua otettakoon ehdot ylempänä mainituissa tapauksissa uudestaan harkittaviksi.
5 §.
Jos patenttioikeutta on 1 §:ssä mainitulla tavalla loukannut joku, joka tiesi tai jonka piti tietää tekonsa loukkaavan toisen patenttioikeutta, korvatkoon tekijä kaiken vahingon, minkä patentinhaltijan harkitaan siitä kärsineen. Jos syyllinen sen tiesi, rangaistakoon sitä paitsi vähintään kahdenkymmenen ja enintään kahdentuhannen markan sakolla tahi, milloin asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, enintään yhden vuoden vankeudella.
Kun edellämainituissa tapauksissa syyllisellä on omanansa luvattomasti valmistettua, käytettyä, kaupaksi pidettyä tai maahan tuotua tavaraa, on se, jos asianomistaja vaatii ja asialliset eivät voi muutoin sopia, saatettava kelpaamattomaksi käyttää, ellei tavaraa sovi koko suojelusajaksi panna täytäntöviranomaisen sinetin taakse eikä syyllinen sitä varten hanki kelpaavaa säilytyspaikkaa.
Sama olkoon laki työkalusta, jota on luvattomassa valmistuksessa käytetty ja joka kelpaa yksinomaan siihen käytettäväksi.
Asianomistajan pyynnöstä saakoon tuomioistuin oikeudenkäynnin ajallakin määrätä edellämainitut esineet syytetyltä takavarikkoon otettaviksi, sittenkuin asianomistaja, milloin tarpeelliseksi katsotaan, on hankkinut soveliaan säilytyspaikan sekä pannut takauksen kuluista ja vahingosta.
Tässä pykälässä mainittua rikosta älköön virallinen syyttäjä panko syytteeseen, ellei asianomistaja ole sitä syytteeseen ilmoittanut.
6 §.
Joka tavaraan tahi tavaran kääreeseen vilpillisesti panee kirjoituksen tahi muun merkin osottamaan että tavara on tässä maassa patentilla suojattu, taikka kuulutuksessa tai kiertokirjeessä, taikka seinätaulussa, tahi muulla tavalla vilpillisesti ilmoittaa, että jokin tavara on maassa patentilla suojattu, rangaistakoon enintään viidensadan markan sakolla.
7 §.
Helsingin Raastuvanoikeus olkoon niiden juttujen laillinen tuomioistuin, jotka koskevat a) korvausta patentillisen keksinnön luovuttamisesta yleisön vapaasti käytettäväksi tai sen käyttämisestä valtiota varten; b) patentinhaltijan velvoittamista antamaan toiselle lupaa hänen keksintönsä käyttämiseen, sikäli kuin semmoinen asia on tuomioistuimen tutkittava, ja c) patentin julistamista mitättömäksi tai menetetyksi tahi selvitystä siitä että patentti on yhteys- suhteessa aikaisempaan patenttiin, taikka patenttioikeuden omistamista toiselle henkilölle paremman oikeuden nojalla kuin patentin hakijan.
Patenttioikeuden loukkaamista ja muuta sitä vastaan rikkomista koskevat jutut ajetan een paikan tuomio- istuimessa, missä teko on tapahtunut.
8 §.
Jos jutussa, joka koskee syytettä patenttioikeuden loukkaamisesta, nousee kysymys patentin julistamisesta mitättömäksi tai menetetyksi tahi aikaisemmasta patentista riippuvaiseksi, eikä asia ole heti ilmeinen, määrätköön oikeus asianosaiselle ajan ja soveliaan uhan, hänen ajaakseen siitä eri kannetta 7 §:ssä mainitussa tuomioistuimessa, ja jättäköön syytteen siksi ratkaisematta. Jos määrätty aika laiminlyödään, ratkaistakoon asia väitteestä huolimatta.
9 §.
Alioikeuden päätöksestä jolla tuomioistuimen asian- mukaisuutta koskeva väite on hyljätty taikka lausunto useampien riitapuolten haastamisesta annettu, älköön olko lupa erikseen valittaa.
10 §.
Jutuissa, joita tämän asetuksen perustuksella tuomio- istuimessa käsitellään, hankkikoon oikeus, milloin katsoo tarpeelliseksi, patenttiviraston lausunnon; kutsukoon myöskin, tarpeen tullessa, yhden tai kaksi asiantuntevaa miestä antamaan, soveliaan valan vannottuaan, oikeudelle tietoja. Älköön kukaan ilman laillista estettä kieltäytykö tätä tointa täyttämästä. Asiantuntija saakoon tuomioistuimen määräyksen mukaan jokaisesta kokouksesta kohtuullisen palkkion, joka suoritetaan edeltämaksuna yleisistä varoista; ja antakoon oikeus asiata ratkaistessaan lausunnon korvauksesta, joka kruunulle siitä on asianosaiselta tuleva.
11 §.
Tämä asetus astuu voimaan 1 p:nä Tammikuuta 1899; kuitenkin otettakoon varteen, että sanottua päivää ennen tapahtunut patenttioikeuden loukkaus on tuomittava tämän asetuksen nojalla ainoastaan milloin tämä on vanhempaa lakia lievempi, sekä että tämän asetuksen määräyksiä tuomioistuimesta ja oikeudenkäynnistä patentin pätevyyttä ja patenttioikeuden loukkaamista koskevissa jutuissa ei saa soveltaa juttuihin, jotka on pantu vireille ennen edellä mainittua päivää.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 21 p:nä Tammikuuta 1898.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
C. TUDEER.
O. GADD.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
HJALMAR PALIN.
WALD. ENEBERG.
OSSIAN BERGBOM.
LENNART GRIPENBERG.
ALFR. CHARPENTIER.
Fredr. Palmroth.