Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus
muuttamisesta yhdestä seurakunnasta toiseen.
Annettu Helsingissä, 4 p:nä Elokuuta 1898.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Kun Suomenmaan Valtiosäädyt ovat alamaisessa anomuksessa pyytäneet että ryhdyttäisiin toimiin tarkemman yhden- mukaisuuden aikaansaamiseksi kirkonkirjain ja henkikirjain välillä, olemme Me, kumoten 1 §:u armollisesta julistuksesta 17 p:ltä Maaliskuuta 1879, joka koskee muuttamista toisesta seurakunnasta toiseen sekä työnhakijoita Suomenmaan sisällä tai ulkopuolella, armossa nähneet hyväksi muuttamisen suhteen seurakunnasta toiseen määrätä niinkuin seuraa:
1 §.
Muuttokirjaa tulee hakea sen seurakunnan pastorilta, missä muuttaja on kirkonkirjoissa, ja on pastorin velvollisuus, ellei mitään 2 §:ssä lueteltua estettä ole kirkonkirjaan merkitty tahi muuten hänen tietoonsa tullut, seurakunnan kirkossa kahtena sunnuntaina peräkkäin kuuluttaa aiottu muutto sekä, jollei tuollaista estettä sillä välin ilmaannu, hakijalle antaa muuttokirja.
Kuitenkaan ei saa muuttajaa kirkonkirjasta poistaa, ennenkuin pastori on saanut asianmukaisen tiedon siitä, että muuttaja on toisen seurakunnan kirjoihin merkitty.
Semmoinen tieto on seurarakunnan pastorin, mihin on muutettu, virka-edesvastauksen uhalla viivyttelemättä virkakirjeellä antaminen.
2 §.
Muuttokirjaa ei saa antaa:
a) sille, joka on toisen edusmiehyyden tahi isäntävallan alainen, ellei edusmiehen tahi isännän suostumusta esiintuoda;
b) sille, jonka muuttamista vastaan oikea viranomainen on pannut kiellon, joka on pastorinvirastolle tiedoksi annettu, niin kauvan kuin se kielto on voimassa;
c) sille, joka ei voi ilmoittaa määrättyä seurakuntaa, johon aikoo muuttaa.
Muuttokirjaa ulkomaalle ei saa myöskään antaa Suomen kansalaiselle, joka ei ole todistanut hankkineensa armollista lupaa muuttaa pois maasta; kuitenkaan ei tämä kielto koske suomalaista naista, joka on mennyt avioliittoon ulko- maalaisen kanssa ja sen kautta lakannut olemasta Suomen kansalainen.
3 §.
Muuttokirja on viimeistäänkin yhden kuukauden kuluessa muuttamisen jälkeen vietävä sen seurakunnan pastorille, johon on muutettu. Joka ilman päteviä syitä jättää mainitun määräyksen noudattamatta, vetäköön sakkoa kymmenen markkaa; ja pastorilla olkoon valta vaatia muuttokirja laiminlyöneeltä asianomaisen kruunun- tai kaupungin- palvelijan kautta, joka saa laiminlyöneeltä palkkiota yhden markan jokaiselta kerralta kun on sitä varten hänen luonansa käynyt.
4 §.
Jos joku, ilmoittaen hänelle annetun muuttokirjan joutuneen hukkaan, pyytää uutta samanlaista kirjaa, niin semmoinen, varustettuna päällekirjoituksella "kaksoiskappale", hänelle uudestaan annettakoon, ja siihen merkittäköön sekä se päivä, jolloin hukkaan joutunut kirja kirjoitettiin, että se päivä, jolloin kaksoiskappale annetaan.
5 §.
Muuttokirjaa älköön vaadittako:
a) lapselta, joka ei ole täyttänyt viidentoista vuoden ikää;
b) henkilöltä, joka oleskelee kotipaikkakuntansa ulkopuolella julkisessa tai yksityisessä oppilaitoksessa opetusta saamassa;
c) henkilöltä, joka otetaan sairaanhoitolaitokseen, rangaistus-, pakkotyö-, parannus- tai kasvatuslaitokseen kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, eikä
d) henkilöiltä, joiden kirjoittamisesta hengille ja kirkon- kirjoihin on erittäin säädetty.
6 §.
Asianomaiset kruunun- ja kaupunginpalvelijat ovat virka-edesvastauksen uhalla velvolliset pitämään silmällä, että muuttokirjoista ja kirkonkirjoihin kirjoittamisesta voimassa-olevia määräyksiä tarkasti noudatetaan.
7 §.
Mitä tässä edellä on säädätty pastorin velvollisuudeksi ja oikeudeksi, se koskee soveltuvissa kohdin myöskin eriuskolais-seurakunnan johtajaa.
Niin olkaan kaikkien asianomaisten alamaisesti noudattaminen. Helsingissä, 4 p:nä Elokuuta 1898.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
G. von TROIL.
Z. YRJö-KOSKINEN.
J. G. SOHLMAN.
HJALMAR PALIN.
ALFR. CHARPENTIER.
F. Nordlund.