(Julkiluettava saarnastuolista).
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa antama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinaanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1900.
Annettu Helsingissä, Marraskuun 8 p:nä 1899.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Keisarillinen Majesteetti on Keisarilliselle Suomen Seuaatille suonut, tahtoo Keisarillinen Senaatti ilmoittaa evankelis-lutherilaista uskoa tunnustaville Suomenmaan asukkaille:
Kristityn kansan velvollisuus ja kallis oikeus on astua Herran kasvojen eteen ja edeskantaa Hänelle sydämmensä uhrit. Sillä ihmishenki, joka on luotu elämään yhteydessä Jumalan kanssa, ei voi saada sisimmälle kaihollensa tyydytystä niistä kuin maailmassa on, ei maailman kullasta ja kunniasta, ei sen mukavuudesta ja hekumasta. Sen takia ihmisen velvollisuus on ylentää sydämmensä ikuiseen hyvään, etsiä aarteitansa katoomattomasta maailmasta. Oikeus tuohon maailmaan ja sen ylenpaltiseen rikkauteen on saavutettu, pääsy siihen valtakuntaan on aukaistu Jumalan laupeuden kautta. Sen Hän on lunastuksen työssä julkiseksi tehnyt. "Kristuksen kautta me yhdessä hengessä saamme Isää lähestyä".
Kaikkien yleensä ja jokaisen erittäin tulee astua armo- istuimen eteen, koko tahtonsa tarmolla ja sielunsa voimalla luopua kaikesta siitä, mikä on armon Herran tahtoa vastaan, taipua Hänen käskynsä ja viisaan johdatuksensa alle, sekä uskaliaalla mielellä antautua Hänen armonsa varaan ja ottaa vastaan mitä Hän lupaa ja tarjoo. Senkaltainen halajaminen saada osaa itse Jumalasta ja Hänen ijankaik- kisista aarteistaan on siunattu siemen, josta aikoinaan kasvaa siunattu kasvi. Kaikki ne, jotka näin tavoin kylvävät siemenensä, saavat kerran, niin kansakunnat kuin yksityi- setkin, ilolla niittää. Tosin on tämä maailman aika taistelun ja jännityksen, tuskan ja levottomuuden aika, tosin vaihtelevat valmistuksen aikana ankaruus ja lempeys, suru ja ilo, ja usein täytyy kylvöänsä kyyneleillä kostuttaa, mutta Jumalan rakkauden ajatukset ja Hänen laupeutensa neuvon- pide antaa lopulta hyvin käydä niiden, jotka hyvää tekevät.
Kun kehitys on päättynyt ja maailman kansat kokoontuvat maailman tuomarin eteen, silloin "Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella, ja kansat oikeudella". "Silloin laaksot pitää korotettaman ja vuoret ja kukkulat alettaman ja mitä on tasoittamatta pitää tasattaman".
Jotta Suomen kansa tulevanakin vuonna, yhdeksännentoista vuosisadan viimeisenä, saisi erityisen tilaisuuden etsiä Herran kasvoja ja kylvää rukouksen siementä tulevan maailman maaperään sekä siten arvokkaasti valmistautua käymään uuteen vuosisataan ja sen tuntemattomia vaiheita kohden, on Keisarillinen Senaatti tahtonut säätää neljä semmoista kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, vietettäviksi sunnuntaina Maaliskuun 4:nä, Toukokuun 13:na, Elokuun 19:nä ja Marraskuun 18 päivänä, sekä saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä määrätä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit; ja kehoitetaan siis kaikkia evankelis-lutherilaista uskoa tunnustavia Suomen Suuri- ruhtinaanmaan asukkaita, ketään eroittamatta, olkoonpa mitä säätyä ja arvoa hyvänsä, oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät, niin hyvin käymällä jumalan- palveluksessa Herran huoneessa kuin myöskin hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkisteluissa kunkin kodissa; ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena säännöllisesti julistuttaa tämä käsky ja tarkasti valvoa sen noudattamista. Helsingissä, Marraskuun 8 päivänä 1899.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaattinsa:
G. von TROIL.
HJALMAR PALIN.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
OSSIAN BERGBOM.
LENNART GRIPENBERG.
ALFR. CHARPENTIER.
AUGUST NYBERGH.
F. Nordlund.