(Holhouslaista 19.8.1898)
II Luku.
Holhottavista.
16 §.
Joka ei ole täyttänyt yhtäkolmatta vuotta, olkoon holhottava, älköönkä hänellä siis olko valtaa hallita omaisuuttansa. Viisitoista vuotta täyttänyt holhottava saakoon kuitenkin hallita mitä omalla työllänsä voi ansaita.
17 §.
Jos isä, äiti tahi muu holhooja ei katso holhotin voivan alaikäisyytensä aikana saavuttaa sitä kypsyyttä ja vakavuutta, joka on tarpeen täysivaltaisuuden nauttimiseen, antakoon siitä, holhotin täytettyä kaksikymmentä vuotta, ilmoituksen oikeuteen; ja olkoon oikeudella, kuulustettuansa holhottia, valta, milloin syytä on, pitentää holhousaikaa, ei kuitenkaan yli viidenkolmatta vuoden iän.
Jos vanhemmat ovat kuolleet, taikka jos holhottava muusta syystä on toisen holhouksen alaisena, saakoon sellaisen ilmoituksen tehdä myöskin joku lähimmistä sukulaisista.
18 §.
Jos mies tahi nainen menee naimisiin, ennenkuin on päässyt yhden kolmatta vuoden ikään taikka 17 §:ssä mainitun holhunalaisuuden aikana, lakatkoon holhunalaisuus.
19 §.
Joka on mielipuoli, niin myös se, joka tuhlaavaisuuden taikka juoppouden tähden on kykenemätön hallitsemaan omaisuuttansa, julistettakoon holhottavaksi.
Joka vanhuudenheikkouden tahi muun heikontuneen mielentilan, ruumiinvian taikka pitkällisen sairauden tähden on kykenemätön hoitamaan asioitansa, asetettakoon myös holhouksen alaiseksi, jos hän sitä pyytää, taikka jos on pelättävä, että hänen omaisuutensa muuten hävitetään.
20 §.
Semmoisen asian, kuin 19 §:ssä mainitaan, ilmoittakoon oikeudelle puoliso, sukulainen taikka kunnallis- tahi holhouslautakunta. Kysymyksen mielipuolen julistamisesta holhottavaksi saa virallinen syyttäjäkin nostaa, sekä muun saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun kysymyksen sekin, joka tahtoo tulla holhouksen alaiseksi.
Jos asiaa ei voida heti ratkaista, olkoon oikeudella valta, milloin erinomaisia syitä on, panna se, jota on pyydetty asetettavaksi holhunalaisuuden tilaan, toistaiseksi holhouksen alle. Sellainen holhous lakatkoon, kun oikeus on asian lopullisesti ratkaissut.
21 §.
Toimenpide, joka mainitaan 17 ja 19 §:ssä, on oikeuden heti kuulutettava kolmasti virallisissa sanomalehdissä. Jos toimenpide kumotaan, kuulutettakoon sekin heti kun päätös on saanut lain voiman.
22 §.
Missä määrin naimisissa oleva nainen saa hallita omaisuuttansa, siitä on erittäin säädetty.
III Luku.
Holhoojista ja miten ne ovat määrättävät.
23 §.
Alaikäisen lakimääräisenä holhoojana olkoon hänen isänsä taikka, jos hän on kuollut, äitinsä.
Jos äiti menee uusiin naimisiin, harkitkoon oikeus, saako hän miehensä suostumuksella jäädä holhoojaksi.
Jos lapsen vanhemmat eivät ole yhteenvihityt, olkoon äiti sen lakimääräinen holhooja, ellei oikeus katso häntä sopimattomaksi. Jos hän menee naimisiin jonkun muun kuin lapsen isän kanssa, olkoon laki niinkuin 2 momentissa sanotaan.
Äidillä olkoon valta kieltäytyä holhutoimesta, jos lapsen asiat ovat laajat.
24 §.
Jos alaikäisellä ei ole lakimääräistä holhoojaa, on holhooja oikeuden määrättävä. Jos holhooja on tarpeen lakimääräisen holhoojan kuoleman vuoksi ja hän on holhoojaksi nimittänyt jonkun, joka on siksi sovelias, määrättäköön siten nimitetty. Muissa tapauksissa on oikeuden valittava sovelias henkilö, mieluimmin joku holhunalaisen sukulainen.
Jos isä taikka äiti itse on holhoojan alaisena, olkoon tämä myöskin lapsen holhoojana, ellei oikeus siksi määrää toista.
25 §.
Jos holhooja on tarpeen jollekulle jo täysi-ikäiseksi tulleelle, määrätköön sen oikeus; ja on holhoojan määräämisen perusteihin nähden otettava varteen mitä 23 ja 24 §:ssä on säädetty. Kuitenkin määrättäköön, jos katsotaan soveliaaksi, ennen muita holhunalaisen puoliso holhoojaksi.
26 §.
Oikeudella olkoon valta, kun tarpeelliseksi katsotaan, määrätä useampia yhteisesti pitämään holhutointa; älköön kuitenkaan isälle, joka 23 §:n nojalla on holhoojana, määrättäkö holhoojakumppania vastoin hänen tahtoansa.
27 §.
Jos se, jonka tulee olla holhoojana, ei voi heti ryhtyä holhutoimeen, määrätköön oikeus jonkun toisen sitä sillä välin hoitamaan.
28 §.
Holhoojana älköön olko se, joka itse on holhoojan alainen; eikä naimisissa oleva nainen muissa tapauksissa kuin niissä, joista 23 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 25 §:ssä säädetään; eikä myöskään se, joka on niin vanha tahi kykenemätön, köyhä, velkainen, typerämielinen taikka elämässään tahi taloutensa hoidossa ajattelematon, että holhutoimen hoito kävisi epävärmaksi.
Määräyksen varassa olevaa holhutointa älköön myöskään pitäkö se, joka ei ole Suomen kansalainen tahi joka ei ole täyttänyt viittäkolmatta vuotta, taikka joka on kansalais- luottamusta vailla. Alaikäisen holhoojaksi on, jos muuten käy hyvästi laatuun, etupäässä määrättävä sellainen henkilö, joka on samaa uskontunnustusta kuin holhotti.
Jos lakimääräinen holhooja on päätöksellä, joka on saanut lain voiman, tuomittu kansalaisluottamuksensa menettäneeksi, estäköön sekin, jos oikeus niin harkitsee, häntä olemasta holhoojana.
29 §.
Nämät ovat ne syyt, jotka oikeuttavat pääsemään vapaaksi määräyksen varassa olevasta holhutoimesta: kun oleskelee ulkomailla, taikka asuu niin kaukana tahi on niin kivulloinen, ettei voi holhottia tai hänen asioitansa oikein hoitaa; kun on kuudenkymmenen vuoden vanha; kun on monta omaa lasta taikka jo on hoidettavana kaksi holhutointa tahi yksi sellainen, joka ei toista siedä; taikka kun virka tahi palvelus tai muu pätevä syy estää olemasta holhoojana.
Naista älköön vastoin tahtoansa määrättäkö holhoojaksi.
30 §.
Jos holhooja on maalla asuvalle holhottavalle tarpeen ennen lähintä oikeudenkäyntipäivää, määrätköön paikkakunnan tuomari, holhouslautakunnan esityksestä, jonkun hoitamaan holhoustointa siksi kuin oikeus kokoontuu ja asiasta päättää.
Holhouslautakunnan on pidettävä huolta siitä, että holhottavaa ja hänen omaisuuttansa hänen kustannuksellansa tarpeen mukaan hoidetaan, niin kauvan kuin hän on edusmiehettä.
31 §.
Jos joku laiminlyö siihen holhutoimeen ryhtymisen, joka on hänen hoidettavansa, velvoitettakoon hänet siihen uhkasakolla; korvatkoon myös kaiken vahingon.
32 §.
Asianomaisen papin tahi eriuskolaisseurakunnan johtajan on kultakin puolelta vuodelta tahi, jos Keisari ja Suuriruhtinas määrää, sitä lyhemmältäkin ajalta tehtävä ja kuukauden kuluessa sen jälkeen holhouslautakunnalle lähetettävä luettelo niistä kuolleista seurakuntalaisistansa, jotka ovat jättäneet jälkeensä holhottavia lapsia, ynnä tieto lasten nimistä sekä syntymävuosista ja -päivistä kuin myöskin siitä, elääkö jompikumpi vanhemmista.
Holhouslautakunnan tulee heti tarkastaa luettelo sekä näyttää se oikeudessa ja, milloin holhooja on määrättävä, ehdottaa joku siksi. Ehdotettu kutsuttakoon myös oikeuteen sillä tavoin kuin 73 §:ssä säädetään.
IV Luku.
Holhutoimen hoitamisesta.
33 §.
Alaikäisen lapsen holbooja pitäköön huolta lapsen kasvatuksesta, mikäli ei 34 §:ssä toisin säädetä.
Lapsi on kasvatettava jumalanpelkoon, hyviin avuihin ja siveyteen, niin myös taivutettava sellaisiin harjoituksiin ja toimiin, kuin sen sääty, tila ja taipumukset vaativat.
Lapsen uskontunnustukseen nähden on noudatettava mitä siitä on erittäin säädetty.
34 §.
Isä ja äiti, jotka eivät ole mielipuolia, olkoot oikeutetut ja velvolliset kasvattamaan lapsensa, vaikka he eivät olekaan taikka eivät voi olla sen holhoojina; neuvotelkoot kuitenkin holhoojan kanssa, milloin asia koskee varallisuusoloja. Jos vanhemmat ja holhooja ovat eri mieltä, ratkaiskoon holhouslautakunta heidän välinsä.
Äidillä, joka menee uusiin naimisiin, olkoon sama oikeus ja velvollisuus hoitaa lapsensa, ellei ole erinomaisia syitä sitä vastaan.
Jos lapsen vanhemmat eivät ole yhteenvihityt, kasvattakoon äiti lapsen, jollei vanhemmat siitä toisin sovi taikka isä ole siihen halullinen ja oikeus pidä häntä soveliaampana kuin äitiä.
Missä tapauksissa vanhemmat muutoin ovat erotettavat kasvattamisoikeudestaan, siitä säädetään 57 §:n 3 momentissa.
35 §.
Jos täysi-ikäiseksi tullut on pantu holhunalaiseksi, pitäköön holhooja holhotistaan semmoista huolta, kuin asianhaarat ja holhouksen tarkoitus vaativat.
36 §.
Holhooja hoitakoon holhottinsa omaisuutta niin kuin huolellinen mies hoitaa pesäänsä, taikka korvatkoon vahingon.
37 §.
Jos holhoojia on enemmän kuin yksi, tulee oikeuden, milloin joku heistä vaatii, jakaa holhutoimi heidän keskensä. Jos muutoin havaitaan olevan syytä sellaiseen jakoon, määrätköön siitä oikeus asianhaarain mukaan.
Jos holhutoimi on jakamatonna, pitäkööt holhoojat hallintoa yhteisesti; kuitenkin saa maksuja lainvoimaisesti suorittaa kenelle holhoojalle tahansa.
Jos holhoojat ovat eri mieltä, ratkaiskoon holhouslautakunta heidän välinsä.
Holhoojat, jotka pitävät hallintoa jakamatonna, olkoot siitä holhotille vastuussa yhteisesti ja toistensa puolesta; älköön kuitenkaan toinen olko velvollinen kärsimään sellaisesta toisen huolimattomuudesta taikka hairauksesta, jonka estäminen ei ollut hänen vallassaan ja velvollisuutenaan.
38 §.
Holhotin pesästä on holhoojan heti laadittava ja jäljennöksenä holhouslautakunnalle annettava luettelo, ellei sitä jo ole tehty.
39 §.
Älköön holhooja, oikeuden luvatta, holhunalaisen puolesta:
1) myykö taikka pantiksi panko kiinteitä omaisuutta;
2) tehkö välipuhetta kiinteän omaisuuden nauttimisesta pitemmäksi ajaksi kuin vuodeksi eteenpäin täysi-ikäisyyden alkamisesta, eikä kauvemmaksi kuin viideksi vuodeksi, jos
holhunalaisuus perustuu oikeuden päätökseen;
3) alottako taikka haltuunsa ottako kauppaa tahi muuta liikettä; mutta olkoon holhoojalla kuitenkin valta jatkaa holhotin itsensä tahi sen harjoittamaa liikettä, jota holhotti on perinyt tahi jolta hän on lahjaksi tai testamentin kautta saanut omaisuutta;
4) tehkö välipuhetta yhtiöön rupeamisesta liikkeen harjoittamista tahi jakamattomassa pesässä elämistä varten, eikä myöskään elinkorosta.
40 §.
Älköön holhooja, holhouslautakunnan luvatta, holhunalaisen puolesta:
1) vastiketta antamalla hankkiko kiinteitä omaisuutta;
2) myykö taikka myytäväksi hakkauttako metsää holhotin kiinteistöstä, ellei hakkaus tapahdu asiantuntijan laatiman ja holhouslautakunnan hyyäksymän metsänhoitosuunnitelman mukaan;
3) lyhemmäksi ajaksi, kuin 39 §:ssä mainitaan, tehkö vuokra-välipuhetta maalla olevan kiinteän omaisuuden, paitsi torppain, nautinnosta;
4) ottako lainaa, taikka menkö vekselisitoumukseen tahi vastuuseen toisen velasta.
Jos holhotin puolesta harjoitetaan kauppaa tahi muuta liikettä, annettakoon, jos liikkeen harkitaan sitä vaativan, yleinen valtuutus lainan ottamiseen ja vekselisitoumuksiin menemiseen.
41 §.
Jos 39 tai 40 §:ssä mainittuun toimenpiteeseen ryhdytään ilman säädettyä oikeuden tahi holhouslautakunnan lupaa, olkoon se toimenpide mitätön, ellei jälkeenpäin hankita viranomaisen hyväksymistä.
42 §.
Irtain omaisuus, joka ei ole holhunalaiselle tarpeen taikka erityisestä syystä hänelle säilytettävä, on hänen hyödyksensä myytävä.
43 §.
Rahat, joita ei omaisuuden hoidossa tarvita, on holhoojan pantava korkoa kasvamaan ostamalla varmoja arvopapereita tahi antamalla lainaksi vakuutta, etupäässä kiinnitystä tahi muuta panttia vastaan, taikka sijoittamalla yleisen valvonnan alaiseen rahalaitokseen.
Kun erityiset asianhaarat vaativat, on holhouslautakunnalla valta sallia käyttää muitakin kuin tässä mainittuja keinoja holhunalaisen varain kartuttamiseksi.
lköön holhooja omassa nimessään antako lainaksi holhottinsa varoja taikka muutoin itse käyttäkö hänen omaisuuttansa.
44 §.
Isä taikka äiti, joka on lapsensa holhooja, olkoon vapautettu 39 §:n 3 ja 4 kohdassa sekä 40 §:n 1, 2 ja 3 kohdassa olevista säännöksistä. 40 §:n 2 ja 3 kohdassa olevista säännöksistä olkoon holhouslautakunnalla valta muutoinkin myöntää helpotusta, milloin sen harkitaan olevan soveliasta ja voivan tapahtua tuottamatta holhunalaiselle vahinkoa.
45 §.
Jos joku, lahjan tai testamentin kautta antaessaan holhunalaiselle omaisuutta, on sen hoitamisesta tehnyt erityisen määräyksen, on sitä määräystä noudatettava, elleivät muuttuneet olot ilmeisesti vaadi siitä poikkeamaan ja oikeus anna siihen lupaa.
46 §.
Ellei holhooja tyydy holhouslautakunnan semmoisesta asiasta antamaan päätökseen, josta tässä luvussa säädetään, olkoon hänellä valta saattaa asia oikeuden tutkittavaksi, kaupungissa kolmenkymmenen päivän kuluessa ja maalla seuraavissa lakimääräisissä käräjissä sen jälkeen kuin päätös on hänelle ilmoitettu. Sama valta olkoon isällä tahi äidillä 34 §:n 1 momentissa mainitussa tapauksessa.
47 §.
Asiassa, joka tämän luvun nojalla on oikeuden tahi holhouslautakunnan käsiteltävänä, on holhunalaisen lähimpiä sukulaisia, niin myös holhunalaista itseänsä, jos hän on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, kuulustettava, kun katsotaan tarpeelliseksi aja se voipi tapahtua ilman ajanhukkaa. Oikeus kuulustakoon myöskin, asian laadun mukaan holhouslautakuntaa.
48 §.
Holhouslautakunnan tulee tärkeämmissä hoitoasioissa avustaa holhoojaa neuvoilla, milloin hän pyytää.
49 §.
Holhoojalla olkoon oikeus saada hänen vaivojansa kohtuullisesti vastaava ja holhouksen laadun mukainen palkkio. Jos holhooja ei ole hoitanut holhottiansa taikka hänen omaisuuttansa niinkuin olisi pitänyt, harkitkoon oikeus, onko holhoojan saatava palkkiota ja minkä verran.