Tällä aineella, joka kenties monestakin näyttää joka- päiwäiseltä ja wähäpätöiseltä, on kuitenkin jokapäiwäisessä elämässä ja käytännöllisessä siwistystyössä kansan seassa hywin suuri merkitys. Tämänkin aineen täytyy siis saada sijaa kansansiwistys-pyrintöjen ohjelmistossa.
... Waikkakin raaempi taikausko ylipäänsä wähitellen on maastamme kadonnut, on wielä monessa paikoin jälellä jätteitä siitä. Ja nämä jätteet kansan jäykän wanhoillisuuden ja sallimukseen luottamisen kanssa owat lujana wastuksena uudemmille aatteille. Ne woidaan ainoastaan hitaasti ja kestäwäisellä työllä saada poistetuksi.
Suomen talonpojan luottamus kohtaloonsa, joka korkeudesta wastaanottaa kaikki koettelemukset jo ennen määrättyinä tahi wälttämättöminä, tuo lause "se on sallittu", on epäilemättä antanut kansalle hywän osan sitä rauhaa ja woimaa, joka sillä kowissa ja wälttämättömissä koettelemuksissa on. Mutta kun tällaisen käsityksen mukaan pidetään jokaista onnettomuutta, (waikka siihen olisikin ollut syynä tietämättömyys, laiskuus tahi huolimattomuus), korkeudesta tulleena, niin silloin owat olot jo niin huonolla kannalla, että niitä kansan itsensä tähden tulisi kuta nopeammin parantaa. Tässäkin suhteessa pitäisi koettaa nukkuwaa edeswastuun tunnetta herättää. Tulisi koettaa saada kansa huomaamaan, että heidän omaa ruumistaankin hoitaessa on käytettäwä ymmärrystä, jonka Jumala on heille antanut, huomaamaan, että heidän on wastattawa lastensa elämästä ja ruumiillisesta hywinwoinnista yhtä hywin kuin heidän siweellisestä kaswatuksestaankin, huomaamaan, että koti yksinkertaisilla keinoilla woipi kaswattaa lapsen ruumiin terweeksi ja woimakkaaksi, jollaista hän tarwitsee ruumiillisen työn kowissa waatimuksissa. Tällainen asiain esittäminen sopinee hywin ottaa kansansiwistystyön korkean ja kauniin päämaalin täyttämiseksi. Luonnollisesti koskee tämä kysymys talonpoikaiskodeissa etupäässä waimoja, äitejä. Äidit hoitawat pieniä lapsia, waimosta rippuu suurimmaksi osaksi kodin tila, sen hauskuus, sen siisteys, sen järjestys ja siis myöskin sen waikutus perheenjäsenten wointiin, heidän ruumiilliseen ja sielulliseen kehitykseensä.
... Erittäinkin lapsilla on usein syöpäläisiä päässä. Niiden poistamiseen on parhaimpana keinona tukan leikkaaminen aiwan lyhyeksi. Päähän hierotaan sitte woidetta, joka on sekoitettu ruokaöljystä ja petroleumista ja saiwaret poistetaan lopuksi etikkaan pistetyllä kammalla. Jos ihottumaa ja rupia jo on ilmestynyt, täytyy kipeitä paikkoja ensin liottaa ruokaöljyllä ja sitte pestä hiljaa haalealla wedellä ja saippualla. Wiimeiseksi tartutaan sitte edellä kerrottuun keinoon.
... En woi olla tässä wielä mainitsematta muutamia sanoja tawasta, jolla kansa hoitaa haawojansa. Jos haawa on wähänkin suurempi ja jos siitä wuotaa werta, niin tartutaan kaikkiin mitä kummallisimpiin aineihin, joilla koetetaan weren wuotoa estää. Terwa, hämähäkinwerkko, sammal, heinä, nikkarinlakka ja palowiina owat sellaisia aineita, joita ahkerasti käytetään, puhumattakaan kaikenlaisista salwoista ja laastareista. Kaikki tällainen on turhaa ja wahingollista. ...
... Kahwia, teetä ja alkohoolijuomia ei saa koskaan antaa pienemmille enempi kuin suuremmillekaan lapsille. Samoin pitää koettaa wastustaa kaljan juontia. Usein näkee kaljaa tarjottawan aiwan pienille lapsille, jotka helposti rupeawat kaljasta pitämään, niin etteiwät tahdo sitte enää juoda maitoa tahi muuta rawitsewaa ruokaa nauttia. Runsaasti hywää, kuorimatointa maitoa, kas siinä pienen lapsen parhain rawinto. Walitettawasti ei sitä aina ole saatawissa; joskus ei sen saantiin ole waroja ja joskus on sitä mahdotoin saada maaseudullakin s.o. sellaisissa paikoin, jossa kansa rahansaannin wuoksi lähettää meijeriin jokaisen maitopisaran. Maidon sijasta he juovat itse kahwia ja olutta, ja lapsille annetaan kahwia ja kaljaa. ...
Terweydenhoidosta Talonpoikaiskodeissa ja Pienten lasten hoidosta. Kirjoittanut Tri Karolina Eskelin. Helsingissä 1899.