Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiovaraston kassa- ja tililaitoksen uudestaan-järjestämisestä.
Annettu Helsingissä, Toukokuun 3 p:nä 1899.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Koska Suomen valtiovaraston kassa- ja tililaitoksen nykyinen järjestysmuoto on huomattu eräiltä kohdin puutteelliseksi, olemme Me, Suomen Senaattimme tekemän alamaisen esityksen johdosta ja myöskin maan Kenraalikuvernöörin puoltolauseeseen katsoen, nähneet hyväksi armossa säätää seuraavat asiata koskevat muutetut määräykset noudatettavaksi vuoden 1901 alusta lähtien.
1 §.
Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiotulojen ja -menojen arvio tehdään kalenterivuodelta niin aikaiseen, että se ehditään ennen lähimmän edellisen vuoden Marraskuun loppua alistaa Meidän armollisesti tutkittavaksi ja vahvistettavaksi.
2 §.
Valtion tulo- ja menoarvioon on pantava kaikki niiden valtiovaraston rahastojen tulot ja menot, joiden varat ovat aiotut säännöllisestli käytettäväksi vuotisten valtiotarpeiden tyydyttämiseen; ja on silloin katsottava, että eri rahastojen tuloja ja menoja ei yhdistetä yhdeksi eräksi, niin myös että tulo- ja menoarviosta selvästi näkyy mihin rahastoon mikin erä lukeutuu.
3 §.
Valtion tulo- ja menoarvio jakautuu varsinaiseen ja ylimääräiseen tulo- ja menoarvioon, joista edellinen käsittää kaikki valtiovaraston säännölliset tulot ja semmoiset menot, jotka ovat pysyväistä laatua tahi ainakin yleiseltä muodol- taan pitkänlaisen ajanjakson uudistuvia, kun taas ylimääräi- nen tulo - ja menoarvio käsittää satunnaista laatua olevat tulot ja menot.
4 §.
Sekä varsinaiseen että ylimääräiseen valtion tulo- ja meno- arvioon merkitään tulot ensin ja sitten menot; ja ovat kummatkin merkittävät bruttoluvuin, niin ettei saa edeltä- päin tehdä menojen vähennystä tuloista eikä tulojen vähennystä menoista.
5 §.
Helpomman yleiskatsauksen saavuttamiseksi jaetaan varsinaisessa tulo- ja menoarviossa tulot osastoihin, lukuihin ja momentteihin sekä menot pääluokkiin, lukuihin ja momentteihin. Myöskin ylimääräinen tulo- ja menoarvio jaetaan tarpeen mukaan lukuihin ja momentteihin.
6 §.
Sittenkuin Me olemme armossa vahvistaneet valtion tulo- ja menoarvion, on se Suomenmaan asetuskokoelmassa julkaistava. Samaa menettelyä on noudatettava vuoden aikana tulo- ja menoarvioon tarpeellisiksi huomattuihin lisäyksiin ja muutoksiin nähden.
7 §.
Valtion tulo ja menoarvion tekee Meidän Suomen Senaat- timme Valtiovarain toimituskunta; ja ovat kaikki muut Senaatin Talousosaston Toimituskunnat velvolliset ennen Lokakuun 15 päivää Valtiovarain-toimituskuntaan laittamaan alaistensa virastojen menosääntö-arviot.
Valtiovarain-toimituskunnan asiana on myöskin valtio- varaston kassanhoidon ja tililaitoksen ylin johto ja silmällä- pito.
8 §.
Valtiovaraintoimituskunnan katsonnan alaisena toimittaa lähintä kontrollia kassaliikkeestä ja valtion tulojen- ja menojen kirjanpidosta Suomen Valtiokonttori, joka on velvollinen pitämään silmällä että kaikki valtiotulot pannaan kirjaan valtiovaraston hyväksi ja ettei muita menoja ole kuin semmoisia, joihin on osotettu määräraha vuoden tulo- ja menoarviossa tahi joista on erittäin säädetty. Tämän kontrollin toimittamison ohjeeksi tulee Valtiovarain- toimituskunnan joka vuoden alussa antaa Valtiokonttori]le erikois-vuosirahansäännöistä ote, joka jokaisen semmoisen viraston kohdalta, jolla on itsenäinen tililaitos, erittäin ilmaisee tulo- ja menoarvion eri momenteissa olevat määrärahat.
Valtiokonttorin asiana on myöskin valtiovaraston pääkirjan pitäminen ja valtiontilinpäätösten tekeminen.
9 §.
Yleisinä kassavirastoina on Valtiokonttorin ja Läänin- hallitusten kerättävä kokoon valtiovaraston tulot ja suoritettava sen menot sekä myös muutenkin hoidettava valtiovaraston rahavaroja.
Valtionrautateiden ja postilaitoksen tulot ovat kuitenkin näiden hallintokuntain ylöskantokassoista lähetettävät Rautatienhallitukseen ja Postihallitukseen perustettuihin pääkassoihin, joista näiden hallintokuntain menot joko suorastaan tai alitilintekijäin kautta suoritetaan. Ylijäämät ovat maksettavat Valtiokonttoriin, jonka taas tulee, jos pääkassoissa syntyy vajaus, antaa niihin tarpeelliset lisävarat.
Suomen Pietarissa olevan Passiviraston tulee niinikään käyttää viraston ylöskantorahoja sen menojen suorittami- seen sekä, kun syntyy ylijäämä tai vajaus, menetellä niinkuin tässä edellä on Rautatienhallituksen ja Postihallituksen pääkassoista sanottu.
Yleisistä kassavirastoista riippumaton rahainhoito on myös Aleksanderin-Yliopistolla kaiken muun puolesta kuin että Yliopiston tulee Uudenmaan Lääninhallituksesta tilata Yliopiston varalta vuosirahansääntöön pannut määrärahat.
Kaikkien muiden hallintokuntain taas tulee asianomaiseen yleiseen kassavirastoon maksaa kaikki heillä kertyvät ylöskantorahat ja yleisten kassalaitosten kautta suorittaa menonsa; jos kuitenkin johonkin hallintokuntaan on perustettu ylöskanto- ja menokassat, niin niihin kertyneitä rahoja saa käyttää kohdastansa tulossa olevain menojen suorittamiseen.
10 §.
Yleisiin kassavirastoihin kertyneet rahat ovat, sikäli kuin niitä ei tarvita juoksevain menojen suorittamiseen, kerättävät Suomen Pankkiin valtiovaraston pano- ja ottotilille.
Tämä tili on Valtiokonttorin käyttövallan alainen; kuitenkin saavat, myöskin Lääninhallitukset Valtiokonttorin sitä varten määrättävissä rajoissa antaa siitä tilistä maksettavia osotuksia sattuvain menojen suorittamiseksi.
Sille tilille pannut rahat ovat pidettavät valtiorahaston saatavana Pankin kaikissa konttoreissa.
11 §.
Eri rahastojen varat ovat toisistaan erotettavat kirjanpidon kautta eikä kassassa. Räntmestarien ja muiden kassan- hoitajain tulee siis merkitä se, mitä kassaan maksetaan ja siitä pois suoritetaan, kaikenlaatuisille varoille yhteiseen kassatiliin, niin että kassan tila suorastaan näkyy tästä tilistä yksin.
12 §.
Valtion kassain ja hallintovirastojen kassanhoidon ja kirjanpidon kontrollia varten on jokaisen viraston, jossa itsenäinen tililaitos on pantu tai pannaan toimeen, kuukausittain sitä varten määrättyinä aikoina Valtio- konttoriin lähetettävä tiliraportit, joissa on mainittava tulo- ja menosäännön asianomaisten lukujen ja momenttien kohdalla kaikki sen kuukauden tulot ja menot sekä muut sattuneet, finanssihallintoon kuuluvat toiminnat; ja on, mitä erittäinkin Lääninhallituksiin tulee, lääninkonttorien raporteissa mainittava myöskin niille itsenäistä tililaitosta vailla oleville viranomaisille kertyvät tulot ja niiltä lähtevät menot, jotka on pantu Lääninhallitusten erikois-vuosirahan- sääntöihin ja joiden viranomaisten vuositilit siis pitää pantaman läänintileihin.
Samanlaiset raportit ovat myös lähetettävät Valtionvarain- toimituskuntaan sekä, jos virasto on jonkun toisen Senaatin Toimituskunnan alainen, myöskin siihen Toimituskuntaan.
13 §.
Valtiokonttorin pitää niinikään kuukausittain laittaa Valtio- varain-toimituskuntaan 12 §:n määräysten mukaisesti tehdyt otteet Valtiokonttorin omista kirjoista, niin myös summittai- set otteet Valtiokonttonssa muiden virastojen sekä Valtio- konttorin raporttien perustuksella tehdystä valtiovaraston pääkirjasta, jotta mainittu Toimituskunta siten joka kuukau- delta saisi yleiskatsauksen finanssihallinnon toiminnasta kauttaaltaan.
14 §.
Niitä määrärahoja, jotka valtion tulo- ja menoarvioon ovat arviolta otetuiksi merkityt, ei saa käyttää yli määräänsä hankkimatta siihen Senaatin Talousosastolta jokaista eri tapausta varten lupaa.
15 §.
Tilinpäätöstä tehdestä käyttämättä olevia määrärahoja ei saa muuta kuin 16, 17 ja 18 §:ssä tassa alempana mainituissa tapauksissa enää käyttää, vaan ne ovat säästöinä kruunulle peruutettavat.
16 §.
Valtion tulo- ja menoarviossa työmäärärahaksi merkitty arviomäärä jotakin rakennus- tai muuta työyritystä varten pitää olla käytettävissä kunnes se työ on loppuun suoritettu.
17 §.
Jos valtion tulo- ja menoarviossa joku määräraha on merkitty varattavaksi, niin siitä jäänyt säästö on säilytettävä vastedes käytettäväksi siihen tarpeeseen, mihin määräraha on aiottu. Se mikä siten vuosien kuluessa varataan ei saa kuitenkaan, ellei ole nimenomaan toisin määrätty, nousta enemmäksi kuin enintään puoleksi viimeisestä samaan valtiotarpeeseen määrätystä vuosirahasta; ja on siis ylijäämä kruunulle peruutettava.
18 §.
Suomen sotajoukoille ja kadettikoululle määrättyin rahain käyttämisestä on voimassa mitä siitä on erittäin säädetty.
19 §.
Kaikissa virastoissa, joilla on itsenäinen tililaitos, ovat kirjat laskettavat umpeen ja tilinpäätös tehtävä ennen seuraavan vuoden Maaliskuun kulumista sekä ennen sitä lähimmän Toukokuun loppua todisteineen lähetettävät Revisioni- konttoriin; ja on tilinpäätöstä tehtäessä katsottava että, koska tilin tulee käsittää kalenterivuosi, kaikki kassa- ja varastokontot päätetään 31 p:nä Joulukuuta sekä ne tulot ja menot, jotka tarkoittavat tilivuotta mutta vasta sanotun päivän perästä suuruudeltaan määrätään, tilinpäätöksessä siirretään tulo- tai menorästeinä seuraavaan vuoteen.
20 §.
Valtiontilinpäätös, joka tehdään valtiovaraston pääkirjan ja kaikista niistä virastoista, joilla on itsenäinen tililaitos, tulleiden tilinpäätösraporttien nojalla, on tehtävä muodollisesti tarkoin yhtäpitävä sen vuoden valtiotulojen ja -menojen arvion kanssa. Valtiontilinpäätös on lähetettävä Senaatin Talousosastoon ennen Toukokuun loppua sinä vuonna, jonka edellisen vuoden se tili käsittää. Samaan aikaan pitää Valtiokonttorin laittaa Revisionikonttoriin tarkastettavaksi valtiovaraston pääkirja ynnä siinä perusteeksi mainitut raportit.
21 §.
Senaatin Talousosaston asia on antaa ne tarkemmat määräykset, jotka huomataan olevan tarpeen sen toimeen panemiseksi, mitä Me tässä edellä olemme armossa säätäneet.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 3 p:nä Toukokuuta 1899.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
F. W. SCHAUMAN.
G. von TROIL.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
WALD. ENEBERG.
OSSIAN BERGBOM.
LENNART GRIPENBERG.
ALFR. CHARPENTIER.
AUGUST NYBERGH.
Frith. Flodin.