Maamarsalkki, Todellinen Valtioneuvos Lorenz Leonard Lindelöf sekä Pappis-, Porvaris- ja Talonpoikaissäätyjen Puhemiehet: Arkkipiispa, Jumaluusopintohtori Gustaf Johansson, Pankintirehtööri Karl Felix Heikel ja Ratsutilallinen Kaarle Ojanen astuivat sen jälkeen esiin, kukin vuorossaan, sekä esiintoivat, jokainen Säätynsä nimessä, seuraavissa puheissa Kenraalikuvernöörille Säätyjen alamaisen kunnioituksen Hänen Majesteetilleen Keisarille ja Suuriruhtinaalle:
Maamarsalkki, Todellinen Valtioneuvos Lindelöf:
"Eders Excellens!
Hörsammande Hans Majestät Kejsaren och Storfurstens nådiga kallelse har Finlands Ridderskap och Adel åter samlats till lagtima landtdag för att jemte öfrige representanter för det finska folket öfverlägga och besluta i de lagstiftningsfrågor och andra ärenden, hvilka Hans Kejserliga Majestät i dess omvårdnad om landets väl täckes öfverlemna till Ständernas behandling.
En ny länk skall härigenom fogas till det regelrätta utvecklingsarbete, som af Regering och Ständer gemensamt utförts i syfte att främja landets allsidiga förkofran. Af hvilken djupt ingripande betydelse detta arbete varit under den tid af något mer än ett tredjedels sekel, som förflutit sedan den i landets författning förutsatta, genom nu gällande landtdagsordning närmare faststälda samverkan mellan regeringsmakten och folkrepresentationen blifvit en verklighet, derom vittna de framsteg, som under denna tid ernåtts på alla områden i samhällslifvet i vårt land och som kännetecknas ej mindre genom tidsenliga lagreformer än genom den glädjande utvecklingen af landets folkskole- väsende och öfriga bildningsanstalter äfvensom af dess kommunikationer, jordbruk, handel och industri, en utveckling, som under andra forhållanden knappast varit tänkbar. Också har det finska folket vetat uppskatta värdet af den sjelfstyrelse, hvaraf det sålunda under högsinnade monarkers hägn varit i åtnjutande och hvari det ser ett lifsvillkor för sin existens, och har det härunder med allt starkare band af tacksamhet och tillgifvenhet känt sig fästadt vid sina Höge Välgörare, hvilka huldrikt aktat och värnat det dyrbaraste en liten nation eger, dess fäderneärfda samhällsskick och lagbundna frihet.
Under intrycket af dessa minnen och för samt i medvetandet att Finlands folk aldrig förverkat den rätt, som blifvit detsamma tillförsäkrad, kunna vi ej öfvergifva hoppet att de dystra moln, som sedan en tid hopat sig öfver vårt kära fädernesland och öfverallt i dess bygder väckt de lifligaste farhågor och bekymmer, med försynens hjelp ännu skola skingras. I denna fasta tillförsigt går Ridderskapet och Adeln att taga del i det förestående ständerarbetet, ett arbete hvars omfång och betydelse endast kan ytterligare ökas genom omständigheten, att tiden mellan denna nästföljande lagtima landtag, enligt nådigt tillkännagifvande, är afsedd att utsträckas till fyra år och att förty landets behof i kulturet och ekonomiskt hänseende nu skola, såvidt på Ständerna ankommer, pröfvas och tillgodoses för en något längre period än förut. Härvid skall Ridderskapet och Adeln förvisso icke underlåta att samvetsgrannt och lojalt söka för sin del bidraga till en för landet gagnelig lösning af de många vigtiga frågor, som komma under Ständernas pröfning, och att sålunda motsvara såväl Hans Kejserliga Majestäts nådiga afsigter som fosterlandets rättmätiga kraf på dess representanter.
Ridderskapet och Adeln anhåller vördsamt att Eders Excellens ville till Hans Majestät vår Allernådigste Kejsare och Storfurste i underdånighet frambära Ridderskapet och Adelns försäkran om dess orubbliga trohet och tillgifvenhet jemte dess innerliga välönskningar för Hans Kejserliga Majestät och Dess Höga Gemål samt Hennes Majestät Enkekejsarinnan och hela det Kejserliga Huset."
Arkkipiispa, Jumaluusopintohtori Johansson:
"Teidän Ylhäisyytenne!
Kokoontuneena valtaistuimen juurelle, pyytää Pappissääty Teidän Ylhäisyyttänne Hänen Majesteetilleen Keisarille ja Suuriruhtinaalle ilmituomaan säädyn alamaisen kunnioituksen ja vilpittömän uskollisuuden.
Vuosisatojen ja vuosituhansien vaiheajat ovat tienpylväitä ihmiskunnan matkalla ijankaikkisuuteen, ja ne ovat tavalli- sesti olleet suurien tapausten kehtona. Kulumassa on meillä yhdeksännentoista vuosisadan viimeinen vuosi, ja nytkin odottaa nykyajan oloja tarkemmin tunteva suuria muutoksia tulevaksi. Kansojenkin kehityksellä on tarkoitus ja määrä, ja heillekin tulee leikkuuaika, jona Jumala antaa jokaiselle hänen tekonsa mukaan, kuten on käynyt niille lukuisille muinaiskansoille, jotka ovat historian näyttämöllä kadon- neet. Se erinomainen nopeus, millä vilja, hyvä ja paha, tähän aikaan kypsyy ihmiskunnan vainioilla, osoittaa ettei nykyistä kehitysjaksoa kauan kestä. Suokoon Jumala että sivistys- kansat aikanaan kääntyisivät turhan suuruuden ja vallan- himon poluilta oikeutta ja totuutta todella palvelemaan, niin ettei tuleva elonaika tuottaisi heille tuhoa.
Kristikunta odottaa 'Jumalan lupauksen mukaan uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu', ja ennen näitä suuria muutoksia odottaa se Jumalan toimesta syntyväksi sitä suurta rauhan aikaa, josta pyhä ilmestys puhuu, jona kaikki kansat veljeyskuntana palvelevat Jumalaa vanhurskaudessa. Mutta tämä rauhan aika ei voi koittaa ennenkuin oikeus pääsee kansoja hallitsemaan, sillä rauhan edellytyksenä on oikeuden voitto. Sortua täytyy vääryyden, ylpeyden ja epäuskon, mitkä nyt esiintyvät valtavina kansojen elämässä. Sen tähden on meillä edessämme Jumalan koetusten ja kuritusten aika. Raamattu sanoo 'Jumalan tehneen että kaikki ihmiskunnan kansat, yhdestä verestä lähteneinä, asuvat koko maan pinnalla, ja Hänen säätäneen heidän asumiselleen määrätyt ajat ja rajat, heidän etsiäksensä Häntä'. Jumala antoi Suomen kansalle tämän tuhatjärvisen maan. Täällä on kansa vuosisatojen kuluessa tehnyt työtä. Köyhän mökissä ja varakkaamman kodissa nousi rukous ruhtinaan ja isänmaan puolesta. Ja Jumala antoi kansalle siunauksen. Hiljaisuudessa on Suomen kansa näihin asti kehittynyt niinkuin vaatimaton kasvi sen metsien siimeksessä, niinkuin pienoinen kukka sen järvien rannoilla, ja viljelys on Suomessa kohonnut korkeammalle pohjoiseen, kuin muualla maailmassa. Senkin pitää Suomen kansa Jumalan siunaamana lahjana, että korkea Valloittaja vuosisadan alussa vahvisti sen valtiosäännön, jonka kautta sille edelleen turvattiin ne lait, jotka ovat tarkkaan sovitetut kansan luonteeseen ja oloihin, ja se vapaus, joka on näiden lakien perustuksena. Usein kyllä pukeutuu nykyaikana laittomuus ja mielivalta vapauden vaippaan, mutta oikea kehitys kulkee kuitenkin vapautta kohti, sillä vapaus on hengen olentoa, ja ulkonainen vapaus on sen vapauden heijastusta, josta raamattu sanoo: 'missä Herran Henki on, siinä on vapaus'. Tätä vapautta tarvitsee varsinkin vaikeissa oloissa työskentelevä kansa. Niin on täällä raskas taistelu Pohjolan kylmää vastaan, että yksi ainoa epäsopiva laki voi tehdä suurimman osan Suomen maata autioksi. Syystä pitää Suomen kansa oikeusjärjestönsä ja lakinsa, joiden kautta jokaisen kansalaisen oikeus ja vapaus on turvattu, kalliina.
Pappissääty rukoilee kaikkivaltiaan Jumalan suojelusta
ja siunausta Hänen Majesteetilleen Keisarille ja Suuriruhtinaalle, Keisarinnalle ja koko korkealle Keisarilliselle Perheelle."
Pankintirehtööri Heikel:
"Eders Excellens!
Borgareståndet anhåller att genom Eder Excellens få till Hans Majestät Kejsaren och Storfursen frambära försäkran om sin undersåtliga trohet och vördnad.
Sedan sekler har i detta land gällt att land skall med lag byggas. Lagens hälgd och okränkbarhet är lika fast rotad i det finska folkets medvetande som tron på en Gud, som styrer folkens öden. Lagen står öfver alla och bör skydda alla lika. För den skola alla böja sig, lika väl den högst uppsatte som den ringaste medborgare.
Och genom folkets rätt att deltaga i lagstiftningen har lagen utvecklats i och med folkets rättsmedvetande och blifvit ett troget uttryck för detsamma.
Tryggt och lyckligt under denna lagbundna, fasta rättsordning, hvilken Kejsar Alexander I, glorvördig i åminnelse, vid Finlands förening med Ryssland för sig och sina höge efterträdare stadfäst, har Finlands folk sträfvat att fullgöra sin uppgift som en kulturens banbrytare i den höga norden. Lätt har arbetet ej varit, ej utan motgångar och pröfningar, men utfördt med förtröstan på framtiden har det krönts med framgång. Isynnerhet under det senaste half- seklet hafva framstegen varit betydande, tack vare landt- dagarnes regelbundenhet och deras lifgifvande inverkan på den medborgerliga företagsamheten. Det allmänna väl- ståndet har stigit, kommunikationerna förbättrats, folk- bildningen höjts, samt vetenskap och konst äfven här vunnit hemortsrätt.
Genom detta hängifna arbete för sitt fosterland har Finlands folk ock trott sig bäst fullgöra sin pligt mot det ryska riket af hvilket detta land utgör en del, ty hvad som tjenar delen till förkofran måste ju ock gagna det hela.
Så synes ock saken bedömts af Rysslands Herskare, Finlands Storfurstar, att sluta af de många bevis på förtroende det finska folket fått från tronen emottaga. Hans Majestät vår nu regerande Kejsare och Storfurste har jemväl i sitt helsningstal till Ständerna vid 1897 års landtdag täckts i nåder uttala, att Finlands folk städse beredt sina Monarker glädje.
Under arbetet för sitt lands framåtskridande har det finska folket ock lärt sig fullt uppskatta och tacksamt erkänna högsintheten hos dess mäktige Herskare, likasom de goda sidorna hos den stora ryska nation, som aktat äfven den svages rätt. Sålunda har, såsom af enhvar, förtrogen med förhållandena sinnesstämning, sanningsenligt kan intygas, ett närmande till Ryssland och det ryska folket försiggått, bygdt på förtroende, aktning, rättvisa och en klar insigt af landets eget bästa. En bättre grund för sammanslutning af två nationer under samma spira gifves icke. Stora riken likasom små samhällen byggas varaktigt endast på rättens och rättvisans höga grundsatser.
Derför är ock hvarje åtgärd, som i något afseende rubbar den rättsgrund, på hvilken det finska samhället hvilar, främst stiftande eller ändring af lag i annan ordning än den grund- lag föreskrifver, egnad att störa landets lugna, fredliga utveckling och dess förtroendefulla anslutning till Ryssland. Ett ängsligt medborgare, som aldrig tänkt på någon oordning, en utsträckning af censurregimen derhän, att den faktiskt beröfvar den periodiska pressen lagens skydd, ett undertryckande af häfdvunna medborgerliga rättigheter, som aldrig missbrukats, dylika åtgärder, säkerligen främmande för Hans Majestäts nådiga afsigter, kunna icke heller, såsom sjelfva grundade på misstroende eller miss- uppfattning, uppväcka sympati eller förtroende. Sådant närmar ej, utan söndrar.
Med sorg i hjertat har det finska folket framlefvat det sist förflutna året, rikt på erfarenheter af antydd art, och Borgareståndet har trott det vara en pligt af undersåtlig trohet att för Hans Kejserliga Majestät underdånigst framhålla den i landet rådande uppfattning i dessa frågor, öfvertygadt om att yttranden af redbarhet, sanning och laglydnad städse kunna påräkna Hans Majestäts Nådiga bevågenhet.
Borgareståndet beder att Gud den högste, som regerar öfver furstar och folk, måtte hålla sin hägnande hand öfver Hans Majestät Kejsaren och Storfursten, Hans Höga Gemål, Hennes Majestät Enkekejsarinnan samt hela det Kejserliga Huset."
Ratsutilallinen Ojanen:
"Teidän Ylhäisyytenne!
Suomen taIonpoikaissääty pyytää Teidän Ylhäisyytenne kautta Hänen Majesteetilleen Keisarille ja Suuriruhtinaalle esiinkantaa Säädyn rakkauden ja horjumattoman uskollisuuden vakuutuksen.
Raskaalla mielellä on Suomen kansa tällä kertaa lähettänyt edustajiansa valtiopäiville täyttämään heille aina kallis- arvoista tehtävää, neuvottelemaan isänmaan eduista ja esiintuomaan Keisarilliselle Majesteetillensa hartaat toivo- muksensa ja kipeimmät tarpeensa, sillä melkoisessa osassa maatamme on halla kokonaan hävittänyt ja toisin paikoin niukkiin supistanut vuositulon. Tavattomat kevätvesitulvat ovat laveilla aloilla tehneet arvaamattomia vahingoita. Mutta nämät tuhontuottajat ovat Suomen kansalle vanhoja tuttuja; niitä vastaan on se taistellut ja myös saa yhä taistella kaikella tarmolla. Ja vuosisatojen kuluessa on sen kestäväi- syys tässä kohden terästynyt. Kulunut vuosi on myös sitä paitsi huolia lisännyt sen kautta, että tavaton työvoimain maasta pois siirtyminen on olojen painon takia tapahtunut. Lohduttavana valonsäteenä murheittensa keskellä on kuiten- kin se tieto, miten ennen kärsityt katovuotten tappiot ovat tasoittuneet ja voitetut Armollisten Hallitsijain lempeällä huolenpidolla ja Heidän meille vakuuttamain oikeuksien ja etuuksien kehittämisellä.Tuhannet kansalaiset, joita viime- kesäinen kato on kohdannut, saavatkin leipänsä huokeam- malla, muun muassa, kehittyneen rautatieverkkomme kautta, jonka voimakasta laajentamista kansamme vieläkin hartaasti kaipaa.
Talonpoikaissääty, joka on lähempänä sitä kansankerrosta, jonka aineellisista ja henkisistä elinehdoista vielä paljon puuttuu, otti viime vuoden ylimääräisillä valtiopäivillä toisten säätyjen kanssa kantaakseen kaksinkertaista sota- taakkaa, jonka lopullista ratkaisua kansa nyt jännityksellä odottaa. Tähän rasitukseen uskalsi Talonpoikaissääty sitoutua, kun se luottaa siihen, että sen vapaa yhteiskunta- järjestys saa yhä jatkua ja eduskunta lyhyein väliaikojen perästä saapi vaurastuttaa taloudellista kannattavaisuutta. Tämä luottamus perustuu siihen, että nykyinen Armollinen Hallitsijamme on myöskin vakuuttanut pitävänsä huolta kaikkien Venäjän vallan alaisten kansain menestyksestä.
Suomen pieni kansa, jonka uskollisuudessa Hallitsijoitaan ja sitä valtakuntaa kohtaan, mihin se on yhdistetty, ei ole tahraa ja jolIe historia on luonnut erikoiselämän muotoja, joita se pitää kalliina ja menestyksensä kulmakivenä, tällä kertaa ikäänkuin turvattomana luopi katseensa valta- istuimen juurelle, missä sillä ei ole maamme oloihin lähemmältä perehtynyttä esittelijää. Tämänkin huolensa rohkenee Talonpoikaissääty syvimmässä alamaisuudessa Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, Armolliselle Hallitsijalleen esiinkantaa ja rukoilee että Hän suvaitseisi kallistaa korvansa meidän kotimaistenkin miesten esityksille ja armossa suvaitseisi heille tilaisuuden lähestyä Hänen Keisarillisen Majesteettinsa korkeata persoonaa.
Pitäköön Kaikkivaltias Jumala suojelevan kätensä
Hänen Keisarillisen Majesteettinsa, Hänen korkean Huonekuntansa, Valtakunnan ja armaan isänmaan yli!
Tämä on alituisesti oleva Talonpoikaissäädyn hartain huokaus."
Maamarsalkin ja Puhemiesten edellä olevat puheet julkiluki, heti kun jokainen niistä oli lausuttu, Kenraalikuvernöörin- kanslian virkaatoimittava Tirehtööri, Översti Alexander von Minkwitz venäjän kieleksi käännettyinä.